Onko luuserimaista olla grillillä töissä 20-vuotiaana ilman mitään hinkuja korkeakouluttautua?

Ei ole! Pääasia on että käyt töissä ja plussaa on jos vielä satut viihtymään töissäsi

Ei tuossa iässä. Mutta jos olet samalla grillillä samoissa töissä vielä 57 vuotiaana, niin silloin pientä luuserimaisuutta havaittavissa. Mutta sekään ei ole ehdotonta, siihen miksi ei ole elämässään edennyt, voi olla miljoonia syitä.

Ei todellakaan ole! Turha stressata, kyllä se suunta sieltä löytyy. Nyt on ravintola-alalla vaikka kuinka paljon töitä tarjolla, käy kokeilemassa jotain muuta ja vaihda jos et viihdy. T. Kokki -92

Ei todellakaan. Toki, se että jos et tykkää työstäsi, niin kannattaisi harkita muuta.

Itse olin menestyvällä grillillä töissä ja tuloni olivat päälle 4000e kuukaudessa. Nautin työstäni ja asiakaspalvelusta, grillillä oli ihanat asiakkaat. Olisin varmaan vieläkin grillillä töissä, jos kaupunki ei olisi päättänyt, että se pitää poistaa.

Nyt sitten opiskelen mieluista alaa yliopistossa ja valmistuttuani tuloni tulevat olemaan samat kuin grillimyyjänä.

Olen nyt hyvällä mielellä siellä grillillä töissä. Iloitse että sulla on työ ja anna itsellesi aikaa. Ei joka hetki tarvitse olla näköalaa haluta jotain muuta. Se väläys ja idea voi tulla vuoden tai kahden päästä ja olet nuori aloittamaan kymmenen vuoden sisään vaikka mitä uutta, mitä mieleen juolahtaa.

Aatteles että toiset opiskelevat sinne 26 tai 27-vuotiaaksi, eivätkä välttämättä saa heti sen jälkeen töitä. Tai sitten he ovat ihan loppu ennen työuran alkamista. Mä onnittelen sua, että sulla on työ joka antaa mahdollisuudet nauttia vähän vapaa-ajastakin ilman että tarvitsee kieltäytyä jokaisesta ylimääräisestä kivasta joka vähän maksaa.

Pääasia että viihtyy töissä. Ei kannata miettiä muiden mielipidettä vaan tehdä sitä mistä itse tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa iässä. Mutta jos olet samalla grillillä samoissa töissä vielä 57 vuotiaana, niin silloin pientä luuserimaisuutta havaittavissa. Mutta sekään ei ole ehdotonta, siihen miksi ei ole elämässään edennyt, voi olla miljoonia syitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuossa iässä. Mutta jos olet samalla grillillä samoissa töissä vielä 57 vuotiaana, niin silloin pientä luuserimaisuutta havaittavissa. Mutta sekään ei ole ehdotonta, siihen miksi ei ole elämässään edennyt, voi olla miljoonia syitä.

Olen korkeakoulutettu, mutta kyllästyin stressaavaan ja vaativaan työhöni. Lopetin kyseisen työn 52-vuotiaana ja pääsin kauppaan töihin. Tulot laskivat puolella, mutta nykyään olen onnellisempi, olo on vapautuneempi ja stressitaso laski. Toki minulle kertyi säästöjä työurani aikana, joten voin nauttia niistä, eikä tarvitse kärvistellä pelkällä myyjän palkalla.

On, mutta juuri siksi siellä grillillä ollaankin, että kohta alkaa opiskelut kiinnostaa.

Vain koulutus on avain pois sieltä rasvankärystä.

Ei, mutta luuserimaista on kysellä toisilta onko joku tekemäsi asia luuserimaista.

Jos viihdyt miksi hakea toista työtä.Ei ole luuserimaista.Päinvastoin.Aikasi siellä ja sitten perustat oman!

Minulla on varmaan paineita, kun sisarukset korkeakouluissa ja yliopistoissa, muutenkin menestyneitä ja paljon kunniahimoisempia kuin minä. Olen aina ollut melko mukavuudenhaluinen, en ole koskaan pitänyt opiskelupaineista, enkä ymmärtänyt niitä. Paitsi amiksessa olin ns. opettajen suosikki, jossa menestyinkin, ja sain stipendejä.

Muutenkin nykyinen ympäristö edesauttaa siinä, että pitäisi olla jotenkin menestynyt, eikä tavallinen elämä riitä, se on melko masentavaa ja stressaavaa. Minustakin tärkeintä on työpaikka ja se, minkälainen on sisimmiltään, mutta koska mt-ongelmat painaa päälle niin vaikea antaa parasta.

Ap

Ei korkeakoulutus takaa mitään menestystä ja onnellisuutta. Teet sitä mistä pidät, kunhan se takaa edes auttavan toimeentulon.

Jos se on työ missä viihdyt, se on tärkeintä. Työtä ehtii elämässä varmasti tehdä monessa eri paikassa.

Minä olen kolmikymppinen korkeakoulutettu siivooja, eikä olisi koskaan pitänyt mennä koko korkeakouluun. Tällainen työ sopii itselleni hienosti. 

Sulla on vielä aikaa opiskella, jos mieli muuttuukin. Keskity nyt siihen grillityöhön ja muuhun elämiseen. 

Ei ole luuserimaista, mutta jos et viihdy, niin kannattaa tehdä muutos. Viet myös grillin toimintaa huonoon suuntaan, kun asenne on tuollainen.

Muutoksen voi tehdä vaihtamalla työpaikka tai alaa, tai pähkäillä jokin merkityksellisyys nykyiseen työhön.

No ei todellakaan. Korkeakoulutus on NIIN yliarvostettua, ei yliopistoon kannata mennä mistään muusta syystä kuin että todella haluaa opiskella jotain siellä opetettua. Yhteiskunnan painostaminen korkeakoulutukseen on ihan sysipaska homma, sitä ei todellakaan tarttee kaikki ihmiset. Ihan yhtä dorkia ihmisiä mulla on täällä tullut vastaan kuin ammattikoulussa. Jaksavat vaan istua vähän enemmän. Tai näin etäaikana jaksavat googlailla vastauksia etätenttiin.

Oon siis lukion, ammattikoulun ja nyt yliopiston kasvatti. Yliopistoon hain koska halusin opiskella lisää, en siksi koska olisi ollut luuserimaista olla se tarjoilija joka olin ennen sitä. Ulkopuolisten asettamien paineiden takia ei tartte tehdä yhtään mitään, jos kuitenkin ittestään saa pidettyä huolta.

Mulle saattaa aivan hyvin käydä niin, että kun valmistun maisteriksi niin homma tyssää siihen ja lähden tekemään jotain ihan muuta elämälläni. Sen näkee sitten. Mä en valitettavasti ole sellainen ihminen, joka voi päättää että musta tulee X, ja että työskentelisin määrätietoisesti sitä päämäärää kohti. Tulee liikaa paineita, koen etten ole tyytyväinen siihen mitä minulla on, vaan että voin olla tyytyväinen vasta kun X on saavutettu. Joten elän siis intuitioni varassa. Mutta sen avulla päädyin yliopistoonkin ja olen tykännyt olla täällä, joten ihan hyvin se mulla toimii :D

Luuserimaista olisi maata kotona tekemässä vihakirjoituksia someen.

Älä mieti (typerysten) mielipiteitä. Teet työtä ja saat palkkaa, olet hyödyllinen ja elätät itsesi

Pää pystyyn, ahkera ihminen!

Keskivertokansalaisena arvostan grilliruuan pyöräyttäjää enemmän kuin kansanedustajaa.

Minä olen duunarityössä josta käteen jää 2200e, pärjään sillä hyvin ja pidän työstäni. Jatkuvasti joku kuitenkin kyselee koska aion mennä kouluun ja oikeisiin töihin.. pitäisi kuulemma edetä elämässä. Miksi ja mihin….?