Ahdistunut elämänkumppani..
Hei.
Löytyisikö täältä kenties kohtalontovereita tai ehkä muutama viisas sananen joltain?
Kumppanillani on todettu vuosi sitten vakava ahdistuneisuushäiriö, hän on masentunut ja tilanne on jo aika rankka kotona.
Lääkitystä hänellä on mutta tuntuu, ettei siitä ole apua, enemmänkin haittaa.
Millä saisin hänet uskomaan, että haluan hänelle hyvää? Haluaisin hänen keskustelevan hoitavan lääkärinsä kanssa lääkkeen vaihdosta mutta tuntuu, että hän loukkaantuu kun mainitsen siitä. Hän kokee, että pilkkaan tuota hoitavaa lääkäriä..
Kertokaa mulle miten voisin piristää kumppaniani..
Kaikkea olen kokeillut mutta mikään ei auta..
Kommentit (12)
Lähde pois. Minä tein niin. En kadu hetkeäkään, vaikka jäin sinkuksi. Parantaa et voi. Tilanne tuskin muuttuu.
Kiitos vastauksista :)
Tavallaan tuntuu helpottavalta kuulla, että muitakin hänen kaltaisiaan on..
Hän käy nimenomaan kognitiivisessa psykoterapiassa, lääkkeenä sertralin (saatanan keksintö mielestäni..) alprox ja yöksi ketipinor.
Jälkimmäisestä saa niin kamalia painajaisia ettei hänen vieressäänkään meinaa pystyä nukkua ja itselleen tietysti uni on kaikkea muuta kuin levollista.
Olet #9 pärjännyt jo kymmenen vuotta oman "olosi" kanssa ? Nostan hattua ja toivon sulle kaikkea hyvää elämässäsi. En toivoisi tuollaisia oloja edes pahimmalle viholliselle, saati sitten elämäni rakkaudelle.
Enkä aio häntä hylätä. Vaikka niin sanoinkin vuosi sitten mutta en halua olla ilman kumppaniani.
AP
Nykyään hän sentään puhuu tuntemuksistaan mutta ne ovat niin kovin negatiivisia ja pahoja.
Hän ei näe toivoa missään. Kaikki on mustaa ja pahaa. Itse olen perus positiivinen ihminen, näen asioissa aina myös hyvät puolet ja haluaisin olla hänen tukenaan tässä. Kovin on hankalaa :(
Tuntuu, että hänen paha olonsa imee myös minusta kaiken elämänilon :(
Jos ei ole sinut seksuaalisuuden kanssa?
Sä olet sentään askeleen edellä mua, kun puolisosi on hakenut ja saanut hoitoa. Mun mieheni on selkeästi masentunut, ahdistunut eikä näe mitään hyvää missään eikä kenessäkään. Mutta omasta mielestään hänellä on kaikki hyvin, kaikki muut vaan ovat niin rasittavia. Sitäpaitsi hän ei usko psyykkisten sairauksien olemassaoloon saati hoidon tarpeeseen. Eli tässä sitä nyt sitten sinnitellään. Mies odottaa, että mä lakkaan olemasta ärsyttävä ja mä odotan, että miehen masennus ja ahdistus paranisi itsestään.
Ei. Seksi onkin lähes ainoa asia joka vielä on kunnossa.
AP
Voi 4# toi on suoraan meidän elämästä vuosi sitten!
Mä tein sillon ratkaisevan liikkeen ja kerroin lähteväni suhteesta (vaikka rakastan ja kerroin myös tämän kumppanilleni).
Silloin hän jotenkin havahtui omaan oloonsa ja hakeutui hoitoon.
Kerroin, että yksinään viihtyvä, kaikista muista eristäytyvä, puhelintaan räpelöivä ihminen ei ole se sama johon Rakastuin.
Tuosta rankasta keskustelusta hän on muuttunut paljon taas omaksi itsekseen mutta silti..
AP
Niin ja voimia sulle <3
Tiedän, että tää kaikki lähtee kuitenkin itsestään.
Jos kumppani ei itse halua tai koe tarvitsevansa apua, tilanne on todella hankala.
AP
Nyt mä keskustelen täällä itsekseni :D
Mutta miten voi lähestyä ihmistä, joka selkeästi kaipaa apua. Kaikki lähestymiseni tulkitaan jollain tavalla negatiiviseksi, väärin suoritetuksi tai muuten vaan hyökkäykseksi.
Tiedän, että kuulostan joskus kovin ankaralta mutta en kuitenkaan vaadi kumppaniltani mielestäni mahdottomuuksia. Ei tulisi mieleenkään sanoa, että piristy, ryhdistäydy tai muutakaan typerää, koska tiedän, että hän ei itse voi tälle mitään.
Silti pieni ääni päässäni käskee, että puhu suusi puhtaaksi ja katso miten käy..
AP
Ap. Millaisessa psykoterapiassa hän käy? Itselläkin gad ja minulle parhaan avun on tuonut kognitiivinen psykoterapia. Lääkitys rinnalla. Pohjalääkityksenä Voxra ja akuuttiakuutti-ahdistukseen joko Diapam tai Alprox. Viimeksi mainitut tarvittaessa. Olo on välillä todella kehno. Olen onnellinen että perheeni on jaksanut olla rinnallani. Diagnoosin sain liki 10 v sitten ja olen työkyvyttömyyseläkkeellä. Muut dg.depressio, insomnia ja reuma.
Jaksamista