Peukutetaan KIUSALLISIA sosiaalisia tilanteita
Kommentit (496)
Vierailija kirjoitti:
Nykyään monet puhuvat puhelimeen kuulokkeiden kautta. Monesti olen luullut, että joku sanoo minulle jotain kun katsoo suoraan minuun ja puhuu ääneen 7käånkuin kysyisi jotain minulta. Ehdin jo kysyä, että mitä, kun tajuan, että ei sanonutkaan minulle mitään.
En tie käykö näin muille, mutta tunnen itseni noloksi joka kerta. Luikin äkkiä pois.
En siis meinaa millään oppia, että ihmiset nykyään puhuvat julkisissa tiloissa "itsekseen".
Tuon takia, usein kun joku alkaa puhua minulle, varmistan erikseen, puhuuko hän minulle. Esim. "Miten menee?" "Ai minullako?"
Kun juttelet avoimesti normaalilla äänellä omista privaattiasioistasi ystävälle kuulokkeiden välityksellä ja unohdat, että olet pikku k-marketissa ja havahdut siihen, että koko kauppa on kuullut mitä sanoit.
Kun lähetät vahingossa ex-miehellesi whats apissa sydämen, vaikka oli tarkoitus lähettää se lapsellesi.
Toinen on se, kun heität nasevan kommentin exästäsi nykyiselle kumppanille tekstarin muodossa ja se meneekin exälle.
Mulle on tapahtunut aivan hirveän nolo juttu, kun lähetin tekstarin, jossa kerroin eroottisen asian tarkoituksena piristää miestäni. Se tekstari meni vahingossa saman nimiselle asiakkaalleni. Se oli varmaan nolointa ikinä, kun olin aina ollut niin asiallinen työkontekstissa ja yhtäkkiä pamautin tuollaisen rivon tekstarin viattomalle miesparalle 😂.
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on kauheat ilmavaivat ja yrität helpottaa oloa hieman päästämällä hiljaisen suhahduksen. Sen sijaan sieltä tuleekin ihan nestemäistä tavaraa niin että housut kastuvat. Tämä tietysti julkisella paikalla.
Kevyempi versio tästä: päästät niin pahan silent killerin, että mädän kananmunan lemu leijailee monen metrin säteellä. Minulle kävi näin. Mahaa väänsi, ajattelin päästää hiljaisen hiihtäjän ja lopputuloksena Jyskissä jumalaton lemakka, josta pahaa aavistamaton äitini kommentoi "hyi kun haisee mädälle kananmunalle, onkohan täällä viemäriongelma?" :D
Kuvitelkaa tämä hissiin, jonne tulee lisää ihmisiä, tai muutoin jäät "kiinni".
Vuosia myöhemmin äitini ei ehtinyt lenkiltä vessaan ja tuli housuun. Kotiin onneksi matkaa vain puolisen kilometriä, eikä oltu missään ihmisten ilmoilla, mutta kyllä vähän säälitti katsoa, kun kynkkäsi kenkäkin täynnä sitä itseään kotiin, kun meille olisi ollut 100m, mutta ei vain ehtinyt... Ja se lemu, kävelin 50m päässä perässä henkeä pidätellen. Vastaan tuli koiranulkoiluttaja ja koirakin kääntyi katsomaan perään :'D
Salaa kiitin onneani, että itsekin vatsavaivaisena olen aina jotenkin tuurilla ehtinyt kotiin saakka vessaan. En halua kuvitellakaan, että menee kengätkin pilalle kun niin vetenä tulee ulos, että kaikki sotkeentuu.
Töissä tai jossain muualla päästää hiljaisen tuhnun, kun ketään ei ole näköpiirissä ja haju jää leijailemaan ympärille tyrmäävänä, niin eikös paikalle pamahda pomo tai joku muu tuttu kysymään jotain asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun työterveyshoitaja ehdottaa, että meillä olisi mahdollista antaa aika psykoterapeutille ja että totta kai se kannattaa katsoa. Sitten kun menet terapeutin vastaanotolle hän jotenkin istuu fleguna ja sanoo, että aloita vain. Siis mitä aloita?! Ja terapeutti on vain ihan hiljaa koko ajan. Tuo käynti oli erittäin kiusallinen ja harmittaa vieläkin jälkikäteen.
ps. kyllä joillain on todellakin helppo työ...
Mulle sattu tämmönen katatoninen tapaus kerran terapeutiksi. Nostin perseeni penkistä ja läksin ennen ajan täyttymistä ovesta ulos kun itsellä ei tarinaa enää riittänyt ja toinen ei sano sanaakaan.
Katatoninen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhut pahaa ihmisestä, joka on kuulolla selkäsi takana.
Uskokaa pois olin vielä paljon nolompi, kun puhuin hyvää...
Puhekaveri kysyi jotenkin: Puhutko nyt siitä ikävästä tyypistä, ja minä vastaan: Ei kun siitä, joka on oikeasti tosi kiva... ja tää seisoo just selkäni takana😯Mitä noloa siinä on, jos jää kiinni hyvän puhumisesta? Vai puhuitko siis ensin pahaa?
No kun se kuulija oli meidän iso asiakas. Ja tosi kiva, mutta aika vieras ja aina tosi asiallinen. Ja minä nuori blondi aspa.
Kaupungilla tervehtii ihminen sinua tuttavallisesti.
No hei! Kiva tavata . Mitä kuuluu?
En muista naamaa.Vähän ajan päästä tulee signaali. Olimme työkavereita 10 vuotta.
Herranjestas että on vanhettunut, mietin ! Onhan siitä melkeen 40 vuotta aikaa.
Itsekin varmaan hänen silmissä, mutta tuo tilanne on kiusallinen.
Alzheimer?
Keskusteltiin porukassa etunimistä. Kukin kuvaili inhokkinimeään ja minä oikein innostuin manaamaan nimeä Pirkko. Että kyllä on oikein teennäinen, tekopirteä yms. Ja myöhemmin hokasin että porukassa oli Pirkko
Olin viettänyt viiskymppisiä. Kuvailin töissä lahjojani. Puhuttiin niitä näitä kahvitunnilla ja pomokin sattui siihen just kun sanoin: kun en kerran tykkää uimisesta, en todellakaan käy missään kylpylöissä. (Olin saanut lahjaksi useamman satasen lahjakortin kylpylään työantajalta!)
Pomo soittaa työpaikalle että jää kotiin potemaan jotain, ja lopettaa puhelun kuin vaimolleen eli tyyliin pusi pusi. Ei oikein tiedä mitä siihen sanoisi, toivoo vain ettei hänen vaimonsa ole siellä kotona kuulolla.
Olet vähän vieraammassa porukassa ja naurat muitten mukana jollekin vitsille vaikka et siinä hetkessä sitä ihan tajua . Pian valkenee että kyseessä oli porukan oma insideläppä jota et missään nimessä olisi voinutkaan tajuta.
Joku seurueesta kantaa sulle pöytään bissen ja et ole varma haluaako hän tarjota vai onko tarkoitus että seuraavalla kerralla sinä ostat hänelle juoman.
Vierailija kirjoitti:
Ekan korona-aallon alussa bussissa matkustaessa meni purkka väärään kurkkuun. Siitä yskimisestä ei meinannu tulla loppua ja kaikki muut matkustajat pelkäs mua ja katsoi inhoten kun naama punaisena yritin saada henkeä.
Tää on kyllä paha.
Itse asunut Espanjassa, jossa sanotaan melkeen aina "Rakas" kun tervehditään .Anoppia, vävyä, naapuria .....
Nyt kun asun Ruotsissa tulee helposti tuo Älskling ihan oudollekin luurin kautta. Mitähän ne ajattelee. Tai suomeksi ; Kiitos rakkaani........... Täytyy vaan yrittää unohtaa että ei tule väärinkäsityksiä puhelinmyyjän tai muiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Joku seurueesta kantaa sulle pöytään bissen ja et ole varma haluaako hän tarjota vai onko tarkoitus että seuraavalla kerralla sinä ostat hänelle juoman.
Kysy hinta että tiedät. Rahat pöytään. Pahimmassa tapauksessa joudut ostamaan koko seurueelle.
Kun joudut tilanteeseen, jossa pariskunta alkaa riidellä tai nälviä toisiaan kun olet esimerkiksi käymässä. Siinä sitten olet kuin et olisikaan ja koitat sulautua seiniin, ja mietit pitäisikö tästä nyt lähteä vai mitä sitä oikein tekisi.
Toinen oli, kun lapsena sanoit opettajaa vahingossa äidiksi tai isäksi. Ah sitä häpeän määrää :D
Vierailija kirjoitti:
Kun juttelet avoimesti normaalilla äänellä omista privaattiasioistasi ystävälle kuulokkeiden välityksellä ja unohdat, että olet pikku k-marketissa ja havahdut siihen, että koko kauppa on kuullut mitä sanoit.
Tähän auttaisi se, ettei puhu niistä privaattiasioista julkisilla paikoilla. Tuskin luulit kotona sentään olevasi.
Ei liity aiheeseen, mutta näitä myyjiä on ohjeistettu kysymään voinko auttaa tms. On niinkuin vähän pakko jos haluaa olla töissä.
Ymmärrän itse kyllä ja pystyn sanomaan, että kiitos, vain katselen.
Ehkä siksi kun olen ollut nuorena itse sellaisessa kaupassa myyjänä missä omistaja haukkana vahti myyjiä. Toimivatko niinkuin oli sanottu.
Oli pakko tyrkyttää vaikka ei ollut edes sopivaa kokoa tms.
Siksi sympatiseeraan vieläkin myyjiä yms.