Mies 29v + 1v miettii; yksinäinen päivä

Päivällä olin menossa vapaaehtoistyöhön, mutta erehdyin ajasta. Hikoilin takki päällä, kun kuvittelin sen olevan sopiva asuste. Lähdin eläinkauppaa kohti ja valitsin kadun ja kävelynopeuden sen mukaan, että voisin muodostaa kontakteja kadulla. Tuli liikennevalo ja vastaan oli tulossa joku nainen, joka vaikutti kiinnostavalta. Kiroilin mielessäni liikennevaloa, mutta sitten se vaihtui ja pääsin jatkamaan. Katsoin naista tarkasti, mutta hän näytti jotenkin liian etniseltä ja ylväältä. Seuraava nainen oli pieni, lenkkeilyasussa oleva ja jotenkin tuima. Saavutin eläinkaupan ennen kuin muita ehdokkaita kerkesi tulla. Kuten aina, eläinkaupassa aika jotenkin pysähtyi ja olin siellä kuin jokin videopelin päähenkilö, jolla on lupa liikkua jäykästi ja pysähtyä lukemaan erilaisia tekstejä ja tutkimaan esineitä. Tuntui mukavalta nähdä kesänmerkit ikkunan läpi ja ajattelin miten eläinkauppaan ei ikinä tulisi ahdistavia ja Suomeen kuulumattomia ihmisiä.

Myöhemmin olin sitten vapaaehtoistyössä ja odotin näkeväni siellä aiemmin näkemiäni nuoria naisia ja varsinkin yhtä, mutta heistä ei ollut mitään jälkeä ja siellä olikin vain mummoja ja pariutuneita keski-ikäisiä. En kuitenkaan murtunut, vaan pidin ammatillisen asennoitumisen ja jaksoin jopa hymyillä. Vähän sen jälkeen kävin kaupassa ja törmäsin siellä tuttuun ulkomaalaiseen naiseen, jota sitten valistin erilaisista mahdollisuuksista Suomessa ja nainen kuulosti optimistiselta, innostuneelta ja kiitti monta kertaa. Sen jälkeen mietin illalla, että pitäisiköhän minun olla jossakin sosiaaliohjaajan työssä, mutta jätin erään pääsykokeen väliin, koska en olisi ehtinyt hankkia ajantasaisia henkkareita.

Myöhäisillasta katsoin kauhuelokuvaa, josta tuli jotenkin ahdistunut olo, mutta siinä samalla sitten puin ja päätin lähteä ulos. Kävin yhdessä baarissa istumassa, mutta en oikein pystynyt ottamaan katsekontaktia suuriin ihmisjoukkoihin ja kukaan ei luonnollisestikaan lähestynyt minua.

Kadulla harkitsin vielä uutta paikkaa ja mietin josko joku haluaisi kanssani karaokea laulamaan. Eräs nainen tuli vastaan ja katsoimme toisiamme, mutta hän näytti vihaiselta ja epäluuloiselta. Pikkuhiljaa tuollaiseen iltaan liittyvä pahan olon tunne ja surullisuus alkoi nousta päällimmäiseksi tunteeksi. Näin vielä jonkun koiraa ulkoiluttavan naisen ja olisin voinut ehdottaa karaokea hänelle, mutta hän ei suunnannut liikettään minun suuntaani ja annoin olla.

Tulin takaisin kämpille ja kun sain kengät pois, näin miten hamsteri katsoi minua salaperäisesti häkistä. Kuiskasin hamsterille, että pitäisikö minun vielä kääntyä ja mennä takaisin kaupungille, mutta en sitten jaksanut. TV:stä tuli joku haiohjelma. Käytin hamsteria lattialla juoksentelemassa ja estin sitä syömästä sitä jotakin lattialla olevaa murusta sormella selkään tuuppaamalla ja sitten laitoin sen takaisin häkkiin, nimittäen sitä samalla "pieneksi parturiksi". En tiedä mistä nimi juolahti mieleeni, mutta keksin hamstereille aina uusia erikoisia nimiä ja kuiskasin laittavani sen takaisin häkkiin hiuksia leikkaamaan.

Sitten tulin tänne huomisen haasteita jännittämään.

-Mies 29v + 1v-