Voi helv tää vaativa yliopisto-opiskelu on rankkaa :(

Esim. vaikka pph-ammattitutkinto. Teoriatunnit ovat illalla, työpäivän jälkeen. Usein osallistujien joukossa on henkilöitä, joilla ei ole mitään kansa-/peruskoulun jälkeistä koulutusta. Heille siis vaativaa joutua kirjoittamaan esseitä, muutenkin näyttöpohjainen tutkinto monille aivan uutta.



Kaikki ahkerat opiskelijat ansaitsevat mielestäni arvostusta. Ja toivottavasti uurastus palkitaan!



Mutta älkää laittako paremmuusjärjestykseen kouluja! Ajatelkaa lapsiannekin. Älkää antako heidän luulla, että he ovat luusereita, elleivät mene lääkikseen/oikikseen.

Enistne kuitenkin vihasin luennoilla käyntiä.



Kyllä se siitä. Sä valmistut jonain päivänä, niin mäkin valmistuin.

Ainakaan ne opiskelijat ei ainakaan anna itsestään aina hirvittävän fiksua kuvaa. Muistanpa tytön, joka valitsi oikiksen ja lääkiksen välillä ja meni sitten lääkikseen, kun sinne on vaikeampi päästä. Hyvä syy lähteä lääkäriksi... Toinen opiskelijanplanttu taas kertoi kieltäytyvänsä deittaamasta muita kuin lääketieteellisen tai oikiksen opiskelijoita, kun vain ne oli " oikeaa kastia" . Ookei, kaivaudunpa sinne humanistikolooni mistä tulinkin. :D



Mulla on aina ollut sen verran hyvä pää ja energinen kroppa, ettei opiskelu ollut rankkaa edes alkuvaiheessa, kun päivät oli parhaimmillaan 10-20 luennolla istumista ja loppuilta/yö lukemista. Mukavaa aikaa, tunsi joka päivä oppivansa uutta ja kehittyvänsä.

Rentoa se opiskeluaika on verrattuna työelämään. Silloin piti alkaa jo olla paikallakin ne tietyt tuntimäärät.



Sitten opiskelin opettajaksi, ja siinä hommassa ei kyllä vaadita yhtään mitään. Tein samaan aikaan kielten tenttejä ja opettajaopintojen tenttejä ja kyllä ne opejutut oli ihan leikintekoa kieliin verrattuna. Ja sekään ei ollut silloin opiskeluaikaan mitenkään mahdottoman tuntuista. Ja minä olen sitä mieltä, vaikka olin kielissä meidän luokan huonoimmasta päästä.



Mutta kahta alaa opiskelleena tiedän, että kyllä alojen välillä on suuria eroja.

Kun on pakko kouluttautua alalle joka ei kiinnosta, on vaikea motivoitua opiskelemaan....:(

Meitä ei arvosta kukaan, ei edes humanistit itse. Poikkeuksen tekee taideopiskelijat, jotka on omasta mielestään kaiken muun yläpuolella, ja itse asiassa yliopistokin on turha pakkopaita, josta vain täytyy kärsiä ja jonka rajoja on jokaisen vähänkään itseään kunnioittavan LUOVAN henkilön koeteltava.



Humanismihan on turhaa, helppoakin, gradut sun muut " kunhan keksii jotain omasta päästään" , eikä humanismista ole mitään hyötyä, koska sehän on kaikki jo " keksitty" . Esimerkiksi historia, kulttuuritieteet - nehän vaan on, mitä sitä jahkaamaan. Ja mihin humanistisia " tieteitä" (eihän ne ole edes tieteitä, kun niitä ei voi vääntää joksikin lainalaisuuksiksi) muka edes tarvii?

niin odotapas kun pääset työelämään. Paineet ja vaatimukset vaan kasvaa ja jos satut vielä lapsia tekemään niin sitten vasta tiukilla olet...



tervetuloa todellisuuteen !!

olisitkohan liian vaativissa opinnoissa? Itse luin oikiksen ihan helpolla lapi (ja hyvilla arvosanoilla). Itse pystyn lukemaan 700sivua illassa ja jaa se asia mieleenkin.

Ja voin kyllä kertoa, että kyllä myös muiden luonnontieteiden lukeminen ihan työstä käy (ainakin kun on 2 pientä lasta ja oma yritys vielä siinä sivussa pyöritettävänä)...



Mulla ei ole mahdollista lukea FM-papereita kuin 3 vuotta, joten rytmiksi olen tehnyt sen, että kuutena aamuna viikossa ylös viimeistään klo 6. Arkena aamulla lukemista ennen lasten herättelyä aamutoimiin ja hoitoon, päivä yliopistolla (jos ei luentoja/harjoituksia/labroja, niin sitten luen kirjastossa tai teen jotain koneella), iltapäiväksi kotiin ja normaalit iltapäivähommat sitten lasten nukkumaanmenoon saakka, sen jälkeen vielä opiskelua klo 21-23.



Yhtenä päivänä viikosta (yleensä sunnuntai) nukun sitten noin kahdeksaan saakka. Viikonloppuna lasten päiväuniajat käytän kokonaan opiskeluun, illalla sama juttu.



Mut kyllä tällä tavalla sen 50 ov/lukuvuosi saa kasaan ja hyvällä menestyksellä. Samalla tyylillä olisin pärjännyt myös lääkiksessä (iso osa kursseista on lääkiksen kursseja, joissa oon pärjännyt ainakin yhtä hyvin kuin keskimääräinen lääkäriopiskelija), se ei vaan alana kiinnosta.

Terveissii kemian laitokselta!



Mutta juu, rankkaa se on, eikä sieltä lusmuilemalla valmistu. Jos jotain helppoa odotti, ei luultavasti tiennyt minne haki. Ei silti, muistan itsekin sen järkytyksen, kun ensimmäiseen tenttiin tuli luettua yhtä paljon kuin yo-kirjoituksiin yhteensä..

kehittynyt. Todella laajat tenttialueet ja vielä englanniksi, mikä sekin on oma haasteensa minulle.

Tai niin väittävät kivenkovaa opiskelukaverit

t. amk:ssa lomaileva opiskelija

Opiskelukaverit väittävät kivenkovaa että on kamalan vaativaa, mutta minä kyllä olen selvinnyt opinnoista todella helpolla. Kumpaankohan tuo yleisesti luettaisiin? Sisäänpääsyprossahan on pieni, mutta...?

Mut nyt se on ohi ja täälläkin voin sit piipahtaa, tosin kohta on taas seuraava tentti.

Mihin aikaan herätät aamulla lapset eli pitkäänkö ehdit aamuisin lukea.



Olet tosi ahkera



T: Kateudesta vihreä

teillä kaikilla on ollut mahdollisuus valita, mitä opiskelette. Kaikilla sitä mahdollisuutta ei ole. Näin sanon miehellenikin, kun tuskailee yliopiston tenttikirjojen parissa;)

Haluaisin opiskella esim. kirjallisuutta ja historiaa. Ovatkohan helpompia? En jaksa opiskella hullun lailla monta vuotta, mutta jos tässä lastenhoidon ja pienen yritystoiminnan ohella jotain.

Itse opiskelen oikeustiedettä ja rytmi on tosiaan vastaavanlainen, kuudelta ylös, koiran kanssa lenkki, lukemaan, pyörällä luennoille/harjoituksiin, kotiin ja LUKEMAAN... Ja itse luen 1000-3000 sivuisen koealueen _vain_ kerran läpi, jotkut jopa kahdesti! Näin ne päivät menee ja pisteet kertyy HITAASTI.



Kyllä karsiutuu harrastukset, mm urheilusta on pakko joustaa :( Muutama kaveri opiskelevat opettajiksi, matkailua ym ja kehuvat kuinka viimeisenä iltana lukevat tenttin :(( ei meillä onnistu!

Vierailija:

Opiskelukaverit väittävät kivenkovaa että on kamalan vaativaa, mutta minä kyllä olen selvinnyt opinnoista todella helpolla. Kumpaankohan tuo yleisesti luettaisiin? Sisäänpääsyprossahan on pieni, mutta...?

Kyllähän psyka on ihan arvostettu tieteenala ainakin käsitysteni mukaan. Paljon tehdään tutkimusta ja toisaalta ammattikäytäntöä opetetaan konkreettisesti. Psykan laitosten tutkimukset on aika usein tiedepiireissä tapetilla. Omaa kokemusta vielä muutamia viikkoja enempää ei ole ;). Jos rutiinit on hanskassa, niin kaipa ne tuhannet sivutkin kahlaa vaikka arabiaksi =).

t. 5