Ahdistava epävarmuus opintojen loppuvaiheessa

Olen tällä hetkellä opintojeni loppuvaiheessa, käytännössä enää parin opintopisteen ja diplomityön päässä valmistumisesta. Kuitenkin avoimia harjoittelu/työpaikkoja selatessani tuntuu siltä, että en ole valmis hakemaan edes harjoittelutason paikkoihin, enkä uskalla lähettää hakemuksia tehtäviin, joiden vaatimukset täyttäisin koulutukseni perusteella ”paperilla”.

En yksinkertaisesti voi hyvällä omatunnolla sanoa kykeneväni suoriutumaan vaadituista tehtävistä riittävän hyvin koulutukseni aikana kertyneen osaamiseni pohjalta, kuten esimerkiksi tuottamaan oikeasti hyödyllistä tietoa tai ratkaisuja jonkun yrityksen liiketoiminnan kehittämistä varten. En muista joistakin yli vuosi sitten suorittamistani kursseista muuta kuin hyvin pinnallisia yleistietoja, enkä siten varmasti pysty hyödyntämään niitä käytännössä kunnolla. Toisaalta keskiarvoni on kuitenkin ihan hyvä, joten teoriassa minun tulisi olla kykenevä ainakin oman alani harjoitteluun.

Pelkään myös, että tämä asenne tulee selkeästi esille viimeistään haastatteluvaiheessa epävarmana esiintymisenä. Tällä hetkellä turvallisemmalta tuntuisi vain jatkaa opiskelua mutta tiedostan että sitäkään ei voi tehdä loputtomiin eikä siinä olisi mitään järkeä.

Olen myös puhunut vanhempieni kanssa, ja heidän mielestään minun kannattaisi vain hakea mahdollisimman moneen paikkaan ja luottaa että ne työnantajat eivät odota liikoja. Toisaalta he ovat päässeet työelämään kymmeniä vuosia sitten, joten heidän kokemuksensa eivät välttämättä päde enää nykijän työelämässä, jossa etsitään valmiita osaajia eikä kunnollista perehdyttämistä enää tehdä.

Tuntuu idioottimaiselta valittaa näin mitättömästä asiasta, mutta tämäkin turha vuodatus jollakin tavalla helpotti oloani. Olisi kiva lukea muiden kokemuksia työhakuun tai opinnoista työelämään siirtymiseen liittyen, esimerkiksi miten olette päässeet yli tämäntyyppisestä ahdistuksesta ja epävarmuudesta…