Peukutetaan KIUSALLISIA sosiaalisia tilanteita

Nainen31wee kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä kiusallinen tilanne ole, mutta kerran huomasin, että vanha luokkakaverini näkin mut kaupassa ja lähti luikkimaan pakoon, ettei joudu kohtaamaan.

Tunnustan! Olin muutama kuukausi sitten käymässä vuosien jälkeen kotipaikkakunnallani. Kaupassa näin koulukiusaajani ja todellakin luimistelin hyllyjen takana etten vain joudu kasvotusten kohtaamaan. Ja ikää on kohta 50v joten kiusaamisesta todellakin on aikaa, mutta näemmä koulukiusaus jättää ikuiset traumat. 

Näemmä kouluajat eivät kuitenkaan jätä ikuista kirjoitustaitoa. Koulukiusaus😂😂😂🤦🏼‍♀️

Onko kiusaajalla hyvä mieli? Jäitkö teinin tasolle? Ovatko lapsesi koulukiusaajia!

Tässä taas esimerkki että kiusaajat eivät muutu!!

Niin, kirjoittaja naureskeli itse itselleen, vai onko itselleenkin nauraminen jo kielletty? Onko tääkin sitä puolestaloukkaantumista?

Teams-kahvit. Tarkoitettu keveäksi tiimihenkeä parantavaksi hetkeksi mutta aivan järkyttävän vaivaannuttavaa touhua ja pakkojutustelua. Puoli tuntia tuntuu kestävän loputtomiin.

Näistä tuli mieleen yhdet häät joissa oltiin vieraana miehen kanssa, olin raskaana ja todella väsynyt ja juhlat vaan jatkuivat. Jossain vaiheessa joku hämärästi tutun oloinen mies tulee juttelemaan ja yritän miettiä mistä olikaan tuttu mutta en kehdannut kysyä kun jutteli niin tuttavallisesti. Kyselin sitten kautta rantain että mitä nykyään kuuluu ja onko mitään uusia kuvioita. Mies meni vähän oudoksi ja juttu tyrehtyi pian. Tajusin sitten että kyseessä oli sulhanen! En tunnistanut häntä ilman sitä juhlatakkia väsyneenä raskaushuuruissani ja hän selvästi tajusi sen. Ups.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä: "En tajua, miten joku voi mennä toisen juhliin mekossa ja jossain sandaaleissa. Kyllä juhlissa täytyy olla sukkahousut ja kauniit avokkaat, vaikka olisi kuinka helle."

Sitten katsahdan keskustelukumppaniini, jolla on mekko, sandaalit eikä sukkahousuja.

Minä sain ylioppilasjuhlissani kehuja jakkupuvustani. About kaikilla muilla tytöillä oli kukkamekot, ne oli silloin muotia (vuonna 1998). Vastasin: "Kiitos, mä en ole ikinä oikein sietänyt jotain kukkamekkoja."

Sitten huomasin, että keskustelukumppanilla oli sellainen.

Tämä toistui KOLMEN (3) eri ihmisen kanssa.

Sittemmin minulla on diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä, mikä selittää hieman sosiaalista taimattomuuttani.

Sama, olen spektrumilla myös ja sanonut viimeksi mm.:

-mielestäni avioliitto on aikansaelänyt instituutio, porukassa jossa keskusteltiin parisuhteesta ja vieressäni oli vastikään kihlautunut pariskunta

- porukassa jossa on aasialaisia, että chilin käyttö peittää kaikki maut jne.

"Mä en tajua ihmisten vouhotusta akateemisuudesta" -serkkuni maisteriksivalmistujaisissa, hänelle itselleen. Unohdin missä olen... (Oikeasti en ole ikinä edes ajatellut mitään akateemisuuskysymystä, suustani vaan voi tulla ihan mitä hyvänsä, mitä en edes tarkoita tai ole koskaan ajatellut.)

-edellinen assi-

Upup

Kun joku trubaduuri tulee soittelemaan yksin sinulle, tai vaikka ravintolassa yhdelle pöydälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä: "En tajua, miten joku voi mennä toisen juhliin mekossa ja jossain sandaaleissa. Kyllä juhlissa täytyy olla sukkahousut ja kauniit avokkaat, vaikka olisi kuinka helle."

Sitten katsahdan keskustelukumppaniini, jolla on mekko, sandaalit eikä sukkahousuja.

Minä sain ylioppilasjuhlissani kehuja jakkupuvustani. About kaikilla muilla tytöillä oli kukkamekot, ne oli silloin muotia (vuonna 1998). Vastasin: "Kiitos, mä en ole ikinä oikein sietänyt jotain kukkamekkoja."

Sitten huomasin, että keskustelukumppanilla oli sellainen.

Tämä toistui KOLMEN (3) eri ihmisen kanssa.

Sittemmin minulla on diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä, mikä selittää hieman sosiaalista taimattomuuttani.

Vastaavaa on sattunut mullekin, esitän jonkin asian negatiivisessa valossa ja sitten vastapuoli sanoo että mulla on just semmoinen tai kuuloetäisyydellä on joku jolla on juuri sellainen haukkumani esine tms.

Enkä näköjään opi milloinkaan pitämään suutani kiinni, lieköhän mullakin joku assburgeri sitten... :P Eipä ne varmaan välitä enää tutkiakaan 47-vuotiasta...

Kerran olin kylässä ja sanoin, että en niin kauheasti tykkää eräästä ruuasta, mitä pöydässä oli monen muun ruokalajin lisäksi. En siis tarkoittanut, että en tykkäisi ollenkaan, vaan että jotkut tykkää siitä hirveästi, mutta minä en niin paljon. Vastaavia möläytyksiä on tullut muitakin ja minäkin olen monesti miettinyt, että onkohan mulla asperger.

Mun mielestä on vähän loukkaavaa ettei toinen ota mitään mitä toinen tarjoaa esim. työpaikalla. Okei no ymmärrän ehkä terveyssyistä mutta se että ei vain halua... vaikka toinen haluaa ilahduttaa muita.

No se kun järjestää mielenosoituksen ja vaatimukset toteutuu jo ennen miekkaria ja sitten pitää keksiå lennosta uusia ja sitten tulee lunta ja paikalla onkin enää vaan kourallinen väkeä ja nekin menee baariin ja sitte jää yksin sinne vastailemaan lehdistölle. Että joo.

Vierailija kirjoitti:

Nainen31wee kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä kiusallinen tilanne ole, mutta kerran huomasin, että vanha luokkakaverini näkin mut kaupassa ja lähti luikkimaan pakoon, ettei joudu kohtaamaan.

Tunnustan! Olin muutama kuukausi sitten käymässä vuosien jälkeen kotipaikkakunnallani. Kaupassa näin koulukiusaajani ja todellakin luimistelin hyllyjen takana etten vain joudu kasvotusten kohtaamaan. Ja ikää on kohta 50v joten kiusaamisesta todellakin on aikaa, mutta näemmä koulukiusaus jättää ikuiset traumat. 

Näemmä kouluajat eivät kuitenkaan jätä ikuista kirjoitustaitoa. Koulukiusaus😂😂😂🤦🏼‍♀️

Onko kiusaajalla hyvä mieli? Jäitkö teinin tasolle? Ovatko lapsesi koulukiusaajia!

Tässä taas esimerkki että kiusaajat eivät muutu!!

Niin, kirjoittaja naureskeli itse itselleen, vai onko itselleenkin nauraminen jo kielletty? Onko tääkin sitä puolestaloukkaantumista?

No kyllä minustakin aiemmasta sai sen käsityksen, että koulukiusaus-sanalle irvaili eri henkilö kuin sen kirjoittaja itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ulkomailla kuulet lähellä suomalaisen seurueen juttelun ja oot sen takia ihan hiljaa miehesi kanssa, kun et halua paljastua heille suomalaiseksi.

Muistan erään rikkaan suomenruotsalaisperheen , joka istui työpaikallani - hotellin baari. Puhuin heille suomea. Olivat nirppanokkia loukkaantuneita.

Kohta istuutui Teija Sopanen viereen ,ja ystävällisesti alkoi keskustelemaan minulle suomea.( Miten symppis hän olikaan). Ja tämä nyrppäperhe niin sointuvasti puhuivat suomea Teijalle naapuripöytään. 

Eli Herrskap och tjänstefolk

Minusta tämä on ihan luonnollista. Oletan siis, että olit hotellissa töissä. Itse osaan hyvin ruotsia (suomi äidinkieli), olen käytännössä kaksikielinen. Kun puhun ruotsinkielisten asiakkaideni kanssa, puhun ruotsia. Jos itse olen asiakkaana /potilaana, ja myyjä / lääkäri kysyy, valitsen puhua suomea (vaikka hän olisikin ruotsinkielinen). Ei ole kielitaidosta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Törmäät kaupassa johonkin etäiseen tuttuun, morotat ja sitten törmäätte vielä 4 kertaa uudelleen

Mitä oikeasti pitää tehdä niillä neljällä kerralla? Hymyillä, olla huomaamatta vai keksiä joka kerta jotain smalltalkia?

no itse en vaan reagoi mitenkään, eli katselen muualle. ei mielestäni joka kerta tarvi jotain jutella tai morottaa jos on etäinen tuttu :D en tekisi sitä läheisellekään. jos kerran on jo juteltu ja moikattu, niin se riittää.

Kerran minulta pääsi äänekäs paukku hämyisessä joogasalissa. Katselin hätääntyneenä ympärilleni huomasiko kukaan. Helpotukseksi kukaan ei näyttänyt reagoivan mitenkään. Joogaohjaaja jatkoi sitten rauhallisella äänellä: "minulta on usein kysytty, saako joogassa piereskellä...?"

Otetaanpa alkuun tällainen hauska tutustumisleikki!

Kun housut putosivat.

Kun menet yksin baarikeikalle ja yleisöä on sinun lisäksi pari muuta. Bändi ei ole hyvä mutta et kehtaa poistua.

Kun kaikkia pyydetään esittelemään itsensä ryhmässä ja jännität sitä niin paljon että adrenaliini nousee ja alkaa koko kroppa tärisemään ja kun oma vuoro tulee niin sanat tulee suusta todella takeltelevasti ja punastut ja hikoilet.

Se, kun joku kehuu jotain ja ymmärrät väärin hänen kehuvan jotain sinuun liittyvää, vaikka tarkoittaakin ihan muuta. Ehdit tietenkin kiitellä ylpeänä ennen kuin menee tajuntaan.

Kun tulet ulos vaikka työpaikan vessasta, jossa haisee kamalalta (oli sitten omaa syytä tai edellisen) ja joku työkaveri odottaa ovella jonossa.

Onnittelet pinkeämahaista, naispuolista uutta tuttavaa ja selviääkin, että hän on ollut viimeisillään viimeiset 10 vuotta. Tästä syystä en onnittele nykyään ketään, ennen kuin ottavat itse raskautensa puheeksi, vaikka kuinka napa olisi pullahtanut ulospäin. 

Kirjoita kaveria ivaava tekstiviesti ja lähetä se vahingossa väärään numeroon: tottakai sille kaverille itselleen.

(Jos kuulostaa teinimäiseltä touhulta, niin olin 14-vuotias. Minusta oli niin kauhean noloa, kun kaveri pyysi metsäretkelle kun oli niin mummomainen ehdotus. Vieläkin nolottaa typeryyteni.)

Kun kävelet esim. töistä kotiin ja toinen tuntematon ihminen kävelee ihan samaan tahtiin pitkän aikaa samaan suuntaan. Tässä on kolme vaihtoehtoa: joko kävelette kiusallisesti lähekkäin koko matkan tai sit esim. esität että kengännauhat on auki ja kyyristyt sitomaan niitä, niin, että se toinen ehtii kävellä pitemmän matkan päähän sinusta. Kolmas on, että otat rivakamman kävelytyylin ja kävelet ohi ja niin pitkälle, että se toinen ei ole enää lähellä :D Minä oon monesti tehnyt tuon kengännauhajutun tai sit esittänyt, että puhelin soi ja pysähdyn puhumaan feikkipuhelua.

Käyt paskalla jossain julkisessa vessassa esimerkiksi kirjastossa tai ravintolassa, ja joku tulee ja repäisee ovesi auki yhtäkkiä, "ai, oho, täällä onkin joku".