1,5-vuotiaan puhe

Puhu enemmän lapselle, nimeä tavaroita, sanoita omia tekemisiä, laula, lue kuvakirjaa, mitä enemmän lapsi kuulee puhetta sen nopeammin oppii.

Moi.

Meillä esikoinen sanoi muistaakseni tuon ikäisenä vaan köö, kii, kuu jne, mistä mä ymmärsin mistä puhutaan. (hän jatkoi tätä n. kolme vuotiaaksi) 

Kauheasti tutkittiin ja kyseltiin, että onko suvussa ollut jotain vikaa ja hoitaja innostui kovasti kun kuuli, että pojan isosetä oli puhunut vasta 4-vuotiaana... 

Viime syksynä samainen poika kirjoitti Laudaturin äidinkielestä

Jos lapsella ei ole muita oireita, niin en kauheasti huolestuisi; ihmisiä niistä kaikista tulee

Vierailija kirjoitti:

Hei, älkää vertailko lasten puhetaitoja turhaan, erot on ihan häkellyttävän suuret. Esikoiseni puhui kokonaisia lauseita jo 1-vuotiaana (yksikielinen), toinen lapseni (yksikielinen) 2-vuotiaana ja kolmas lapseni vasta 3,5-vuotiaana, koska on kolmikielinen ja hetken menee että ne kielet erottuu ja selkiytyy. Neuvolassa olivat laittamassa 3-vuotiaana puheterapeutille (!!!!) vaikka ihan normaali viivästys monikielisessä perheessä. Nyt 4,5v puhuu ihan taukoamatta kahta kieltä ja yhtä sit joskus huudahduksina vain.

Juuri näin... Oma lapsi kuuli 3 kieltä suomea vaimon kieltä thai ja yhteiskieltä englanti... Puhetta alkoi tulla 3vuotta ja 4kk iässä... Ymmärsi puhetta aiemmin ja joitain sanoja tuli mutta jostain syystä puhe oli myöhässä... Nyt puhuu ihan hyvin.... Sitten kun puhe alkaa tulla niin sit se kehittyy nopeasti...

Meidän Kim jong-un oppi kävelemään kolmeviikkoisena ja puhui sujuvasti kolmekuisena. Hän on myös säveltänyt kahdessa vuodessa kuusi oopperaa, suunnitellut pääkaupunki Pjongjangin Juche-tornin, toiminut hävittäjälentäjänä ja lyö tavallisesti kolmesta neljään hole-in-onea yhdellä golf-kierroksella.

Sannan lapsi opetteli jo puheenjohtajan alkeita.

Vierailija kirjoitti:

Meillä mukula sanoi 2v neuvolassa jopa 2 sanaa ja muuten pölisi omiaan. Puhe alkoi kuitenkin vauhdilla. Ei 1,5v kummoista odoteta,pääasia että lapsi ymmärtää ja kommunikoi.

Tämä. Tärkeintä, että osaa kommunikoida.

Meillä lapsi sanoi "äiti" jo 10kk iässä, vuoden iässä tuli "sshi" (isi) ja "tissi", mutta tärkein kommunikaatio tulee kyllä eleillä. Ymmärtää, kun pyydetään syömään (tulee syöttötuolin luo ja kiipeää sitä vasten), osaa pyytää itse ruokaa (edelleen syöttötuolia vasten kiipeämällä), kertoo siitä, että kakka on vaipassa nojautumalla vasten niin, ettei voi olla haistamatta, menee ovelle vastaan, kun kysytään kuka tuli/tuliko joku. Kysyttäessä onko jo syönyt tarpeeksi, jos on, heiluttaa ruokalappua siihen tapaan, että ottakaa tämä nyt pois. Kun haluaa vettä, osoittaa vesipulloa (jos ei ole käden ulottuvilla) ja miehen mukaan on sanonut samassa yhteydessä "vettä", mutta itse en ole tätä kuullut. Ymmärtää, kun pyydetään tulemaan hampaidenpesulle vessaan.

Eli ei ne sanat, vaan se, miten ilmaisee itseään ja ymmärtää sanoja. Ilmankin puhetta pärjää hyvin vielä pitkään, että turha hätäillä. Kyllä sitä puhetta ehtii tulla yllinkyllin :)

Luulin jo otsikosta, että jonkun lapsi on pitänyt puheen 1,5-vuotiaana.

Meidän isompi puhui tuossa iässä lauseita (1v7kk iässä hänestä on video kun sanoo 6 sanan lauseen ihan selkeästi). Kuopus sanoi ekan sanansa aiemmin, mutta ei tuossa iässä puhunut kuin yksittäisiä sanoja. Ihan normaalia tuo on. Jotkut oppii nopeammin kuin toiset, eikä se edes kerro mitään siitä miten lapsi tulevaisuudessa menestyy

Eiköhän sitä sanota, että kaksivuotiaana pitäisi osata puhua lyhyitä lauseita. Tuskin tuossa hätää on.

Prum prum yhdistettynä autoon tai mää mää lampaaseen yhdistettynä ovat kaiketi merkityksellisiä sanoja. Eläinten äänien matkiminen tukee puheen kehitystä.

Lapset on niin yksilöitä. Oma 1,5 v puhuu jo useam sanan lauseita. Esikoinen alkoi puhua lauseita 2v. Lasten serkku alkoi ylipäätään puhua vasta lähemmäs 4v mutta nyt aikuisena kirjoitti viime vuonna todella hyvät yo-paperit ja pääsi suoraan yliopistoon. Eli ei se puhumaan oppimisen ikä kerro mitään älykkyydestä. Yleensä tasaantuu kuitenkin kouluikään mennessä.

Meillä on kolme lasta. Pojat sanoivat yksittäisiä sanoja, alkoivat puhua lyhyitä lauseita vasta 1 v 10 kk iässä. Molemmat kävivät englantipainotteisen yläasteen, joten ovat kielellisesti ihan lahjakkaita tuosta hitaasta alusta huolimatta.

Tyttö alkoi puhua pikkulauseita jo 1 v 4 kk iässä. Puolitoistavuotiaana pälpätti kuin papupata. Ei ole kielellisesti erityisen lahjakas.

Eli lapsissa on isoja eroja, temperamentti voi olla erilainen, perhe voi olla erilainen. Tyttöni katsoi varmaan mallia isoveljestään, meidän kahdella vanhimmalla lapsella on hyvin pieni ikäero.

Kaksivuotiaalla pitäisi olla n. 10 sanan sanavarasto, sanottiin ennen.

Lähipiirissäni kaksi poikaa, joilla puheenkehitys viivästynyt. Molemmat alkoivat puhumaan (eli ekat yksittäiset yksi- ja kaksitavuiset sanat) noin 4v. Toinen nyt täysi-ikäinen lukiolainen ja hyvä varsinkin kielissä. Toinen poika nyt eskarissa; Pärjää koulussa, käy säännöllisesti puheterapiassa. Uskon, että vuoden-parin päästä hänellä ei enää ole mitään ongelmia puheen kanssa. Ja molemmilla käytetty aikanaan tukiviittomia.

Pari viikkoa sitten näin 1v 7kk ikäisen kummilapseni ja hän puhui yksittäisiä sanoja. Esim. avasi antamaani lahjaa, josta paljastui hanskat.. Hyvinkin määrätietoisesti alkoi sulloa hanskoja uudelleen "pakettiin" hokien: "Takaisin! Takaisin!" Eli eipä vissiin kummitädin lahja ihan osunut ja uponnut :D

Kaikki ajallaan. Sama kävelyyn oppimisen suhteen.

Aloitus antaa ymmärtää, että lapsi on saanut tilaisuuden oppia suomea, vaikka hänelle on opetettu "mielikuvituskieli" - mutta lapsi ei tahdo käyttää suomea.

Muuten ei voi sanoa, "pitäisikö lapsen..." Lapsen ei "pidä" käyttää kieltä, joka ei hänen elämäänsä kuulu.

Kysymys siis kuuluu: pitäisikö lapsen ko. iässä SUOSIA suomea, mielikuvituskielen sijaan?

No jaa! Miksi tällainen kysymys??

Ja toinen kysymys oli, 1,5-vuotiaiden puhumisen määrästä. Miten se aiheeseen liittyy? Ja mitä ap sillä tiedolla tekee?

Vierailija kirjoitti:

Aloitus antaa ymmärtää, että lapsi on saanut tilaisuuden oppia suomea, vaikka hänelle on opetettu "mielikuvituskieli" - mutta lapsi ei tahdo käyttää suomea.

Muuten ei voi sanoa, "pitäisikö lapsen..." Lapsen ei "pidä" käyttää kieltä, joka ei hänen elämäänsä kuulu.

Kysymys siis kuuluu: pitäisikö lapsen ko. iässä SUOSIA suomea, mielikuvituskielen sijaan?

No jaa! Miksi tällainen kysymys??

Ja toinen kysymys oli, 1,5-vuotiaiden puhumisen määrästä. Miten se aiheeseen liittyy? Ja mitä ap sillä tiedolla tekee?

Siis mitä sä selität? Onko sulla lapsia tai sukulaislapsia omassa lähipiirissäsi? Eläinten äänten matkiminen nimenomaan tukee puheen oppimista, ovat lapselle helpohkoja äänteitä oppia (mää mää, muu muu, hau hau yms.). Usein pienen lapsen kanssa onkin oiva tapa harjoitella vuorovaikutustaitojakin vaikka kysymällä lapselta, "mitä koira sanoo?"

Moni taapero myös leikkii ensimmäisiä leikkejään autolla, jolloin toistelee juurikin prum prum.

Tuo "ei" on tietääkseni myös suomen kielen sana, ei mitään mielikuvituskieltä. 😂

Ap täällä. Unohdin mainita lapsen sanavarastosta vielä sanat "häh?" (ollessa kysyvä) ja "kiits" eli kiitos. 🙂

Lähinnä kiinnostaa, paljonko muilla lapset puhuneet tässä iässä.

Kaverin lapsi oppi puhumaan 2.5 vuotiaana. Oli kaksikielinen. Kun puhetta alkoi tulla, oli kehitys nopeaa.

Toisen kaverin lapsi oli just täyttänyt 2v kun oppi kävelemään.

Jos ei suorastaan mitään kehitysvammaa ole, niin oppivat omaan tahtiin.

Kuten on moneen kertaan todettu, yksilöllistä toki on. Mutta oman lapsen kohdalla paljastui lopulta - kymmenisen vuotta myöhemmin - syyksi kromosomivirhe. Että voi olla olematta mitään kummempaa, mutta voi ollakin jotain.

Suurperheessäni kaikki oppivat aivan eri ikäisinä puhumaan, pukemaan, luistelemaan jne.

Olen aina ajatellut, että kyllä kaikki oppivat ennen kouluikää kaiken mitä ekaluokalla odotetaan. Näin kävikin.