Lue keskustelun säännöt.
valitusta äidiksitulemisen ajankohdasta
25.05.2015 |
Tuntuu niin kurjalta juuri tänään. -siksi tämä vuodatus.
Olin ensimmäinen kaveriporukassa josta tuli äiti(26-v). Kaikki kutsuivat minua äipäksi joka paikassa ja tilanteessa ja jos kävin ulkona(yhteensä siis 2 kertaa lapsen ollessa jo lähemmäs vuoden ja joissa join alkoholittomia muiden kitatessa fiunaa) niin siitä nousi "kohu". Ystävät "hylkäsivät" minut totaalisesti lapsen ollessa 1,5-vuotta. Ymmärrän kyllä, että eivät osanneet suhtautua minuun enää äidiksi tulon jälkeen, ku heillä oli vielä opinnot kesken ja kaikilla ei vielä kumppaniakaan. Olisipa joku kertonut, että näinkin voi elämä viedä. Nyt viiden vuoden jälkeen, en oikeastaan enää kaipaa kavereita, mutta nyt kun näkee heistäkin tulleen äitejä ja isiä, niin he "bilettävät" paljon enemmän kuin minä ikinä olen juhlinut ilman lapsia ja käyvät milloin missäkin omissa harrastuksissa ilman lasta. Olisinpa ollut niin vahva silloin ja elänyt vaan omaa elämää surematta heidän reaktioitaan. Toisaalta olisi ollut mukavaa tietää, että näinkin voi käydä jos lastensaannin ja namisiinmenon "ajoittaa väärin"
Kommentit (11)
[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 19:49"]
No siis jättäydyitkö vaan kotiin etkä lähtenyt enää kavereiden kanssa mihinkään?Olisiko heidän pitänyt olla kanssasi aina vain silloin kun vauva on kanssasi?Kaverit kaverina,ei kavereiden tarvitse yhtäkkiä myös alkaa äideiksi vaikka sinä aloitkin.
[/quote]
Lähdin melkein aina kun pyydettiin. Kysyin aina, että lapsen kanssa vai ilman lasta. Aluksi kaikki halusivat tulla katsomaan vauvaa, mutta pikkuhiljaa kukaan ei käynyt enää. Aina kun soiteltiin kutsuin kylään, mutta kukaan ei sitten vaan enää tullut. Kun oltiin shoppailemassa tai kahvilla ilman lasta, niin minulle varattiin aikaa max. tunti, kun sitten jo olivat minua takaisin lapseni luo tuuppaamassa. kerroin heille, että nyt voin olla pois 3h jne. silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mikä nyt oli ongelma? Se että itse olet pelännyt elää niin kuin haluat siinä pelossa mitä muut siitä ajattelevat? Ja olet katkera kun kaverisi eivät toimikaan samalla tavalla?
[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 20:03"]
Siis mikä nyt oli ongelma? Se että itse olet pelännyt elää niin kuin haluat siinä pelossa mitä muut siitä ajattelevat? Ja olet katkera kun kaverisi eivät toimikaan samalla tavalla?
[/quote]
Niin juuri ja en ole katkera. Kunhan valitan.
En jaksanut lukea kaikkea. Tulin vain kommentoimaan kuinka ärsyttävää on, kun on ensimmäinen kaveriporukasta kuka saa lapsen, ja kaikki alkaa kutsua äidiksi tai mammaksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin minulle tuli olo että se taisit olla sinä joka oli ihan hukassa sen "äitiyden" ja elämän muutosten kanssa ja keskellä.
Muiden elämä tietysti jatkui samanlaisena kuin ennenkin ja sinä et enää siihen sopinut.
Yleensä ihminen itse tekee niitä rajoituksia omaan elämäänsä ja nyt sitten ihmettelet kuinka muut pystyykin parisuhteessa ja vanhempina elämään osaksi niinkuin ennenkin.
[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 19:34"]
Jotenkin minulle tuli olo että se taisit olla sinä joka oli ihan hukassa sen "äitiyden" ja elämän muutosten kanssa ja keskellä.
Muiden elämä tietysti jatkui samanlaisena kuin ennenkin ja sinä et enää siihen sopinut.
Yleensä ihminen itse tekee niitä rajoituksia omaan elämäänsä ja nyt sitten ihmettelet kuinka muut pystyykin parisuhteessa ja vanhempina elämään osaksi niinkuin ennenkin.
[/quote]
Tuo on niin totta! On vaan todella vaikeaa kasvaa äidiksi ympäristössä, jossa muut ei ymmärrä ja tue. Jos tulisin äidiksi nyt ensimmäistä kertaa, tekisin samoja asioita kuin he nyt varmastikin, mutta tarkoitinkin sitä, että olisi ollut niin paljon helpompa tietää miltä tuntuu ajoittaa lastenhankinta "väärin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika kummaa.. Mä sain esikoiseni 18 vuotiaana (suurin osa kavereistani on mua pari-kolme vuotta vanhempia). Muutama kaveri oli sitä mieltä että lapsen hankkiminen siinä iässä oli typerää ja riitauduin heidän kanssaan joksikin aikaa mutta lapsen ristiäisiin mennessä kaikki oli hyvin heidänkin kanssaan. Mä olen käynyt ulkona juhlimassa noin 2-3 kertaa vuodessa, ja juonut ihan alkoholijuomia sielä :D Kukaan kaverini ei ole pitänyt tuota liian paljona ja pyytelivät useamminkin mukaan. Musta oli kiva että pyysivät ja olisivat tahtoneet että lähden mutta en ole halunnut sitten niin usein käydä. Tuo on riittänyt mulle ihan hyvin, eikä mun mielestä pienen lapsen pitäisi joutua olla tuon enempää (jos tuotakaan) yökylässä. Silloin tällöin olen saattanut pyytää kavereita meille istumaan iltaa kun lapsi on ollut nukkumassa mutta silloin tietysti se alkoholin määrä rajautuu siihen yhteen tai kahteen viinilasilliseen kun on oltava vastuussa lapsesta.
Mä olin myöskin ensimmäinen ystäväpiiristäni josta tuli äiti. Yksi ikäiseni kaverini sai lapsen reilun vuoden minun jälkeeni mutta muut kaverit ovat vielä lapsettomia opiskelijoita. Olen kyllä tosi onnellinen ettei kaverit ole lapsen myötä vähentyneet vaikka tietysti heidän kanssaan vietetty aika on. Harmi että sinulle kävi noin. En usko tuon liittyvän ikään vaan kavereihisi ja siihen että sait lapsen ensimmäisenä.
[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 19:42"]
Aika kummaa.. Mä sain esikoiseni 18 vuotiaana (suurin osa kavereistani on mua pari-kolme vuotta vanhempia). Muutama kaveri oli sitä mieltä että lapsen hankkiminen siinä iässä oli typerää ja riitauduin heidän kanssaan joksikin aikaa mutta lapsen ristiäisiin mennessä kaikki oli hyvin heidänkin kanssaan. Mä olen käynyt ulkona juhlimassa noin 2-3 kertaa vuodessa, ja juonut ihan alkoholijuomia sielä :D Kukaan kaverini ei ole pitänyt tuota liian paljona ja pyytelivät useamminkin mukaan. Musta oli kiva että pyysivät ja olisivat tahtoneet että lähden mutta en ole halunnut sitten niin usein käydä. Tuo on riittänyt mulle ihan hyvin, eikä mun mielestä pienen lapsen pitäisi joutua olla tuon enempää (jos tuotakaan) yökylässä. Silloin tällöin olen saattanut pyytää kavereita meille istumaan iltaa kun lapsi on ollut nukkumassa mutta silloin tietysti se alkoholin määrä rajautuu siihen yhteen tai kahteen viinilasilliseen kun on oltava vastuussa lapsesta.
Mä olin myöskin ensimmäinen ystäväpiiristäni josta tuli äiti. Yksi ikäiseni kaverini sai lapsen reilun vuoden minun jälkeeni mutta muut kaverit ovat vielä lapsettomia opiskelijoita. Olen kyllä tosi onnellinen ettei kaverit ole lapsen myötä vähentyneet vaikka tietysti heidän kanssaan vietetty aika on. Harmi että sinulle kävi noin. En usko tuon liittyvän ikään vaan kavereihisi ja siihen että sait lapsen ensimmäisenä.
[/quote]
Totta harmillista se tietysti on, että pitkään kestäneet suhteet joissa on jaettu molemmin puolin elämää päättyvät lapsen tuloon. Moni varmaan pettyi myös siihen, että ei päässyt kummiksi, mutta halusin sisaret kummeiksi. Moni entisistä kavereista on nyt myöhemmin tehnyt saman, ottanut kummiksi omia sisariaan. Elämä menee miten menee, mutta no niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis jättäydyitkö vaan kotiin etkä lähtenyt enää kavereiden kanssa mihinkään?Olisiko heidän pitänyt olla kanssasi aina vain silloin kun vauva on kanssasi?Kaverit kaverina,ei kavereiden tarvitse yhtäkkiä myös alkaa äideiksi vaikka sinä aloitkin.
[quote author="Vierailija" time="25.05.2015 klo 20:06"]
En jaksanut lukea kaikkea. Tulin vain kommentoimaan kuinka ärsyttävää on, kun on ensimmäinen kaveriporukasta kuka saa lapsen, ja kaikki alkaa kutsua äidiksi tai mammaksi!
[/quote]
Se on ärsyttävää ja niin turhauttavaa kun itseä verrataan jokaisen omaan äitikuvaan ja yritetään laittaa väkisin johonkin äitimuottiin jota ei ole olemassakaan.