Lue keskustelun säännöt.
Olen mieluummin huonossa suhteessa kuin yksin
28.05.2015 |
Onko täällä muita samanlaisia? Mut joo, kuulostaa kummalliselta, mutta olen tyytyväisempi elämään kun mulla on edes joku kun olisin täysin yksin.
Kommentit (17)
Kurjaa jos noin. Et kunnioita itseäsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidan olla samassa tilanteessa, vaikka hirveän vaikea sitä on ollut itselleen myöntää. Olisin varmaan onnellinen (lopulta) myös yksin, mutta tällä hetkellä mies ja miehen sukulaiset on ainoita sosiaalisia kontaktejani, ilman niitä olisin ypöyksin. Tuntuu siis paremmalta sinnitellä yhdessä kuin erota, vaikka riidellään paljon ja ilmapiiri kotona on välillä tosi huono.
Välillä poden huonoa omaatuntoa itseni, mutta myös ympäristön paineiden vuoksi. Hirveästi hoetaan että "on vain yksi elämä" eikä sitä saa haaskata huonoon suhteeseen, koska silloin missaa mahdollisuuden löytää mitään parempaa. Varmaan niinkin, mutta ennen miestä olin tosi pitkään yksin, enkä usko että epäsosiaalisena ihmisenä löytäisin kovin helposti enää uutta miestä tai edes sosiaalisia ympyröitä. Voihan se olla että ero tulee joka tapauksessa (miehen aloitteesta), mutta itse en siihe toistaiseksi ryhdy...
Ei kun juurikin päin vastoin. Voi mikä vapaus kun ei tarvitse ottaa toista huomioon, voin nukkua sängyssä vaikka poikittain, ihan itse voi päättää asioista, telkkari on aina oikealla kanavalla, saa tulla ja mennä oman mielensä mukaan, vessa on aina vapaa...en vaihtais :)
No vittuako tuut tänne sit itkemään.
Mutta on kiva kun on tuki ja turva tarvittaessa ja aina joku jonka kanssa puhua. Se antaa mulle iloa. En usko, että siinä on kyse huonosta itsetunnosta, luulen että olen vain mukavuudenhaluinen ja sosiaalinen. Jos ja kun löytyy jotain parempaa, vaihdan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:09"]
Ei kun juurikin päin vastoin. Voi mikä vapaus kun ei tarvitse ottaa toista huomioon, voin nukkua sängyssä vaikka poikittain, ihan itse voi päättää asioista, telkkari on aina oikealla kanavalla, saa tulla ja mennä oman mielensä mukaan, vessa on aina vapaa...en vaihtais :)
[/quote]
Mä teen noita kaikkia, mulla on oma asunto, johon en ota ketään muuta asumaan. Mutta kun yksinäisyys joskus iskee soitan poikaystävälle. I feel like I'm getting best of the both worlds. -ap En muuten ole koskaan asunutmiehen kannsa yhdessä. Olen sosiaalinen erakko, joka rakastaa sisustamista oman maun mukaan MUTTA tarvittaessa saan myös seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmh, siis huono suhde, jossa ei kuitenkaan asuta yhdessä? Siihen en ehkä jaksaisi jäädä tai panostaa. Tai eikö tuota sitten voi harjoittaa ihan kaveripohjalta? Toisaalta varmaan helpompi noin että saa olla yksin tai lähteä omaan kotiinsa jos tulee riitaa, se ei oikein onnistu yhdessä asuessa.
T: 4
Juuri näin :). Erosin muutama viikko sitten naisesta joka oli/on itsetuhoisesti masentunut päihdeongelmainen, ja se oli uskomaton helpotus. Enää ei tarvitse olla jatkuvasti huolissaan toisesta, kun tuo nainen monesti sanoi tähän tyyliin että "joku kerta ku tuut töistä niin täällä mää roikun". Joskus jouduin lähtemään töistäkin kesken päivän pois kun tuo nainen laittoi niin huolestuttavia viestejä. Yli vuosi tuossa meni yhdessä asuessa ja tuo masennuksen ja itsetuhoisen päihteilyn seuraaminen alkoi jo synkistyttämään minunkin mieltä. Nyt on ollut niin mukavaa asustella kissojen kanssa :), ja joudun siivoamaan vain omat sotkuni. Aikaisemmin jouduin siivoamaan myös tuon naisen sotkut, hän yleensä vietti aikaansa sohvalla ja keräsi roskansa sohvalle ja sen ympäristöön vaikka roskakori oli vieressä. Eli mieluummin yksin kuin ahdistavassa suhteessa, mutta kukin tyylillään. M33
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:29"]
Juuri näin :). Erosin muutama viikko sitten naisesta joka oli/on itsetuhoisesti masentunut päihdeongelmainen, ja se oli uskomaton helpotus. Enää ei tarvitse olla jatkuvasti huolissaan toisesta, kun tuo nainen monesti sanoi tähän tyyliin että "joku kerta ku tuut töistä niin täällä mää roikun". Joskus jouduin lähtemään töistäkin kesken päivän pois kun tuo nainen laittoi niin huolestuttavia viestejä. Yli vuosi tuossa meni yhdessä asuessa ja tuo masennuksen ja itsetuhoisen päihteilyn seuraaminen alkoi jo synkistyttämään minunkin mieltä. Nyt on ollut niin mukavaa asustella kissojen kanssa :), ja joudun siivoamaan vain omat sotkuni. Aikaisemmin jouduin siivoamaan myös tuon naisen sotkut, hän yleensä vietti aikaansa sohvalla ja keräsi roskansa sohvalle ja sen ympäristöön vaikka roskakori oli vieressä. Eli mieluummin yksin kuin ahdistavassa suhteessa, mutta kukin tyylillään. M33
[/quote] Anteeksi, oli tarkoitus vastata NUMERO 5:lle. En osaa oikein käyttää tätä. M33
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:29"]
Juuri näin :). Erosin muutama viikko sitten naisesta joka oli/on itsetuhoisesti masentunut päihdeongelmainen, ja se oli uskomaton helpotus. Enää ei tarvitse olla jatkuvasti huolissaan toisesta, kun tuo nainen monesti sanoi tähän tyyliin että "joku kerta ku tuut töistä niin täällä mää roikun". Joskus jouduin lähtemään töistäkin kesken päivän pois kun tuo nainen laittoi niin huolestuttavia viestejä. Yli vuosi tuossa meni yhdessä asuessa ja tuo masennuksen ja itsetuhoisen päihteilyn seuraaminen alkoi jo synkistyttämään minunkin mieltä. Nyt on ollut niin mukavaa asustella kissojen kanssa :), ja joudun siivoamaan vain omat sotkuni. Aikaisemmin jouduin siivoamaan myös tuon naisen sotkut, hän yleensä vietti aikaansa sohvalla ja keräsi roskansa sohvalle ja sen ympäristöön vaikka roskakori oli vieressä. Eli mieluummin yksin kuin ahdistavassa suhteessa, mutta kukin tyylillään. M33
[/quote]
Tein hyvän päätöksen. Jos suhde aiheuttaa enemmän stressiä kuin hyvänolon tunnetta niin sit kantsii lopettaa suhde. Mulle ei tuu stressiä miehen nalkuttamisesta, koska voin aina häipyä paikalta ja mennä oman asunnon rauhaan. -ap Mutta saman katon alla en jaksaisi kuunnella uhkailua, nalkutusta ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:09"]
Mutta on kiva kun on tuki ja turva tarvittaessa ja aina joku jonka kanssa puhua. Se antaa mulle iloa. En usko, että siinä on kyse huonosta itsetunnosta, luulen että olen vain mukavuudenhaluinen ja sosiaalinen. Jos ja kun löytyy jotain parempaa, vaihdan.
[/quote]
Ei mun mielestä huonossa suhteessa saa tukea tai turvaa, tai välttämättä ole edes kunnollista keskusteluyhteyttä toiseen...
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:28"]
Hmh, siis huono suhde, jossa ei kuitenkaan asuta yhdessä? Siihen en ehkä jaksaisi jäädä tai panostaa. Tai eikö tuota sitten voi harjoittaa ihan kaveripohjalta? Toisaalta varmaan helpompi noin että saa olla yksin tai lähteä omaan kotiinsa jos tulee riitaa, se ei oikein onnistu yhdessä asuessa.
T: 4
En halua asua miehen kanssa, kenenkään miehen kanssa saman katon alla. Haluan tarvittaessa oman rauhan ja yksityisyyden. -ap
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sääli, menee elämä hukkaan. Voisit saada oikeasti ihanan parisuhteen ja onnen, mutta et anna sille edes mahdollisuutta. No, omapa on elämäsi. Onneksi itse en tyytynyt huonoon aikoinaan!
Mulla sama. Mutta ei mies mun elämääni rajoita paljonkaan. Tai jos asuisin yksin, niin ahdistus siitä, että mulla ei ole ktään rajoittaisi onnellisuutta, joka taas tekisi sen, ettei ole mitään väliä tehdä asioita juuri niin kuin huvittaa. Mua rajoittaa paljon enemmän lapset kuin mies. Mutta se on hyväksyttävää.
Olen välillä miettinyt, että hankkisin oman erillisen asunnon, jotta saisin enemmän omaa aikaa, mutta en sitten kuitenkaan usko, että olisin, että jess, nyt on hyvä olla! En tullut toimeen kotona muiden kanssa vaan eristäydyin tänne eroon lapsistani ja miehestäni, jess! Aika itsekkäältä se tuntuisi, kun kerran on se perhe :( Jos taas olisin ihan sinkku-sinkku niin se just ahdistaa. Enkö kelpaa kellekään, miksi kukaan ei rakasta minua kuten mä tahdon? Kun on mies niin ainakin joku viitsii ollaminunkin kanssani.
Kyllä siitä mieli paranee.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.05.2015 klo 21:09"]
Mutta on kiva kun on tuki ja turva tarvittaessa ja aina joku jonka kanssa puhua. Se antaa mulle iloa. En usko, että siinä on kyse huonosta itsetunnosta, luulen että olen vain mukavuudenhaluinen ja sosiaalinen. Jos ja kun löytyy jotain parempaa, vaihdan.
[/quote]
Ei mun mielestä huonossa suhteessa saa tukea tai turvaa, tai välttämättä ole edes kunnollista keskusteluyhteyttä toiseen...
[/quote]
Hmm, ainakin omassa (huonohkossa) suhteessa on päiviä ja päiviä. Toiset päivät on suoraan sanottuna perseestä ja toisina taas voi olla ihan hyväkin fiilis. Juuri se tekee eroamisesta niin vaikeaa, koska vaikka toisaalta vaakakupissa on kaikki nuo hyvät asiat (vapaus tehdä asioita oman mielensä mukaan), niin toisaalta niin kauan kun suhteesta vielä saa jotain, sen menettää jos eroaa. Itselläni se on nuo miehen mukana tulleet sosiaaliset kontaktit, joita ilman olisin suoraan sanottuna täydellinen erakko. (Totta kai on osittain omaa tyhmyyttä olla niin riippuvainen toisen sosiaalisista ympyröistä, mutta vaikea tuotakaan asiaa on yhtäkkiä muuttaa.) Suhteen myötä tuntuu kuuluvansa jonnekin kun on vähän niin kuin osa laajennettua perhettä, omaan sukuun kun ei ole mitään yhteyttä.
Huono itsetunto