Viime viikot ovat olleet elämäni rankimmat
Mies jätti minut kahdeksan vuoden avioliiton jälkeen. On rakastunut nippa nappa 2-kymppiseen tyttöön (mies 38v), tai pitäisi kai sanoa nuoreen naiseen. Hän odottaa miehelle lasta. Mies ei ole halunnut lapsia ja nyt on yhtäkkiä valmis pyörtämään päätöksensä tuosta noin vain. Tunnen itseni niin petetyksi ja arvottomaksi. Viikot ovat olleet pelkkää sumun läpi tarpomista. Miten tästä oikein selviää? Olen 30-vuotias, tuntuu kuin olisin heittänyt parhaat vuoteni hukkaan olemalla miehen kanssa joka kohteli minua lopulta kuin roskaa.
Kommentit (7)
kyllä sinä selviät.
ihmissuhteissa voi lopulta käydä kuinka vain, mistään ei ole takeita, vaikka luulisi että suhde kestää elämän loppuun asti.
voin kuvitella, että juuri tuo tunne poisheitetyksi tulemisesta on pahinta. varsinkin jos itse on tuntenut tehneensä töitä suhteen eteen. ja ollut tyytyväinen suhteeseen.
mies on varmaan ollt imarreltu noin nuoren osoittamasta kiinnostuksesta. en haluaisin olla tuo nuori tyttö, sillä noin suuri ikäero vaikuttaa väistämättä parisuhteeseen, eikä mitenkään positiivisella tavalla. on suuri riski, että mies joutuu itse poisheitetyksi jossain vaiheessa tuosta suhteesta.
mutta jos olisin sinä, niin en keskittyisi heihin, vaan itseeni ja omiin tunteisiini. ja katsoisin omaa elämääni, mitkä asiat saavat minut voimaan paremmin. aikaa tuo varmasti vaatii. mutta kyllä sinäkin tulet vielä pääsemään ulos tuosta sumusta. voimia!
Tsemppiä! Just nyt ei tunnu siltä, mutta tuo sumupilvi vielä väistyy yltäsi. Tee kaikkia asioita, joista sinulle tulee hyvä olo. Käy kaverin kanssa kahvilla, käykää bilettämässä tai leffassa tai vetäkää perseet vaikka kotisohvalla miehiä haukkuen, älä jätä harrastuksia väliin, pyri syömään terveellisesti ja huolehdi d-vitamiinin saannista, se vaikuttaa mielialaan, sisusta koti uusiksi, käy kampaajalla, hieronnassa, kasvohoidossa, terapiassa. Tee kaikkea mistä tulee hyvä mieli. Mutta muista myös antaa surulle tilaa. Se on vain läpikäytävä. Paljon voimia sinulle tähän vastamäkeen!
Ihan varmasti kauhea olo ja saakin olla. Kokeile purkaa surua kirjoittamalla miehelle kirje, jossa käyt läpi ajatuksesi. Kirjenn voi antaa miehelle tai käyttää vain oman terapian välineenä. Päivä kerrallaan sumussa, joskus huomaat että olet toipunut.
itseäni on tuollaisissa tilanteissa auttanut kirjoittaminen. olen kirjoittanut päiväkirjaan tuntojani.
Miksi rakentaa elämäänsä/onnellisuuttaan mihinkään ihmissuhteeseen? Miehiä tulee ja menee, ole tyytyväinen että noin nuorella iällä silmäsi aukenivat. Pilvilinnat "rakastumisineen"ovat ainoastaan oman pään sisäistä utopiaa, joissa muovaa toisesta ihmisestä onnensa tekijää.
Voi ei, en osaa sanoa muuta, kuin tsemppiä!! :/