Kesäloma ja ero

Samaa mieltä kuin 50. Avoimuus helpottaa sua, älä salaile tilannetta, vaikka mies sanoisi mitä.

Minäpä sanon, että sillä on toinen nainen, joka ei teidän perhereissua sulata, vaan on hankkiutunut samaan kohteeseen! Nyt mies on paniikissa, heittää jopa erokortin pöytään, että sinä varmasti peruisit matkasi. Siltä varalta, että kuitenkin lähdet, mies puhuu jo ennakkoon naisissa käymisestä.

Koeta nyt koota itsesi, hallitse hermosi ja lähdette reissuun. Nauti täysin siemauksin miehen kiemurtelusta ja seuraa, mitä kaikkia temppuja hän keksii. Ole ovela, äläkä missään nimessä paljasta epäilyksiäsi.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 02:04"]

Nyt hei, hold your horses! Eipä ole ensimmäinen kerta eikä ensimmäinen parisuhde mikä menee vituiksi juuri ennen kauan odotettua lomareissua :( Antakaas nyt vanhan tädin elämänkokemuksella pikkasen neuvoa - siis ap RAUHOITU! On olemassa sellainen käsite kun lomastressi, ja yllätäen myös avioerohakemusten määrä kasvaa todella paljon kesälomien jälkeen. Ihmisillä on paineita ja aikaa riidellä.

Ehdotan ja suosittelen että otatte nyt pienen aikalisän ilman sarvia ja hampaita, ja lähdette lomalle koko perhe nauttimaan. Miehen kanssa heti loman alkupuolella otatte mieleistänne juomista riittävästi iltaa varten, pistätte lapset nukkumaan ja nautitte ihan oikeasti lomasta, reissukohteesta ja siitä hetkestä. Ei ne lapset siiden kuole, ja joskus se arjen kiire on vaan hyvä nollata. Näitä eroja tulee ja menee, mutta sellaista se elämä vaan on. Ja vahvan parisyhreen taustalla on se, että yhdessä ymmärreyään että vaikka sitä toista ihmistä ajoittain aika paljon inhoaakin, niin eipä siitä kuitenkaan halua luopuakaan ;)

[/quote]

No niin, täältä saat ihan toisenlaiset neuvot.

Kuka niistä lapsista pitää huolta, jos molemmat vanhemmat ratkeavat ryyppäämään? Ap:n miehellä tosiaankin voi olla lomastressi ja hän on aloittanut klassisesti stressin keventämisen kaljoittelulla ja haukkumalla vaimonsa lastensa kuullen. Tuosta on todella lyhyt matka siihen, ettei selvää päivää näe tuo ap:n mies. Ei olisi ensimmäinen kerta maailmanhistoriassa, että puoliso saa juoppohulluuskohtauksia loman aikana ja onnistuu pilaamaan samalla muun perheen loman. 

Valitettavasti olen ollut lasteni kanssa todistamassa, kuinka stressaantunut isipappa rupeaa etelän auringossa lääkistemään stressiään jatkuvalla kännillä. Voi sitä rähinää, kun en suostunut miehen pompoteltavaksi vaan lähdettiin hotellihuoneesta heti aamun tultua lasten kanssa karkuun haisevaa ja örveltävää miestä ja palattiin takaisin vain syömään ja lepäämään. 

Suosittelenkin ap:lle, että hommaa matkakaverikseen jonkun ystävän tai lähtee ihan vain lastensa kanssa. Jos tuo ei kuitenkaan onnistu, jää lasten kanssa kotiin, ihan oman mielenrauhasi vuoksi.

Ap:n ei kannata myöskään jäädä miehen haukuttavaksi sukulaisiin, kun kotona voisi olla rauhallisempaa. Pakkaa, ap, tavarat ja lapset autoon ja kurvaa kotiin ilman kaljalta haisevaa alkavaa alkkiksen alkua, puolisoasi. 

Siis olette appivanhempien luona kylässä ja mies kertoi siellä erosta mutta appivanhemmille ei saa kertoa? Aikoo lähteä sinun ja lasten kanssa matkalle ja pokata naisia siellä? Aamulla löytyy hotellihuoneesta vieras nainen, miten se selitetään lapsille? Outo tyyppi!

up

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 13:46"]"En ole ikinä nalkuttanut ja olen passannut miehen niin että hänelle riitti vain olla ja elää. Pesin ja silitin pyykit, pakkasin jopa miehen työevää lounasrasiaan."

Kävikö koskaan mielessä, että mies olisi halunnut sinun olevan hänelle vaimo eikä äiti?
[/quote]
No on se kumma jos aikuinen ihminen ei saa sitä vertaa suutaan auki.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 00:45"]

Ja älä hetkeäkään mieti miten järjestät asiat, mies voi miettiä kun aloitti sopan. Ole yhtäkkiä vahva, mies haluaa romahduttaa sinut ja saada sinut pois tolaltasi ja kerjäämään rakkautta ja turvaa. Joudut kuitenkin pärjäämään joko tuollaisen tuuliviirin kanssa tai omillasi, aloita heti. Miehen pakka menee sekaisin kun käyttäydyt odotusten vastaisesti. Hän luuli ettet sano mitään vanhemmille. Nyt samaa rataa, ole jämäkkä. Ajattele järjellä, älä tunteella ja pidä puolesi.

[/quote]

Voimia ap, olen ollut samassa tilanteessa. Eroilmoitus tuli todellakin täysin ylättäen, meillä ei KOSKAAN ollut edes pienintäkään riitaa koko 15 vuoden avioliiton aikana. Kun mies ilmoitti erohalustaan, se oli kuin pommi. Kolme pientä lasta. Kaikki periaatteessa hyvin parisuhteessa. Terveitä oltiin, rahaa oli, iso talo, autot, raha-asiat kunnossa. Okei, olen ehkä rauhallinen nainen joka ei tuo mitään extreme actionia elämään, jos sitä etsii. Olen siis tavallinen ja turvallinen nainen. En ole ikinä nalkuttanut ja olen passannut miehen niin että hänelle riitti vain olla ja elää. Pesin ja silitin pyykit, pakkasin jopa miehen työevää lounasrasiaan.

Mies alkoi haukkumaan minua eroilmoituksen jälkeen silmittömästi, en tunnistanut samaksi mieheksi jonka olin tuntenut lähes 20 vuotta. Kuulemma seksi oli liian tavallista, pitäisi olla jos millaista lelua ja asua. Kuulemma en kehu miestä tarpeeksi. Kuulemma kehun lapsia enemmän kuin miestä. Ja kuulemma hän on pettänyt minua. Siinähän se tuli, oli pettänyt. Täysin puskista tuli tämä tieto! Ja hän ei ollut ikinä sanonut, että haluaisi jotain extreme intiimileikkejä kanssani, jotta olisi voinut edes keskustella asiasta.

MUTTA. Minä olen aina ollut enemmän järki- kuin tunneihminen. Jollain alkukantaisella yli-itsevarmalla ja super-rauhallisella äänensävyllä sanoin miehelle. "Selvä. Toivottavasti sain hyvät orgasmit, sillä se maksoi yhden avioliiton. Allekirjoitamme avioeropaperit ja toimitan ne itse henkilökohtaisesti käräjäoikeuteen. Myymme talon, ja minä pidän puolet summasta. Lapset jäävät minulle, suostun siihen, että tapaat heitä joka toinen viikonloppu. Lisäksi maksat elastumaksut, jotka määritellään lastenvalvojalla ja tarkastetaan vuosittain."

Ja arvaa mitä. Mies meni hiljaiseksi. Ilmeisesti hän luuli, että alkaisin itkemään ja anelemaan miestä takaisin. Mutta enpäs alkanutkaan. Hän rupesi väittämään ja inttämään, että et kyllä vie puolia meidän säästöistä. Sanoin, että kyllä vien, meillä ei ole avioehtoa ja silloin puolet omaisuudesta kuuluu minulle. Sanoin, että etkö ymmärtänyt mitä avioero tarkoittaa, minä todellakin vien puolet omaisuudesta. Eli mies ei oikein ollut tajunnut, että minä otan puolet omaisuudesta ja että talo myydään ja kumpikin etsii uuden asunnon. En tiedä oliko sitten kuvitellut, että minä vain pakkaan vaatteeni ja lapset ja että hän jää omakotitaloomme asumaan? Ilmeisesti oli kuvitellut niin. 

Meni pari viikkoa ja mies alkoikin itkemään mulle, että hän on tehnyt elämänsä virheen. Että ei halua eroa ja rakastaakin mua. Just joo. Eli nyt se olikin mies joka anoi armoa ja sääliä, mitä v*ttua? Sanoin, että en mä tuollaista pettäjää halua nurkkiini, mene sen p*llusi luo asumaan. Mies sanoi sen jälkeen, että ei sillä mitään suhdetta ole, se oli vaan joku tuntematon kertahoito. Kätevää...

No mun piti miettiä, että mitä hittoa mä teen. Olen pätkätyöläinen, välillä töissä ja välillä työttömänä eli tulot epäsäännölliset ja pienet. Kolme lasta elätettävänä ja kulut suuret. Pitäisi muuttaa kolmen lapsen kanssa omakotitalosta kerrostaloon, ei kiva. No, mä otin taas sen järkilähestymisen asiaan ja sanoin miehelle "okei, annan sulle vielä yhden mahdollisuuden näyttää mikä olet miehiäsi enkä hae eroa".

Jäin siis asumaan miehen kanssa. Mies on nykyään nöyrä kuin mikä ja sanoo olevansa maailman onnellisin kun annoin sille vielä mahdollisuuden. Kuulemma rakastaa mua ihan hirveesti. No, valitettavasti kaiken tämän kakan jälkeen tunne ei ole molemminpuolinen, mutta en ole sanonut sitä miehelle. Mä siis jäin tähän kakkaan koska elämä kolmen lapsen pienituloisena yksinhuoltajana pienessä kerrostaloasunnossa ei houkuttanut. Mieluummin pidän kämppiksenä hiukan idaria miestä, asun lasten kanssa kivassa omakotitalossa ja miehen palkka on vapaasti koko perheen käytössä eli rahat ei ole tiukassa.

Eihän kenenkään kuuluisi elää tällaista elämää kuin minä elän, mutta mä en tunne valitettavasti enää sympatiaa miestäni kohtaan kaiken tämän jälkeen. Yritän saada lapset edes hiukan isommiksi ja otan sitten eron. Kun nuorin lapsi on 12-13 v, on minun aikani lähteä, isommat lapset valmistuu silloin lukiosta ja lähtee opiskelemaan. Ihan sama mitä mies silloin minulle sanoo. Mutta en halua elää onnettomana loppuelämääni, jossain vaiheessa mulla on tämän kokemuksen jälkeen oikeus lähteä viettämään omaa elämää. En halua enää parisuhdetta, voin elää ihan hyvin sinkkuna.

AP, sun ja lasten ei tarvii jäädä pois matkalta. Mies jääköön Suomeen. Nyt sanot mihelle napakalla äänellä, että sinä lahdet lasten kanssa lomamatkalle. Ja että mies voi jäädä pois reissusta järjestelemään uuttaa elämäänsä. Otat vaikka äitisi/siskosi mukaan matkalle.