Muilla helppoja vauvoja? Saako tästä edes puhua...

Mulla esikoinen oli superhelppo. Nukkui vastasyntyneestä 8-9h yhdellä syömisellä ja nukahti suoraan tissi suuhun jatkamaan unia. Itki... ainoan kerran kunnolla saatuaan jotain oiretta 5kk:n ikäisenä saadusta rokotuksesta. Päiväunia nukkui kolmet 1-vuotiaaksi ja ne oli 1-4h, yleensä yhdet 4h, toiset 2h ja kolmannet 1-2h ja sitten yöunet päälle. Tylsää se oli. Mies oli töissä ja lapsi nukkui noin puolet miehen työpäivästä.

Kakkonen oli samanlainen nukkuja öisin. Erotuksena, kun esikoinen heräsi kuuden jälkeen, niin kakkonen paljasti aamu-unisuutensa samantein ja nukkui aina kasiin. Päiväunet oli lyhyitä, mutta oli rauhallinen/tyytyväinen vauva muuten.

Kuvaavaa on mahapuruista, etten osaisi esimerkiksi röyhtäyttää vauvaa.

Moni sanoi, että kyllä ne sitten teini-iässä kostaa sen helpon vauvaiän. No, ei siltä vaikuta. Ikää on nyt 17 ja 14. Hyvätapaiset teinit. Pientä purnutusta joskus ja äkäilyä, tiuskimista ollut, mutta ei mitään isompaa ja hyvää käytöstä koulussa ja harrastuksissa. Koulu sujuu, säännöistä voidaan aina neuvotella, koska eivät ole sortuneet älyttömiin ylilyönteihin.

Vierailija kirjoitti:

Vauvasi nukkuu paljon yöllä, vähän päivällä. Ja kokonaisuudessaan paljon; silti väsymystä viikoittain.

Tavallista on, että vauva nukkuu öisin 9-12 tuntia ja päivänokosilla yli tunnin kerralla.

Odolta kuulosti, että "nukahtaa unilleen ihan vaan laskemalla sänkyyn tai vaunuihin" - millaisesta vireystilasta?

Happamia on pihlajan marjat :)

T: Sh, kolmen lapsen äiti

Meillä kans! Esikoinen oikein helppo ja leppoinen vauva. Synnytyskin oli helppo, sattui toki mutta muutoin helppo.

Kuopuksen luonne onkin sit tulta ja tappuraa. On sekin kyllä nukkunut yöt hyvin ja tavallaan helppo. On vaan luonnetta enemmän. Ja hänenkin synnytys oli helppo.

Mutta ei näistä tosiaan uskalla puhua kun kaiken pitäisi olla aina niin vaikeaa.

Ja edelleenkin lapset on helppoja. On tietty haasteitakin mutta pääosin helppoja ja tottelevaisia koululaisia ovat.

Joo eihän näistä saisi puhua, edes täällä. Kummasti ne lastenvihaajat on nyt ollut hiljaa.

Minulla on molemmat lapset olleet helppoja. Vuoden ikäerolla, joten tottakai oletetaan että sehän on ollut ihan hirveää jne. Ei ollut. Ekat pari kuukautta oli toki öisin heräilyä, molemmilla refluksia. Mutta niihinkin sain apuja, pääosin itse selvittämällä. Sen jälkeen alkoivat yönsä nukkua. Ja sama rytmi oli molemmilla, päiväunet samaan aikaan, 1-3h. Pienemmällä oli toki useammat unet, mutta silloin vietin aikaa isomman kanssa. Kummallakaan ei ollut uhmaa, tasan kerran toinen kiukkusi kaupassa. Kannoin ulos ja isä jatkoi ostokset loppuun pienemmän kanssa. Kävin usein yksinkin heidän kanssaan, kun helposti kävi. Molemmat vaan autokärryyn ja siinä se.

Nyt ovat koululaisia ja hyvin koulussa sujuu ja opettajat kehuu. Eivät häiriköi. Tottakai joskus keskenään kinaa, mutta pidän sitä normaalina. Itsekin olin helppo lapsi ja teini. Ja muutenkin ehkä oma asenne vaikuttaa, en hermoile pienistä, jollekin muulle tämä olisi ehkä hankalampaa.

Up

Sama täällä, helppo vauva. Kotiuduttua synnäriltä pääsimme aika kivasti rytmiin noin viikossa. Itkee hyvin vähän, syö hyvin, nukahtaa helposti ja kaikki tapahtuu ylipäätään aika ennustettavasti. On hyväntuulinen ja luottavainen kaiken suhteen. Ei merkkejä koliikista tai muustakaan vaivasta. Syömisten jälkeen pitää vain varmistaa, että röyhtäisyt jne. puhtaat vaipat ennen unia. Paljon seurustelua kun valveilla. 

Tosiaan, helppoa kuin heinänteko tämä vauvan kanssa oleminen !

Meidän Niina oli todella helppo, nukkui ja naureskeli, eli elämää täysillä. Kuoli kaksi vuotiaana. Eli lyhyen ja iloisen elämän. Minullekin kaverit ilkkui hänen eläessään ja yksi naureskeli hänen kuoltua, että siitäs sait. Naiset ovat kamalia.

Tässä ehkä kehtaan tunnustaa: nautin myös synnyttämisestä. Joo, sattuihan se, mutta siitä tuli samanlainen hyvä fiilis kun rankasta urheilusuorituksesta. Sitten vauva-ajat oli ihania, nukuttiin aina kymmeneen asti. Imettäessä se totaalinen yhteyden tunne oli aivan mahtava. (vieläkin näen unia imettämisestä). Puuhailtiin omia juttuja. Taapero oli leikkivä ja tyytyväinen. Sen ihanan riemun katsominen kun isän kotiin tullessa juostaan eteiseen vastaan halimaan. 

Nyt nuo lapset on jo täysi-ikäisiä ja edelleen on hauskaa yhdessä, pelataan lautapelejä, käydään yhdessä uimassa, kävelemässä, leffassa, kokataan. Me nautimme yhteisestä tekemisestä. Nyt odotan isoäitiyttä, se on kuulemma vielä parempaa kun äitiys :)

Mut joo, ei tästä ääneen uskalla kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Siis nukahtaako vauva (ap) jotenkin katatonisesti, kun hänet laittaa tiettyyn asentoon/paikkaan?

Ei nukahda katatonisesti. Ihan itsekseen hakee unta, imeskelee tuttia, harsoa tai kättään. Hetken pyörii ja potkii, nukahtaa sikeään uneen 5-10 minuutissa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Meidän Niina oli todella helppo, nukkui ja naureskeli, eli elämää täysillä. Kuoli kaksi vuotiaana. Eli lyhyen ja iloisen elämän. Minullekin kaverit ilkkui hänen eläessään ja yksi naureskeli hänen kuoltua, että siitäs sait. Naiset ovat kamalia.

:( miksi hän kuoli?

No eihän näistä kannatakaan uupuneelle, itkuisen vauvan äidille kertoa. En minäkään hehkuta unelmatyöstäni työttömälle ystävälle tai leveile hyvällä taloustilanteella rahaongelmista kärsiville.

Itsellä on ollut kaksi koliikkista, huonounista vauvaa ja olin kuolla siihen unenpuutteeseen. Kävin paljon surutyötä sen kanssa, että pikkulapsiaika meni sumussa ja masennuksessa. Nykyään, kun pahin on jo ohi, voin iloita muiden puolesta, jos saavat hyvän muiston vauva-ajasta, mutta aikoinaan en olisi kyllä jaksanut kuunnella siitä, miten helppoa jollain toisella on.

Vierailija kirjoitti:

Joo, minäkin ajattelin ensimmäisen kanssa että olen niin erinomainen äiti kun vauva vaan nukkuu ja källöttelee tyytyväisenä, miten helppoa!!

Sitten syntyi kakkonen ja kolmonen joita ei huvittanut nukkua ensimmäisenä vuonna ollenkaan.

Ehkäpä se kuvitelma omasta erinomaisuudestaan on se joka saattaa joitain ärsyttää.

Rehellinen hyvä vastaus. Tämä se varmasti juuri onkin!