Lue keskustelun säännöt.
Esikoinen autisti, harkinnassa toinen lapsi?
27.01.2022 |
Olen aina epäillyt että suvussani on äidin puolelta lievää autismia (ei diagnosoitu) ja kun lapsihaaveet tuli ajankohtaiseksi niin varoittelin miestäni jo etukäteen että riski on että tulevalla lapsella voi olla sitten autismin kirjon häiriö. Vaistoni osui oikeean, nyt lapsi 4v ja diagnosoitu autismin kirjon häiriö, tosin ei onneksi pahimmasta päästä vaan lievempänä. Mutta haastava hoidettava lapseni on ollut. Meillä oli haave kahdesta lapsesta, mutta lykätty yrittämistä, kun pelko siitä että toinenkin lapsi olisi autistinen. Mitä itse tekisitte vastaavassa tilanteessa, ottaisitteko riskin vai hyväksyisittekö suosiolla sen, että jää yhteen lapseen?
Kommentit (35)
Miten hoidatte toista, jos toinenkin on autistinen? Autistisessa menevät kaikki voimat. SIis yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, älkää laittako huonoja geenejä eteenpäin.
Millaista teidän perhe-elämä sitten on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei, älkää laittako huonoja geenejä eteenpäin.
Ethän ole lisääntynyt itse? Voit olla laittanut vielä paskemmat geenit eteenpäin.
Otsin perusteella ap ei edes tiedä, harkitseeko. Ei osaa kirjoittaa lapsensa diagnoosia oikein. Taitaa olla shrilli. Onpa "hauska", vihjailla autististen lasten vanhemmille, että onko se lisääntyminen ihan järkevää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän autismi näy lapsivesipunktiossa?
Voi olla että se toinen ei ole samanlainen maanantaikappale 😌
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, sisaruksen ASD lisää kyllä hieman riskiä seuraavan lapsen suhteen, mutta ei merkittävästi. Yleensä kyseessä on monitekijäinen tausta (eli ei yhden geenin). Jos haluatte toisen lapsen ja voimavarat riittävät niin siitä vaan. Monilla lievemmän kirjon ASD ihmisillähän on ihan ”tavallinen” hyvä elämä.
En yrittäisi toista. Jos on sukurasite tuohon, niin hyvin todennäköistä on, että toisellakin lapsella on autismin kirjoa. Miksi edes pitäisi väen väkisin toinen lapsi saada?
Tiedän eräänkin perheen, jolla toisella vanhemmalla esiintyy suvussa autisminkirjoa. Heillä 4 lasta. Yksi elää omillaan, on ns normaali. Yksi asuu yksin tuetussa asumissa. Yksi asuu ohjatussa ryhmäkodissa ja hänellä on myös mielenterveyshäiriöitä. Ja yksi asuu ympärivuorokautisessa autetussa palvelutalossa ja on autismin lisäksi kehitysvammainen.
Varmaan olisivat nämäkin vanhemmat jätteneet sen lapsen siihen yhteen tai korkeintaan kahteen, jos olisivat tienneet, mitä on tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En yrittäisi toista. Jos on sukurasite tuohon, niin hyvin todennäköistä on, että toisellakin lapsella on autismin kirjoa. Miksi edes pitäisi väen väkisin toinen lapsi saada?
Tiedän eräänkin perheen, jolla toisella vanhemmalla esiintyy suvussa autisminkirjoa. Heillä 4 lasta. Yksi elää omillaan, on ns normaali. Yksi asuu yksin tuetussa asumissa. Yksi asuu ohjatussa ryhmäkodissa ja hänellä on myös mielenterveyshäiriöitä. Ja yksi asuu ympärivuorokautisessa autetussa palvelutalossa ja on autismin lisäksi kehitysvammainen.
Varmaan olisivat nämäkin vanhemmat jätteneet sen lapsen siihen yhteen tai korkeintaan kahteen, jos olisivat tienneet, mitä on tulossa.
Ja tarkennus vielä tähän, että näistä neljästä lapsesta siis kolmella on autismia.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että se toinen ei ole samanlainen maanantaikappale 😌
Tai sitten on vielä pahempi, perjantai 13. päivän lapsi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autismi saattaa pahentuakin, keskittykää nyt vaan sen yhden lapsen kasvattamiseen, niin saatte siitä yhteiskuntakelpoisen.
Tuo on vaikea rasti, kun ei voi tietää miten käy.
Meillä on yksi lapsi, vaikka alkuun ajateltiin että haluttaisiin enemmän. Lapsi ei ollut mitenkään haastava tai vaikeahoitoinen, mutta meille tuli silti olo, että yksi riittää.
Lapsi sai ADHD-diagnoosin 20-vuotiaana ja minä 50-vuotiaana. Ja nyt ollaan molemmat menossa tutkimuksiin selvittämään, ollaanko myös Aspergereita, kun siitä on niin monet sanoneet ja tunnistetaan itsessämme tiettyjä piirteitä.
Niitä täällä mainittuja 'huonoja' geenejä voi siis laittaa eteenpäin ihan tietämättään. Minä luulin, että meillä olisi hyvät geenit, mies on aivan huippuälykäs (ei taida olla neurotyypillinen hänkään, mutta tutkimuksiin ei ole hakeutunut) ja olin tosi iloinen, kun alkoi ilmetä että lapsikin on todella älykäs, vaikkei ehkä aivan isänsä tasolla. Itse olen vain semiälykäs (älykkäämpi kuin 97%) ja lapsi on minua reippaasti fiksumpi.
Sanoisin että ADHD on ollut meille hankalampi rasti kuin (mahdollinen) Asperger. Sekä mies että tytär ovat onneksi kiinnostuneet koodauksesta ja porskuttavat työelämässä hyvin. Ja suuressa kuvassa sanoisin, että kyllä ihmiskunta hyötyy suuresti siitä, että joukossa on myös näitä nepsyjä. Tietenkin ap joutuu silti arvioimaan omalta kohdaltaan, jaksaako hän mahdollisesti vielä toisen haastavan lapsen. Ei siinä arjessa ehkä kauheasti lohduta se, että lapsesta voi tulla joku nero tiedemies, joka pelastaa maailman.
En yksittäisen häiriön takia jättäisi lasten hankkimista vaan odotettavissa olevan elämänlaadun. Jos "autistiset" sukulaiset ovat pärjänneet elämässä jopa ilman diagnoosia, luultavasti lapsikin pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Otsin perusteella ap ei edes tiedä, harkitseeko. Ei osaa kirjoittaa lapsensa diagnoosia oikein. Taitaa olla shrilli. Onpa "hauska", vihjailla autististen lasten vanhemmille, että onko se lisääntyminen ihan järkevää!
Miten se diagnoosi sitten pitäisi kirjoittaa?
Vierailija kirjoitti:
En yksittäisen häiriön takia jättäisi lasten hankkimista vaan odotettavissa olevan elämänlaadun. Jos "autistiset" sukulaiset ovat pärjänneet elämässä jopa ilman diagnoosia, luultavasti lapsikin pärjää.
Ei noista voi mitenkään vetää tuollaisia johtopäätöksiä.
Minulla ja sisarellani on autismin kirjon piirteitä. Hänen lapsilleen se ei ole periytynyt, mutta minun molemmille lapsille on. Valitettavasti aikoinaan ei ollut mitään tietoa assista, mutta kahden teininä saadun diagnoosin jälkeen kyllä tunnistan omalla kohdalla ja suvussa. Kun itsellä on samoja piirteitä, on arki ollut toisinaan hyvin raskasta. Mieti siis omaa jaksamistasi ja miten kestät kuormitusta ja onko apuna tukiverkkoa.
Naapurissamme on yksi kolmesta lapsesta assi. Esikoinen. Ei välttämättä periydy kaikille, mutta on se mahdollista. En jättäisi toista tekemättä, vaikka on ollut uuvuttavia vuosia kaikille. On ollut paljon hyvää.
Jättäisin yhteen. Mitä iloa saisitte toisesta autistisesta lapsesta, todennäköisesti sisarukset ei tulisi keskenään toimeen, teille entistä raskaampaa jne.