Vauva lemmikin seurassa

On läheisissä väleissä ja hyvin ottaneet aina vastaan. Itse olen vieressä katsomassa ja pyrin tulkitsemaan koiraa. Mutta jos koira haluaisi purra, niin en ehtisi mitään tehdä. Kuitenkin on hyvin harvinqista, että koira purisi ilman ennakkovaroitusta. Ja silloinkin se, että purisi kunnolla, vaatii mielenvikaisuutta koiralta enkä pidä omia lemmikkejä sellaisina. Jos koira lähtee paikalta pois, pyrin pitämään huolen, ettei lapsi lähde perään. Koirallakin oikeus olla rauhassa.

Oon kans miettiny et ihmiset päästää lapsia aika lähelle lemmikkejänsä. Saanu myös lukee tapauksia joissa lemmikki onkin tehnyt jotain ennen arvaamatonta. Kyseinen video tosin oli aika suloinen :)

Meillä on ollut aina useita koiria kun kasvatan, ja on ollut erittäin läheiset välit koirilla ja lapsilla. Arvaamattomia meidän koirat ei todellakaan ole koskaan olleet lapsia kohtaan, ei varsinkaan vauvoja. Ne pitävät niitä suojeltavina lauman pentuina eivätkä ikinä vahingoittaisi niitä. Isompien leikki-ikäisten kanssa on joskus vähän koira kyllä saattanut murahtaa tai varoitus-näykätä, jos leikki on mennyt niin rajuksi että koiraa on sattunut. Mutta nämä eivät ikinä sittenkään vakavissaan purisi lasta, vaan osoittavat sellaisella juuri ja juuri osuvalla varoitus-näykkäisyllä että ei, nyt lopeta kiusaaminen, ihan tosi, ja siitä lapset on oppinettkin koiran käsittelyn rajoja.

Ennen esikoisen syntymää meillä oli kaksi koiraa. Toinen oli niin arvaamaton vauvan seurassa, että se muutti vanhempieni luo. Toinen koira oli yleensä hyvin välinpitämätön ihmisiä kohtaan, mutta voi miten ihana pari vauvasta ja koirasta kasvoi <3 koirakin muuttui lapsen seurassa aivan toisenlaiseksi, mitä en olisi ikinä voinut olettaa. Jöröstä ukosta muuttui leikkisä ja hoivaava hoitaja, jolle lapsi tuntui olevan kaikki kaikessa. Ikäväksemme koira sairastui jokin aika sitten ja jouduimme päästämään koiran pois :(

No mä oon aluksi pitänyt lapsen poissa koiran läheisyydestä, en siis ole itse antanut ryömiä/kontata tykö koska koira on mielestäni näyttänyt vähän aralta(?).
Mutta nyt lasten ollessa kävely-ikäisiä saavat ottaa lelut/luut/ruuat koiralta eikä välitä ollenkaan. En siis anna kiusata, minusta koiran on hyvä oppia että myös pikku ihmiset tässä perheessä on sen yläpuolella.
Toisista lapsista koiramme ei liiemmin pidä.

Pitääkö paikkaansa, että jotkut koirat jopa luulevat välillä, että se on heidän oma?

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 15:47"]Kaverin narttukoira kantoi vauvan eteen ruokaa omasta kupistaan!
[/quote]

Awww :)

Meillä koira vahtis naapureidenkin vauvojenvaunut.Kyllä ne ymmärtää.Kissa oli vähä ikävämpi juttu kun meni lapsen pinnasänkyyn maate niin aiheutti toimenpiteitä.Kyllä niittn kanssa saa varovainen olla.Ei parane luottaa yhtään.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 15:13"]

Pitääkö paikkaansa, että jotkut koirat jopa luulevat välillä, että se on heidän oma?

[/quote]

Eipä tohon varmaa vastausta voi antaa, mutta itse en usko, että kuvittelevat varsinaisesti omakseen, vaikka saattavat hyvin suojelevaisia ollakin, ja ottavat vastuuta lapsen turvallisuudesta.

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 15:13"]

Pitääkö paikkaansa, että jotkut koirat jopa luulevat välillä, että se on heidän oma?

[/quote]

Ei ne ihmispentua koiranpennuksi luule, saati omakseen, mutta koira on laumaeläin ja koirilla koko lauma pitää huolta pennuista. Ja sen koirat kyllä tajuavat että ihmislapsetkin on lauman jäseniä, ja vieläpä "pentuja" eli suojeltavia vielä vähän avuttomia, eli pitävät kyllä huolta kuin omistaan, ja aivan erityisesti nartut joilla on ollut pentuja ovat hyvinkin huolehtivaisia ihmislasten suhteen.

Kaverin narttukoira kantoi vauvan eteen ruokaa omasta kupistaan!