Lue keskustelun säännöt.
Peukutetaan KIUSALLISIA sosiaalisia tilanteita
Kommentit (496)
Kun ryhmäliikunnassa tehdään vaikka niskaseisonta ja emättimeen menee ilmaa ja sitten kun tuut alas se ilma törähtää ulos kuten kovaääninen pieru.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pentuna(poika olin siis) menin uimahallissa ilman uimahousuja uima-altaalle suihkun jälkeen. Unohdin kai ottaa pukukaapista uimahousut mukaan tai jäi suihkun luo ja laittamatta jalkaani. Kun tajusin tämän että olen täysin ilman vaatteita tuli kiire ja juoksin äkkiä takaisin suihku-osastolle sisään mikä oli vieressä mutta olikin sitten naisten puoli mitä en siinä paniikissa tajunnut. No ei muuta kun takaisin altaalle ja etsiä oikea kohta mistä pääsin miesten puolelle. Pukuhuoneessa puin päälleni ja lähdin samantien polkemaan kotia kohti. Ei uiminen paljon kiinnostanut sillä hetkellä. Hävetti aivan älyttömästi. Olin kai ala-aste ikäinen. Ja yksin olin uimahallissa. En nähnyt ketään tuttuja uimahallissa enkä kuullut koskaan keltään tapahtuneesta :)
Menet sovituskoppiin ja vatsassa kietää kovasti. Päästät hirveitä leijoja. Kun tulet sovituskopista, takana on pitkä jono ja katku on taatusti leijaillut myös verhon toiselle puolelle.
Kovaääninen pieru joogassa tai venyttelyssä.
Moikkaat tuttavallisesti tyyppiä ja jäät pohtimaan et kukahan se olikaan. Myöhemmin tajuat, et oot seurannu tyyppiä bb-talossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhut pahaa ihmisestä, joka on kuulolla selkäsi takana.
Tähän liittyen, joku työkaveri alkaa puhumaan pahaa toisesta työkaverista, jonka kanssa taas itse tulet toimeen oikeinkin hyvin.
Itse toimin niin, että kuuntelen silmät pyöreinä juttunsa, ja sen jälkeen kerron, että minulla ei muuten ikinä ole ollut mitään ongelmaa henkilön x kanssa, päinvastoin itseasiassa..
Olet seurueessa, jossa jokainen kertoo vuorollaan koulutuksestaan ja kaikki ovat vähintään maistereita. Tulee oma vuoro ja olen vain nippa nappa läpäissyt lukion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaatuminen kadulla esim liukkaalla kelillä.
Tästä vielä sellaiset variaatiot, että kaadut jossain portaissa tai mäessä ja liu'ut vielä alaspäin. Tai yrität mennä kahden ihmisen välistä ja kaadut sopivasti juuri siihen.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään monet puhuvat puhelimeen kuulokkeiden kautta. Monesti olen luullut, että joku sanoo minulle jotain kun katsoo suoraan minuun ja puhuu ääneen 7käånkuin kysyisi jotain minulta. Ehdin jo kysyä, että mitä, kun tajuan, että ei sanonutkaan minulle mitään.
En tie käykö näin muille, mutta tunnen itseni noloksi joka kerta. Luikin äkkiä pois.
En siis meinaa millään oppia, että ihmiset nykyään puhuvat julkisissa tiloissa "itsekseen".
Olen kaupassa siivoojana, tätä tapahtuu päivittäin kun myyjät puhuvat keskenään kuulokkeilla ja aina luulen että minulle puhutaan, erittäin rasittavaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N. 16-vuotiaana olin seminaarissa, jossa muut olivat aikuisia. Käytiin esittelykierrosta, joka jännitti hirveästi. Sanoin oman nimeni ihan väärään aikaan, kun luulin että oli jo oma vuoroni. Täräytin siis aivan äkkiarvaamatta "Minna"*, kun tilaisuuden pitäjä piti puheessaan lyhyen tauon. Hän oli kuitenkin vielä jatkamassa puhumistaan.
*nimi muutettu
Vierailija kirjoitti:
N. 16-vuotiaana olin seminaarissa, jossa muut olivat aikuisia. Käytiin esittelykierrosta, joka jännitti hirveästi. Sanoin oman nimeni ihan väärään aikaan, kun luulin että oli jo oma vuoroni. Täräytin siis aivan äkkiarvaamatta "Minna"*, kun tilaisuuden pitäjä piti puheessaan lyhyen tauon. Hän oli kuitenkin vielä jatkamassa puhumistaan.
*nimi muutettu
Siis anteeksi, mutta sain törkeät naurunpyrskähdykset tästä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
N. 16-vuotiaana olin seminaarissa, jossa muut olivat aikuisia. Käytiin esittelykierrosta, joka jännitti hirveästi. Sanoin oman nimeni ihan väärään aikaan, kun luulin että oli jo oma vuoroni. Täräytin siis aivan äkkiarvaamatta "Minna"*, kun tilaisuuden pitäjä piti puheessaan lyhyen tauon. Hän oli kuitenkin vielä jatkamassa puhumistaan.
*nimi muutettu
Siis anteeksi, mutta sain törkeät naurunpyrskähdykset tästä....
Niin ne muutkin tilaisuudessa olleet saivat, ainakin osa niistä. Nykyään osaan jo itsekin nauraa tälle.
Kokosimme yhteen 17 arkista mutta puistattavan kiusallista tilannetta https://www.is.fi/menaiset/vapaalla/art-2000008571014.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun työpaikalla taukotilassa lounasaikana joku käyttää sinun levitettäsi, hunajaasi tai teepusseja, etenkin aina käytettyinä. Hankkikaa omat tuotteenne!
Tästä oli joskus pitkä ketju. Itselle aihe on kohtuuvieras, vaikka monissa työyhteisöissä on tullut oltua. Riippuukohan tämä alasta, onko naisia ja miehiä vai vain jompiakumpia, tai miten iso työpaikka on.
Jos on iso yhteisö ja työkaverit ei (kunnolla) tunne toisiaan, voi olla pienempi kynnys "lainata vähän". Itselle ei tulis mieleenkään. Hätätilanteessa ehkä oon joskus ottanut jonkun maitopurkista ihan vähäsen. Siitäkin tulee huono omatunto ja oon kertonut siitä sopivassa kohdassa, jos tiedän, kenen purkki oli.
Toteat lähimmälle työkaverillesi firman koulutusviikonlopun päivällispöydässä: "Mun tekisi niin mieli vetää kännit." Vähän äänekkäästi, koska puheensorina on niin kova.
Vahinko vain, että täsmälleen samalla hetkellä kaikki muu keskustelu on sattunut taukoamaan, joten kaikki toimitusjohtajaa myöten kuulevat lausuntosi.
Hymyilin sitten leveästi, sanoin "Hei vaan kaikille, kylläpä tämä oli noloa." JA päädyin vetämään kännit, avautumaan naapuriosaston pomolle ja saunomaan aamuyöstä naapuriosaston miesten kanssa, jotka tolkuttivat, miten "sä olet niin hyvä jätkä, mun ei edes tee mieleni panna sua." No, tämä loppuosa taisi mennä jo kännimokien piikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Minä: "En tajua, miten joku voi mennä toisen juhliin mekossa ja jossain sandaaleissa. Kyllä juhlissa täytyy olla sukkahousut ja kauniit avokkaat, vaikka olisi kuinka helle."
Sitten katsahdan keskustelukumppaniini, jolla on mekko, sandaalit eikä sukkahousuja.
Minä sain ylioppilasjuhlissani kehuja jakkupuvustani. About kaikilla muilla tytöillä oli kukkamekot, ne oli silloin muotia (vuonna 1998). Vastasin: "Kiitos, mä en ole ikinä oikein sietänyt jotain kukkamekkoja."
Sitten huomasin, että keskustelukumppanilla oli sellainen.
Tämä toistui KOLMEN (3) eri ihmisen kanssa.
Sittemmin minulla on diagnosoitu Aspergerin oireyhtymä, mikä selittää hieman sosiaalista taimattomuuttani.
Olet käynyt jonkun ihmisen kanssa samassa koirapuistossa pari vuotta. Hän ehdottaa, että vaihtaisitte puhelinnumeroja voidaksenne sopia koirille leikkitreffejä. Suostut, ja tallennat hänen numeronsa nimellä "Mustin emäntä". Ennestään sinulla on Mirren emäntä, Tupsun isäntä jne.
Kun tuttavuutta on jatkunut riittävän pitkään, ei vaan enää kehtaa kysyä ihmisen nimeä, kun tietää jo kaiken sen peräpukamista ja lapsista.
Itse yritän aina ujuttaa oman nimeni mukaan keskusteluun, tyyliin sanon "Meidän Piki varmaan ajattelee, että tuo Ritva on sitten tyhmä kun ei ruokaakaan anna tarpeeksi" tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Introvertin painajainen: olet miesystävän kanssa liikkeellä ja hän päättää yhtäkkiä poiketa jonkun puolitutun kaverin luona, koska tämä on juuri ostanut jonkin hilapilavitkuttimen, mitä pitää mennä juuri nyt ihastelemaan. Miehet menevät autotalliiin ja puolituttu (siis miesystäväni puolituttu) sanoo minulle, että emäntä on tuolla sisällä, mee vaan sinne, pyydä keittämään kahvit. Emäntää et ole koskaan nähnytkään...
Joopa joo. Jos mumiset jotain ja jäät sinne autotalliin, olet kuin lapsi, joka ei uskalla jättää vanhempaansa vaan roikkuu hihassa kiinni ja seisot sitten hipihiljaa seinustalla. Ja pelkäät olevasi epäkohtelias kun et liikahdakaan taloon päin, vaikka kehotettiin. Ja toinen vaihtoehto...no sen toisen vaihtoehdon jälkeen löydät oman vierailusi täältä Törkeimmät vieraat -ketjusta 'ihme tapaus, tuli jonkun miehen kaverin kylkiäisinä, pamahti meille kesken kotitöiden ihan vieraaseen kotiin, änkytti jotain kahvinkeitosta ja istui vaivaantuneena sohvalla eikä edes puhunut mitään, mitä edes änkesi meille...'
Eikä tarvitse olla edes pelkästään puolituttu. Ihan jäätäviä tilanteita syntyy joskus kyläillessä, kun toisilleen hyvinkin tutut ystävykset touhottavat omia juttujaan ja kuvittelevat, että heidän kumppaninsa tulevat tietenkin yhtä hyvin juttuun keskenään.
Tai kääntäenkin voi olla kiusallista. Esimerkiksi minä, mieheni ja miehen yksi ystävä olimme kolmestaan hyvää pataa. Käytiin kolmestaan kalassa ja kokkailtiin ja muuta. Miehellä oli naisystävä, jolla oli omat kuvionsa. Nainen vaihtui, sama homma. Sitten tuli kolmas nainen ja simsalabim: yhtäkkiä minun olisi pitänyt lakata olemasta miesten kanssa ja alkaa viihdyttää sitä. Vaikka sen omia naiskavereita olisi ollut samaan aikaan kylässä, jotenkin tuli selväksi että en ole enää tervetullut miesten joukkoon savustimelle vaan minun kuuluu mennä sisälle kyllästymään ventovieraiden naisten seuraan, joita ei kiinnostanut puhua minulle mitään.
Hyvin outoa, hyvin kiusallista, enkä vielä tänäkään päivänä tiedä miten tuo asia minulle viestittiin, kun kukaan ei ääneen mitään sanonut.
Vierailija kirjoitti:
Olet seurueessa, jossa jokainen kertoo vuorollaan koulutuksestaan ja kaikki ovat vähintään maistereita. Tulee oma vuoro ja olen vain nippa nappa läpäissyt lukion.
Koitapa tuota niin, että muut kertovat työpaikoistaan, kaikki ovat tohtoreita tai vähintään DI ja työpaikat sen mukaisia, ja sitten sinä omalla vuorollasi toteat pirteästi, että olet työtön mielenterveyskuntoutuja.
Olen töissä kaupassa ja täydennän hedelmä- ja vihannesosastoa. Joka päivä nään noita "hankaajia". Vaikka kuinka yrittäisi neuvoa niin ei mene perille.