Oliko niin ettei joskus 1980-luvulla introverttiydestä puhuttu?
Mulla sellainen mielikuva. Viihdyin paljon omassa rauhassa, ja aina annettiin ymmärtää (koulussa siis) että se ei ole ok, että jotain on vialla jos viihtyy yksin. Jotenkin tuntuu että ekstroverttiys oli ihanne?
Vai kuvittelenko vaan?
Kommentit (10)
Silloin oli vain ujoja ja hiljaisia ja jos halusi olla omissa oloissaan niin oli jotenkin epäkelpo.
Synnyin 80-luvulla ja ainakin minun lapsuuden, teini-iän ja nuoruuden ajan puhuttiin vain omituisista. Ei tosin niin paha kuin jenkeissä, siellä "introvertti" oli tyyliin Unabomber.
80-luvulla luokanope mies kiusasi luokkakavereita jotka olivat introverttejä ja pakotti. Muut hyväksyivät introvertit. Ehkä kaikista "autistisin" jäi ilman kavereita, jos ei sanonut koskaan mitään tai hyvin hiljaisella äänellä.
Silloin oltiin hiljaisia ja ujoja. Koulun terveydenhoitaja huolestui siitä, kun en harrastanut mitään joukkueurheilua, että "noi sun harrastukset on aika yksinäisiä" (kävin kuitenkin partiossa ja harrastin erästä kamppailulajia!)
Kuvittelet.
Ei kasarilla siis käytetty tuollaisia termejä ollenkaan vielä.
Ujous, hiljaisuus ja arkuus oli hyvän ihmisen merkki.
Itsensä esille tuominen oli suurin synti.
Kasarilla sanottiin "ootsä joku erikoinen?", siis vittuiluna ihmisille.
Syrjäytyneenä pidettiin mikä sekin on lokeroiva sana kuin olisi ongelmia vaikka voi olla normaali muuten muttei kemiat kohtaa.
Ujo, hiljainen, syrjään vetäytyvä. Näitä sanoja varmaan käytettiin tuolloin. Ja siis kaikki introvertit laitettiin jotenkin samaan kategoriaan, eli että ovat ujoja tai syrjään vetäytyviä, eikä tiedostettu sitä, että introvertti ei välttämättä ole esim. ujo ollenkaan.
Tuntuu niin absurdilta ajatella jotain aikaa historiassa termeillä joita ei tuona aikana käytetty.
Psykohöpinää. Ennen ei saanut tuoda itseään esille, kehua itseään millään tavoin.
Nykyinen ihmisten käytös olisi ollut kasarilla täysin pöyristyttävää.
Itseään kehuva on juntti.
Vierailija kirjoitti:
Silloin oltiin hiljaisia ja ujoja. Koulun terveydenhoitaja huolestui siitä, kun en harrastanut mitään joukkueurheilua, että "noi sun harrastukset on aika yksinäisiä" (kävin kuitenkin partiossa ja harrastin erästä kamppailulajia!)
Joo, joukkueurheilu oli tärkeää.
kuulin joskus 2010 luvulla ensi kerran (70-luvulla syntynyt)