Lue keskustelun säännöt.
En halunnut pitää yo-juhlia. Vanhemmat suuttuivat
01.06.2015 |
Kirjoitin ylioppilaaksi tänä keväänä, mutta ilmoitin vanhemmilleni että juhlia EI tule. En mennyt edes lakitukseen, vaan ilmoitin koululle, että lähettävät todistukset postissa. Syynä tähän oli yksinkertaisesti se, että vihaan juhlia. Tuntuu että koko perhe on nyt mykkäkoulussa minulle. Mistähän moinen johtuu? En kait voi olla ainoa jota ei voisi vähempää kiinnostaa juhlia...?
Kommentit (9)
En minäkään mennyt lakitukseen, mutta annoin periksi äidille pitää kotona juhlat. Joskus kannattaa joustaa, jos asia on kovin tärkeä toisille. Vanhemmat ovat varmaan niin ylpeitä siitä tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletpa nihilistinen. Olisiko se nyt niin kamalaa juhlia vähän?
Voisi niitä ajatella myös osittain vanhempien ja suvun juhlina. Siitä näkökulmasta kieltäytyminen on vähän itsekästä.
Oletpa rohkea. En olisi uskaltanut sanoa noin, koska sitä selvästi odotettiin että juhlat tulee (olin suvun ensimmäinen ylioppilas). Arvostan, että sulla oli munasarjaa kieltäytyä! Kyllä suku leppyy, älä välitä.
Ymmärrän hyvin. Kun en itse aikoinaan halunnut pitää rippijuhlia, suku suuttui. Vanhemmat ymmärsivät. Kun sitten tuli yö-juhlien aika, ei kukaan enää kysellyt. Eikä häitten aikaan :) Toiset ei vaan halua juhlia itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin tein minäkin. En jaksanut juhlia (ja vihaan kaikkia juhlia muutenkin). Äiti oli raivoissaan ja minä pidin pääni. Onneksi asuin jo tuolloin omassa asunnossani joten oli helppo olla vaikka vastaamatta puhelimeen.
Niin ja lakkiakaan en ostanut. Mitä minä sillä olisin tehnyt?
ei ole pakko jos ei tahdo. sinä tässä valmistuit ylioppilaaksi eivätkä vanhempasi. he saavat vääntää naamaa ja murjottaa ihan vapaasti, tässä ei ole kyse heistä.
ja onnea saavutuksesi johdosta ^_^
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylioppilasjuhla on yksi niistä tilaisuuksista, jotka merkitsevät paljon myös vanhemmille. Yksi elämän etapeista. Ymmärrän, että vanhempasi ovat pettyneitä, kun eivät saaneet mahdollisuutta tuota juhlaa järjestää. Neuvottelitko minkäänlaisesta myönnytyksesyä - vaikkapa siitä, että olisitte menneet yhdessä ravintolaan syömään tai jotenkin muuten huomioineet päivän, mutta ilman sinua vaivaannuttavaa juhlaa? Kyllä läheisetkin kannattaa huomioifa elämässä, jos ei halua kylvää pahaa mieltä ympärilleen.
Monille vanhemmille se on varmaan ns. kunnia asia saada järjestää ne juhlat ja odottanut sitä kovasti. Ymmärrän kyllä hyvin myös sinua kun minä en tykkää yhtään olla juhlien keskipisteenä.