Lue keskustelun säännöt.
Muita, joita ei kiinnosta liikunta yhtään, ja todella vaikea saada siitä elämäntapa
28.01.2022 |
Viime viikolla pakotin itseni 2 x puolen tunnin kävelylenkille. Sitä edellisellä viikolla kerran. Ja sitä edellisellä kerran. Tällä viikolla en ole käynyt liikkumassa vielä kertaakaan.
Ja näitäkin lenkkejä edelsi 2 kk täysi liikkumattomuus. Teen toimistotyötä ja etätyötä, joten askelmääräni jäävät päivittäin kotitöidenkin jälkeen alle 4000:een.
Tänään olen viettänyt vapaapäivää, tehnyt vähän kotitöitä, lukenut ja kataellut elokuvia, ja askeleita on kertynyt 1034...
Sanomattakin selvää, että kunto on huono ja lenkkeily ei ole kivaa, rauhallisessakin kävelyssä syke nousee 140:een, reippaassa 160:een.
Ja turha sanoa, että kyllä se kunto nousee nopeasti, ei nouse!! Sekin on turhaa sanoa, että liikunta alkaisi tuntua mukavalta, ei ala!
Olen kyllä hammasta purren saanut pari kertaa elämäni aikana liikuntainnostuksen kestämään jopa vähän yli vuoden putkeen, niin että joka viikko olen harrastanut 2-7 h liikuntaa, mutta siltikään, edes vuodessa, kuntoni ei ole koskaan noussut sille tasolle että liikunta tuntuisi kivalta ja kevyeltä ja syke laskisi. Kyllä syke siis laskee, mutta lasku on todella maltillista, ei vaikuta käytännössä yhtään. Seurantani mukaan vuoden säännöllisten kävelylenkkien myötä syke rauhallisella lenkillä laski siitä 140:stä 130:een. Vuodessa!! Eikä homma tuntunut edelleenkään yhtään mukavalta.
Ja olen kyllä kokeillut monia eri lajeja; kuntosalia, ryhmäliikuntatunteja, pyöräilyä, soutua, tanssia, kotijumppaa, seinäkiipeilyä, itsepuolustuslajeja, joogaa.. Evvk. Kävely näistä vähiten ärsyttävää puuhaa.
Saisko vaan luovuttaa.
Kommentit (24)
Minuakaan ei ole kiinnostanut liikunta, mutta tein jo nuorena hyvän päätöksen, että en koskaan tule hankkimaan autoa. Olen kulkenut jakaisin, pyörällä, julkisilla ja tarvittaessa taksilla. Saan joka päivä yli 10 000 askelta. Kävellen menee monesti 7-10 km ja pyörällä 30. Talvella en aina pyöräile, mutta kesällä ajan myös huvin vuoksi, en vain tarpeeseen.
Kuntoni on hyvä. Syke levossa 42-50 ja reippaasti kotitöitä tehdessä tai kävellen noin 75-80. Koska kunto on hyvä, menen helposti portaat ja hölkkään, ilman että ajattelen koko asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn päivittäin koiran kanssa parilla 30-60m min lenkillä. Se onkin sitten ainoa liikunta mihin pystyn. Mulla on aina ollut huono kunto vaikka olen joskus käynyt esim. juoksemassa lenkkejä. Ei se kunto ole koskaan parantunut. Silmissä sumenee ja suussa maistuu veri. Oon ehkä parhaimmillaan jaksanut juosta 500m kerralla.Vihaan sitä kun hengästyn, vihaan sitä kun syke nousee liikaa. Ja hikoilu on ihan kamalaa. Polvissakin on joku asentovirhe, niin että kävelykin sattuu välillä.
Oon ajatellut, että ehkä näillä sit vaan mennään? Ei musta tuu urheilullista millään.
(Ja ivailijoille tiedoksi, olen hoikka bmi 20)
Jos on rapakunnossa, niin kannattaa aloittaa tietysti juoksusta, joka on hyvin brutaali liikuntamuoto.
No en mä pikajuoksemaan oo lähtenyt. :D Hyvin maltillista pikku hölkkää, melkein pikakävelyä.
Jaksan kävellä reippaasti pitkiäkin matkoja mutta heti kun menee hölkäksi niin läkähdyn.
edellinen
Mitäs jos aloittaisi vaikka hienolla säällä mukavissa maisemissa polkupyörällä.
Pikkasen ylipainoinen sohvaperuna hakkaa helposti polvet soossiksi loppuelämäksi, jos oikein innostuu juoksusta.
bmi20 on susta "pikkasen ylipainoinen??" :D
No jaa.
Bmi 20 ja kävellessä syke nousee 160 on selkeä signaali hakeutua lääkäriin. Bmi:llä 40 tuo ei ole mitään erikoista.
Missä lukee 160? Osaatko sä lukea? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyn päivittäin koiran kanssa parilla 30-60m min lenkillä. Se onkin sitten ainoa liikunta mihin pystyn. Mulla on aina ollut huono kunto vaikka olen joskus käynyt esim. juoksemassa lenkkejä. Ei se kunto ole koskaan parantunut. Silmissä sumenee ja suussa maistuu veri. Oon ehkä parhaimmillaan jaksanut juosta 500m kerralla.Vihaan sitä kun hengästyn, vihaan sitä kun syke nousee liikaa. Ja hikoilu on ihan kamalaa. Polvissakin on joku asentovirhe, niin että kävelykin sattuu välillä.
Oon ajatellut, että ehkä näillä sit vaan mennään? Ei musta tuu urheilullista millään.
(Ja ivailijoille tiedoksi, olen hoikka bmi 20)
Jos on rapakunnossa, niin kannattaa aloittaa tietysti juoksusta, joka on hyvin brutaali liikuntamuoto.
No en mä pikajuoksemaan oo lähtenyt. :D Hyvin maltillista pikku hölkkää, melkein pikakävelyä.
Jaksan kävellä reippaasti pitkiäkin matkoja mutta heti kun menee hölkäksi niin läkähdyn.
edellinen
Mitäs jos aloittaisi vaikka hienolla säällä mukavissa maisemissa polkupyörällä.
Pikkasen ylipainoinen sohvaperuna hakkaa helposti polvet soossiksi loppuelämäksi, jos oikein innostuu juoksusta.
bmi20 on susta "pikkasen ylipainoinen??" :D
No jaa.
Bmi 20 ja kävellessä syke nousee 160 on selkeä signaali hakeutua lääkäriin. Bmi:llä 40 tuo ei ole mitään erikoista.
Missä lukee 160? Osaatko sä lukea? :D
Se sekoittaa sinut ja ap:n.
Musiikki pelasti minut urheilulta. :)