Miksi en nauti liikunnasta?

Mun mielestä liikunnassa on parasta se, että kerta kerralta huomaa oman kehityksen. Harrastan joogaa, lenkkeilyä, salilla käymistä ja uintia.

Minullakin on vähän tuommoinen fiilis välillä ollut ja iskee Se edelleen silloin tällöin.MUTTA olen päässyt nyt myös niihin hyvänolon tunteisiin.Kävely on minustakin tylsää,ellei olla jossain kansallispuistossa yms vaeltamassa.Mutta juoksu ja pyöräily on kivaa kun maisema vaihtuu nopeampaa.Kovemmalla sykkeellä tehty tunnin juoksulenkki on esim sellainen,minkä jälkeen on hiki,veri kiertää ja siitä tulee kiva fiilis vielä seuraavanakin päivänä kun lihakset vähän väsyneenä niin tuntuu että on ollut ahkera.Ostin yhden "urheilupaidan",jolla selkä ei tunnu niin inhottavan hikiseltä kun Se siirtää kosteuden pois,ja sillä saa todella paljon mukavuutta liikkumiseen!Myös tuulen pitävät vaatteet on tosi hienoja,en nuoruudessani oikein omistanut sellaisia.Eli ehkä jos kokeilisit nostaa sitä sykettä enemmän ja oikeasti hikiliikkua.Mulla kestää kauan lämmetä aina ja en todellakaan ole mikään fitnesstyyppi, mutta Suht säännöllisenä ja hikisenä puuhailuna saa hyvää oloa.Mullakin Se unelmalaji on vielä hakusessa,mutta ainakin pyöräily ja juoksu menettelee!

Minäkään en saa mitään nautintoa liikunnasta, siis sitä endorfiinijutskaa. On tässä jo vuosikymmeniä tullut testattua vaikka mitä lajia, mutta ei koskaan löydy sitä omaa juttua. Ennen harrastin ratsastusta, mutta vain siksi kun tykkään hevosista, mutta ei sekään saanut mitään erityisiä nautintoja aikaan, oikeastaan pää vain tuli kipeäksi melkein joka kerta.

Aina kun päätän, että nyt teen elämäntaparemontin ja alan liikuntaharrastuksen ja sitten olen iloinen, onnellinen, laiha, hyväkuntoinen etc. niin homma tyssää siihen, että liikunnasta tulee päänsärky tai sitten sairastun poskiontelon- tai keuhkoputkentulehdukseen. Onnistuin kerran porinjuoksukoulussa pääsemään siihen 5 km tavoitteeseen, mutta sekin innostus loppui siihen, kun ei siitä vaan tullut mitenkään erityisen endorfiininen olo kuitenkaan ja tuli heinäkuun helteet eikä enää voinut jatkaa. Syksyllä kelien viilennyttyä en enää ollut aiheesta kiinnostunut lainkaan. En vaan jää koukkuun liikuntaan, enemmänkin se on sellaista väkistä vääntöä ja armotonta vitutusta.

Nautin luonnonhelmassa liikuskelusta koiran kanssa, mutta vauhti on verkkainen, ettei vaan tule hiki tai kuuma ja päänsärkyä.

No minä rakastan yli kaiken uimista, mutta en vaan tykkää käydä uimahalleissa. Suht lämpimässä järvessä uiminen kesäisin on kyllä mukavaa. Uimahalleissa ärsyttää se, että pitää puolialastomana jossain tiukassa kaikki muodot paljastavassa puvussa olla. Enhän minä noin pukeutuisi jumppaankaan. Ihan yhtä naurettavalta se niukka pukeutuminen tuntuu uimahallissakin. Minua ahdistaa se, että joku saattaa katsella uintiani ja vartaloani. Lisäksi minulla on tummat karvat, joita pitäisi olla sheivaamassa ennen jokaista uintireissua. Muuten kun nuo näkyvät uimapuvun ulkopuolille. Kauhea tumma sänki kainaloissa ja bikinialueen ulkopuolella on todella noloa, ne kun näkyvät selkeästi kun minulla on kovin kalpean vaalea iho. Ja tuo on ehkä se suurin syy, miksi uiminen ei miellyttävyydestään huolimatta voi olla harrastukseni. Iho ei kestäisi jatkuvaa sheivaamista. Lisäksi hiukset ei tunnu tykkäävän liiasta uimisesta kloorivedessä.

Liikkumisesta ei nauti huonokuntoisena. Tässä yleisin syy siihen, miksi liikunta ei maistu.

Itse olen himoliikkuja, olen kilpaurheillut lapsesta asti.  Se on minulle ainoa oikea elämäntapa, siis että liikuntaa saa vähintään kerran päivässä. Olen jutellut liikunnasta paljon ihmisten liikunta-alan ammattilaisten ja kilpaurheilijoiden kanssa, ja olen tulut siihen tulokseen, että kunto on se avain endorfiineihin ja sitä kautta addiktioon. Hyvä puoli on, että kuka tahansa pystyy kohottamaan kuntoa, tärkeää onkin tehdä se maltillisesti ja alkuun hitaasti, lajista riippuen.

Eli, jos tavoitteenasi on nauttia liikunnasta, aloita hitaasti ja muista, että palkkio tulee aikanaan ihan vuorenvarmasti, kun jaksat alkuun sietää sitä epämukavaa fiilistä.

Sama täällä, olen aina inhonnu liikuntaa. Koulussa vihasin liikuntatunteja,olin se joka valittiin viimesenä joukkueisiin kun ei vaan kiinnostanu kilpailla jonkun pallon perässä. Inhoon kaikkea ryhmäliikuntaa,kuntosalit on ällöttäviä ja haisevia hikipaikkoja. Uimassa en käy kun en osaa kunnolla uida enkä tykkää vedestä. Kävely on niin tylsää,samoin pyöräily. Polvissa on vauriot, jotka ei kestä juoksua. Nauti tässä nyt sitten liikunnasta :/

Ai niin 21 jatkaa vielä että inhoan sitä hien tunnetta ja kun vaatteet on hikiset. Hyh.

Minäkin inhoan liikuntaa. Olen inhonnut pienestä pitäen. Olen aina ollut rauhallinen ja hidas. Nykyään liikun kunnon ylläpitämiseksi, mutta en tykkää siitä.