Olen vieraantunut liikunnasta

Ennen olin liikunnallinen, päivittäin, kunnes jouduin pakkohoitoon ja olen nyt muutamia vuosia syönyt mielialalääkettä tai -lääkkeitä.

Puhtia minulla on mutta jotenkin en saa inspiraatiota jatkamiseen kun olen aloittanut liikunnan koska pakkohoidon ja lääkityksen myötä olen joutunut sellaisten ihmisten pariin joilla ei ole liikunnallista taustaa eikä heillä ole puhtia, joten kuin teen liikuntaa niin en saa sellaista vuorovaikutusta tai seuraa joka on liikunnallinen ja silloin on vaikeaa saada inspiraatiota päivittäiseen tai koko aikaiseen liikuntaan.

Kaipaan tasoistani seuraa. Älypuhelimien aikana kilpailu on myös epäreiluuntunut. Vuonna 2017 olin yhden erittäin liikunnallisen seurassa mutta hän oli mulkkú.