Muilla helppoja vauvoja? Saako tästä edes puhua...
Oon täysin yllättynyt millaista tämä vauva-arki on. Tätä en sanoisi muille pikkuvauvojen vanhemmille oikeassa elämässä, en halua loukata kun tiedän että monilla on vaikeuksia ja univajetta. Minä taas en ole vuosikausiin nukkunut näin hyvin kuin nyt vanhempainvapaalla. Vauva on 5kk ikäinen ja nukkuu 12h yöt ilman herätyksiä. Päivällä 3× noin tunnin unet. Nukahtaa unilleen ihan vaan laskemalla sänkyyn tai vaunuihin. Hereillä ollessaan hymyilee ja kiljahtelee riemusta, leikitään ja lauletaan, syö maitoa ja maistelee kiinteitä. Vauva itkee kunnolla ehkä kerran viikossa kun väsymys yllättää. Muuten korkeintaan pientä kitinää jos tylsistyy, rauhoittuu heti kun ottaa syliin. Katselee mielellään lattialta tai sitteristä kun teen kotitöitä, sieltä hymyilee ja juttelee minulle. Tuntuu että tällaista puolta ei saisi tuoda esiin, vaan kirkkaimman kruunun saavat ne joilla on eniten kärsimystä. Jos mitään mainitsen vaikka noista hyvistä öistä, eiköhän joku tule sanomaan että odotas vaan kun tulee rokotukset/hulinat/hampaat/kävely. Joo voi olla että sitten valvotaan, mutta enkö saisi olla iloinen että jo 5 kuukautta on mennyt tosi hyvin. Kertokaa muutkin helpoista vauvoistanne?
Kommentit (52)
Siis nukahtaako vauva (ap) jotenkin katatonisesti, kun hänet laittaa tiettyyn asentoon/paikkaan?
Ja onko luonnostaan, vai oppinut.
Minulla oli juuri tuollainen vauva, joka on nyt jo teini-ikäinen, eikä muita lapsia ole. Lapseni vauva-aika oli elämäni onnellisinta aikaa ja olin silloin myös fyysisesti elämäni kunnossa. Myös nuo 12-tuntiset yöunet tulivat tutuiksi silloin, en ole koskaan nukkunut niin hyvin kuin vanhempainvapaalla.
Minäkään en tiedä mitään rankoista yövalvomisista vauvan takia. Molemmat lapseni ovat nukkuneet 2-3 kuukauden ikäisestä 8-9 tunnin yhtämittaiset yöunet. Ja niinä ihan ekoina kuukausina syntymän jälkeen oli pari herätystä yössä, ja kun nekin vakiintuivat aika tarkkaan tietyille kellonlyömille, niin ei tullut sellaista stressiä, että herätys voisi tulla milloin tahansa. Esikoinen oli muutenkin "helppo", nuorempi taas temperamentiltaan haasteellisempi... Mutta heillä on sen verran ikäeroa, että kummankin pikkulapsiaika meni omana ajanjaksonaan eikä meillä siis tullut ongelmia huomion ja ajan jakamisessa taaperon ja temperamenttisen vauvan kesken.
Meillä suurin piirtein kuin AP:lla. Kerroin kyllä että helppoa oli, jolloin siihen sitten vastattiin että kostautuu sitten teini-iässä, eli helppo vauva on sitten hirmu murrosiässä. Sitä kauhulla tässä odottelen. Lapsi on nyt 2.5v
Sehän on juuri ihaninta, jos vauvasi on hyvin nukkuva. Nauti siitä! Käytännössä usein on niin, että ne hyvin nukkuvat vauvat ovat aina niitä "muiden vauvoja", eivät omia. ;) Toisin sanoen niistä kuulee, mutta harvoin omassa taloudessa tapaa. Joku tuolla edellä totesi, että ehkä ärsyttää eniten se, jos joku kuvittelee sen olevan omaa ansiota. Sattuman kauppaahan se enimmäkseen on. Omassakin perheessämme on ollut sekä että; vauvoja, jotka nukkuvat hyvin niin yöt kuin vielä pitkät päiväunetkin päälle, ja toisia joiden kanssa on joutunut heräilemään jatkuvasti tai koliikki on piinannut. Ihania ja rakkaita ovat kuitenkin kaikki!
Vierailija kirjoitti:
Meillä suurin piirtein kuin AP:lla. Kerroin kyllä että helppoa oli, jolloin siihen sitten vastattiin että kostautuu sitten teini-iässä, eli helppo vauva on sitten hirmu murrosiässä. Sitä kauhulla tässä odottelen. Lapsi on nyt 2.5v
Jos vauva kehittyy normaalisti, hänestä ei tule myöhemmin hirmu. Ja vaikka EI kehittyisi normaalisti, on monta tekijää, jotka vaikuttaa siihen, miten ja kuinka voimakkaasti ihminen pitää kiinni oikeuksistaan tms.
Vierailija kirjoitti:
Meillä suurin piirtein kuin AP:lla. Kerroin kyllä että helppoa oli, jolloin siihen sitten vastattiin että kostautuu sitten teini-iässä, eli helppo vauva on sitten hirmu murrosiässä. Sitä kauhulla tässä odottelen. Lapsi on nyt 2.5v
Älä turhaan pelkää. Mun helppo vauva on nyt murrosiässä ja meillä on edelleen helpot ja mutkattomat välit. Ei ole siis meininki muuttunut vauva-ajasta, eli helpolla olen päässyt tähänkin asti. Toki oma asenne vaikuttaa paljon. Olen itse aika rento ja sopeutuva, avoin tyyppi ollut aina, enkä turhista valita. Kai se asenne tarttuu lapseenkin.
Vaikean varhaislapsuuden kokenut ei välttämättä ole "hirmu", hän saattaa olla esim. "hissukka".
Vierailija kirjoitti:
Siis nukahtaako vauva (ap) jotenkin katatonisesti, kun hänet laittaa tiettyyn asentoon/paikkaan?
Yks nainen piti YT-kanavaa tyttövauvastaan. Seuraaja kommentoi, että vauvan jättäminen pinnasänkyyn oli erikoista: videossa äiti siis vain laski vauvan sänkyyn, ja poistui huoneesta; vauva rötkötti velttona, vaikka oli ennen sänkyyn laittamista ollut täysin hereillä. Näin ei ollut ennen kuvaamista. Vauva oli raivonnut, ja ilmeisesti lannistunut.
Ihanteellinen unirytmi on yöllä vähemmän ha päivällä enemmän, kuin aloituksessa.
Meidän ainokainen oli helppo vauva, hyvä nukkumaan ja syömään, mukautuvainen, tyytyväinen. Edelleen 11 v samanlainen. Mutta kyllä vauvavaihe oli minulle silti työläs pullorumban vuoksi, kun imetys ei onnistunut, lisäksi syyllisyys ja suru siitä (imetyksen epäonnistumisesta).
Meillä oli kaksi superhelppoa vauvaa. Perusterveitä, nukkui yöt, söi monipuolisesti yms. Jäi todella hyvät muistot vauvavuosista.
Vierailija kirjoitti:
Vauvasi nukkuu paljon yöllä, vähän päivällä. Ja kokonaisuudessaan paljon; silti väsymystä viikoittain.
Tavallista on, että vauva nukkuu öisin 9-12 tuntia ja päivänokosilla yli tunnin kerralla.
Odolta kuulosti, että "nukahtaa unilleen ihan vaan laskemalla sänkyyn tai vaunuihin" - millaisesta vireystilasta?
Mun vauva oli aktiivinen ja tosiaan,laskin sänkyyn niin jo nukkui.
Tosi utelias,katseli ja kuunteli. Tykkäs musiikista älyttömästi.
Oppi 10kk ikäisenä kävelemään.
Tutki ja katseli,oli kiinnostunut kaikesta ja vähän päälle.
Kaikki oli helppoa. Murkku-ikäkin meni noivvaan. Nyt on jo siis aikuinen,koulut sujui ok,hyvä ammatti ja noin.
Jotkut vaan ovat ,helppoja.
Täytyy olla onnellinen :D JA kiitollinen!
Mun kaksosista toinen alkoi nukkumaan yöt läpeensä 2 kk vanhana ja toinen puolivuotiaana. Kyllä se helpotti elämää kun kumpikin ei hillunut pitkin yötä. Toinen söi hyvin ja nukkui hyvin, toinen söi huonosti ja nukkui huonosti. Nyt ovat aikuisia ja molemmilla sujuu eli ihan mukavasti opiskelujen puitteissa.
Olen saanut koko paketin helppoutta! Raskauduin helposti, raskaudet sujui siinä sivussa, vauvat kasvoi kohdussa käyrillä, ei huolta eikä murhetta missään vaiheessa, täysaikaisena syntyivät, helpot synnytykset, joista pari ilman kivunlievitystä. En lihonut ylimääräistä, ei tullut raskausarpia. Maito nousi normaalisti, ensimmäisen kanssa imetyksessä oli haasteita rikkoutuneiden nännien takia, mutta muiden kanssa tiesin ottaa nännikumit alussa käyttöön ja samaa ongelmaa ei tullut. Vauvat oli terveitä ja ovat olleet terveitä lapsia sen jälkeenkin. Ei allergioita, ei yhtään korvatulehdusta, ei yhtään ab-kuuria. Esikoinen nukkui kuin unelma, muiden kanssa tässä vähän haasteita, mutta ei mitään mahdotonta. Vähän haasteita syömisen kanssa (valikoivuutta ruokien suhteen). Kellään ei mitään järisyttävää uhmaikää, jotain pientä kehitykseen kuuluvaa, ja nyt kun on jo pari teiniä talossa, niin ainakaan toistaiseksi ei mitään kauheaa kapinaa havaittavissa. Välillä vähän ovet lentelee ja sisarukset ottaa sanallisesti yhteen. Koulu sujuu erinomaisesti kaikilla, on harrastuksia ja kavereita. Pelaamisesta ja ruutuajasta täytyy aina välillä vähän vääntää, mutta eipä muuta.
Ja tajusin just, että kerroin tämän ensimmäisen kerran kenellekään. ☺️
Mulla on ollut helppoja vauvoja ja ”vaikeita” (he olivat allergisia). Helpot nukkuivat kahden viikon ikäisestä hyvin, olivat tyytyväisiä, ei myöskään ikinä mitään hampaiden tuloon, tai rokotuksiin liittyvää itkua. Mistään hulinoista tiedä myöskään. Allergiset itkivät kutinasta ja kivusta, ja heti kun saatiin tietoon ja hoitoon, itkutkin loppuivat.
Monesti huomannut, että ”haastavilla” tai ns. ilman syytä itkevillä on kuitenkin jotain terveysongelmaa, jota vanhemmat eivät välttämättä tunnista. Tai sitten on monesti laitettu vauva heti omaan sänkyyn ja huoneeseen, ja äiti hyvin tarkka pitämään kiinni tästä tai muutenkin jostain tarkoista nukkuma-ajoista. Eipä mikään ihme, ettei vauva tuollaisia osaa noudattaa ja saattaa sitten vähän itkeskellä yksinäisyyttä tai äidin kaipuuta siellä sängyssään… Poikkeuksia toki on.
Meillä myös on poikkeuksellisen helppo lapsi. Vauvana nukkui hyvin alusta asti ja oli hereillä ollessaan iloinen ja tyytyväinen. Itki hyvin harvoin, ja silloinkin oli helposti rauhoiteltavissa. Kaikki varoitteli että kyllä se muuttuu kun tuosta kasvaa. Nyt on 10v eikä ole vielä muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Meillä suurin piirtein kuin AP:lla. Kerroin kyllä että helppoa oli, jolloin siihen sitten vastattiin että kostautuu sitten teini-iässä, eli helppo vauva on sitten hirmu murrosiässä. Sitä kauhulla tässä odottelen. Lapsi on nyt 2.5v
Vitsit, että tuo on naurettava ajattelutapa. :D
Siis, että universumi antaisi kaikille ikään kuin saman verran hyvää ja huonoa. Kai se sitten lohduttaa joidenkin mieltä.
Todennäköisemmin vauvasi on helpompi myös murrosiässä, mikäli hänen elämässään ei tapahdu mitään kovin traumaattista.
Onko vauvojen päivittäinen itkuisuus mielestänne yleisempää, kuin ei-itkuisuus?