Jättäisikö puolison, joka juo 40-50 alkoholiannosta viikossa?

En ikinä alkaisi seurustelemaan alkoholin suurkuluttajan kanssa. Enkä mistään hinnasta tekisi lapsia sellaiselle

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 18:28"]

En ikinä alkaisi seurustelemaan alkoholin suurkuluttajan kanssa. Enkä mistään hinnasta tekisi lapsia sellaiselle

[/quote]

Aloin surustelemaan ihan normikäyttäjän kanssa ja sellaisen kanssa tein lapset! 14 vuoden aikana kuitenkin voi tapahtua ihan mitä vaan, eikä sitä voi etukäteen ennustaa!!!

Ihan sama kuin sanoisi, että pettäjän kanssa en ala seurustelemaan tai hanki lapsia. Mitäs sitten, kun lapset on hankittu ja puoliso pettääkin vasta sitten?!

Toivottavasti sinun elämäsi menee "tilauksen" mukaan, ettekä kohtaa sairastumisia, pettämisiä, alkoholismia tai muuta ikävää ja voit elää siellä omassa kuplassasi ja kuvitella olevasi jotenkin erinomaisempi kuin muut...

Ei se alkoholin määrä tuihon jää, vääjämättä annokset kasvavat pikkuhiljaa.Kohta sulla käsissä tilanne, jossa työtön mies dokaa kotona päivät pitkät.
nim.kokemusta on.

Eiköhön kysymys ole siitä, oletko sinä tyytyväinen eläämäsi tuollaisena? Onko lapsillasi omasta mielestästi hyvä lapsuus? Jotkut elää alkoholistin kanssa, jotkut ei. Sinulla on vain tämä yksi elämä; jos kumppanilla on ykkösenä juominen, minä lähtisin. Mutta olen alkoholistin lapsi - taisi olla isäni juominen tuota luokkaa joskaan ei päivittäistä vaan yleensä 1-2krt/kk känniin/ niin että oli kaameassa krapulassa seuraavan päivän ja "poissa pelistä"; oksensi ja makasi- Enkä ikinä antaisi omille lapsilleni sellaista lapsuutta. Kaikki alkoholistit ei ole väkivaltaisia rähjääjiäa mutta ei se silti mukaavaa lapsuutta ole.

Minäki tein lapset kohtuukäyttäjän kanssa. Jossain vaiheessa huomasin et kaljaa meni 60 pulloa viikossa, myös lasten nähden. Erottiin, en ole katunut. Mies juo edelleen todella paljon.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 18:23"]

Kun tavattiin 14 vuotta sitten, alkoholin käyttö ili ihan toista luokkaa (Kolme pientä olutta saunan jälkeen ja viinipullosta jäi yleensä seuraavaan päivään, kun juotiin yhdessä. Sitten näissä erityistilaisuuksissa enemmän, mutta ei mitään örvellystä ikinä) Eli en olisi lähtenyt tähän, jos olisin tiennyt, että päädytään tähän pisteeseen. Eihän tällaista voi tietää etukäteen, kun monta vuotta on mennyt ihan "normaalisti" 

Olen uhannut, kiristänyt, itkenyt ja anellut. Mies myöntää jollain tasolla ongelman, mutta ei täysin. Tästä on aika vaikea lähteä, kun moni asia on muitenkin näennäisesti ihan ok.

Juomismäärä on nykyään joka arki-ilta 3-4 isoa oluttölkkiä ja pe-su 6-8 isoa oluttölkkiä ja muutama paukku päälle. Juominen alkaa aina illalla lähellä lasten nukkumaan menoa ja lapset eivät näe isäänsä ikinä humalassa. 

Seksiä ei käytännössä ole, kun minä en voi sietää oluen hajuista miestä tai vanhalta viinalta tuokasahtavaa...

huoh...

[/quote]

mitkä asiat on vaikuttaneet, että asiat on edenneet noin? juotiinko lapsuudenperheessä paljon? on tuttavapiiri sellaista, että ihannoi alkholinkäyttöä? meinaan, että jos ei ihminen jollain tavalla ole nähnyt, että tuollainen on "luonnollista" niin ei se noihin tapoihin kovin helposti päädy.

oletko yrittänyt puhua asiallisesti, kertonut miltä sinusta tuntuu, jutelleet mitä tuo tekee hänen elimistölleen jne. asiallinen keskustelu voi olla kaikista paras "ase" tuossa. tietävätkö hänen sukulaisensa ja kaverinsa tuosta alkholimäärästä? jos joku sukulainen on sellainen, johon miehelläsi on hyvät välit, niin hänen kanssaan voisit yrittää jutella, että voisiko hän puhua miehesi kanssa asiasta.

Jättäisin. Seksin puutteen takia. Ja sen takia, että jos mies ei kestä minua tai elämää selvinpäin niin ei tartte kestää minua ollenkaan. Elämällään tehköön mitä huvittaa. Uskallan sanoa näin sen takia, että elän miehen kanssa joka ottaa n. 25 annosta viikossa. Jos määrä tuosta kasvaisi, toteaisin että en jaksa elää kaljatölkin varjossa enkä jaksa kattoo että rakastelee mueluummin oluttölkkiä kuin minua. Jäisi sitten rakastavansa eli oluen kanssa keskenään. Tämän sanominen ääneen on aiheuttanut viikottaisen määrän laskemiseen reilusta 30:stä sinne 20 hujakoille. Sen kestän, koska humalaan asti juomista on ainoastaan kerran viikossa. Sen takia kestän että muut asiat natsaa mukavasti. Nimimerkki muutakin kokenut Aikuinen Nainen

olisiko raha jonkunlainen kannuste olla juomatta tuollaisia määriä. meneehän tuohon useita kymppejä viikossa. jos mies ostaisi osakkeita niillä rahoilla? ensin säästäisi tilille, ja sitten pitäisi osakkeisiin.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 18:48"][quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 18:23"]

Kun tavattiin 14 vuotta sitten, alkoholin käyttö ili ihan toista luokkaa (Kolme pientä olutta saunan jälkeen ja viinipullosta jäi yleensä seuraavaan päivään, kun juotiin yhdessä. Sitten näissä erityistilaisuuksissa enemmän, mutta ei mitään örvellystä ikinä) Eli en olisi lähtenyt tähän, jos olisin tiennyt, että päädytään tähän pisteeseen. Eihän tällaista voi tietää etukäteen, kun monta vuotta on mennyt ihan "normaalisti" 

Olen uhannut, kiristänyt, itkenyt ja anellut. Mies myöntää jollain tasolla ongelman, mutta ei täysin. Tästä on aika vaikea lähteä, kun moni asia on muitenkin näennäisesti ihan ok.

Juomismäärä on nykyään joka arki-ilta 3-4 isoa oluttölkkiä ja pe-su 6-8 isoa oluttölkkiä ja muutama paukku päälle. Juominen alkaa aina illalla lähellä lasten nukkumaan menoa ja lapset eivät näe isäänsä ikinä humalassa. 

Seksiä ei käytännössä ole, kun minä en voi sietää oluen hajuista miestä tai vanhalta viinalta tuokasahtavaa...

huoh...

[/quote]

mitkä asiat on vaikuttaneet, että asiat on edenneet noin? juotiinko lapsuudenperheessä paljon? on tuttavapiiri sellaista, että ihannoi alkholinkäyttöä? meinaan, että jos ei ihminen jollain tavalla ole nähnyt, että tuollainen on "luonnollista" niin ei se noihin tapoihin kovin helposti päädy.

oletko yrittänyt puhua asiallisesti, kertonut miltä sinusta tuntuu, jutelleet mitä tuo tekee hänen elimistölleen jne. asiallinen keskustelu voi olla kaikista paras "ase" tuossa. tietävätkö hänen sukulaisensa ja kaverinsa tuosta alkholimäärästä? jos joku sukulainen on sellainen, johon miehelläsi on hyvät välit, niin hänen kanssaan voisit yrittää jutella, että voisiko hän puhua miehesi kanssa asiasta.
[/quote]Alkoholismi on mukanaan vievä sairaus, jota ei kannata ymmärtää ja selitellä ja etsiä syitä. Puolisolla on kaksi vaihtoehtoa. Hyväksyä ja antaa toisen tappaa itsensä hitaasti viinalla (oluella) tai sivuvaikutuksilla (sydänoireet, kaatumiset jne). TAI pelastaa itsensä eli sanoutua irti, erota ja jatkaa elämäänsä ilman alkoholisoitunutta kumppania. Puoliso ei voi parantaa toisen alkoholismia, sanoipa tai tekipä ihan mitä tahansa. Paraneminen lähtee alkoholisoituneesta itsestään. Yksi syy tilanteen tajuamiseen saattaa olla ero. Mutta monesti se kaljanotto on NIIN ihanaa että ihan sama vaikka erokin tulisi. Kunhan kalja ei vaan tästä maailmasta lopu.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 18:57"]

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 18:48"][quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 18:23"] Kun tavattiin 14 vuotta sitten, alkoholin käyttö ili ihan toista luokkaa (Kolme pientä olutta saunan jälkeen ja viinipullosta jäi yleensä seuraavaan päivään, kun juotiin yhdessä. Sitten näissä erityistilaisuuksissa enemmän, mutta ei mitään örvellystä ikinä) Eli en olisi lähtenyt tähän, jos olisin tiennyt, että päädytään tähän pisteeseen. Eihän tällaista voi tietää etukäteen, kun monta vuotta on mennyt ihan "normaalisti"  Olen uhannut, kiristänyt, itkenyt ja anellut. Mies myöntää jollain tasolla ongelman, mutta ei täysin. Tästä on aika vaikea lähteä, kun moni asia on muitenkin näennäisesti ihan ok. Juomismäärä on nykyään joka arki-ilta 3-4 isoa oluttölkkiä ja pe-su 6-8 isoa oluttölkkiä ja muutama paukku päälle. Juominen alkaa aina illalla lähellä lasten nukkumaan menoa ja lapset eivät näe isäänsä ikinä humalassa.  Seksiä ei käytännössä ole, kun minä en voi sietää oluen hajuista miestä tai vanhalta viinalta tuokasahtavaa... huoh... [/quote] mitkä asiat on vaikuttaneet, että asiat on edenneet noin? juotiinko lapsuudenperheessä paljon? on tuttavapiiri sellaista, että ihannoi alkholinkäyttöä? meinaan, että jos ei ihminen jollain tavalla ole nähnyt, että tuollainen on "luonnollista" niin ei se noihin tapoihin kovin helposti päädy. oletko yrittänyt puhua asiallisesti, kertonut miltä sinusta tuntuu, jutelleet mitä tuo tekee hänen elimistölleen jne. asiallinen keskustelu voi olla kaikista paras "ase" tuossa. tietävätkö hänen sukulaisensa ja kaverinsa tuosta alkholimäärästä? jos joku sukulainen on sellainen, johon miehelläsi on hyvät välit, niin hänen kanssaan voisit yrittää jutella, että voisiko hän puhua miehesi kanssa asiasta. [/quote]Alkoholismi on mukanaan vievä sairaus, jota ei kannata ymmärtää ja selitellä ja etsiä syitä. Puolisolla on kaksi vaihtoehtoa. Hyväksyä ja antaa toisen tappaa itsensä hitaasti viinalla (oluella) tai sivuvaikutuksilla (sydänoireet, kaatumiset jne). TAI pelastaa itsensä eli sanoutua irti, erota ja jatkaa elämäänsä ilman alkoholisoitunutta kumppania. Puoliso ei voi parantaa toisen alkoholismia, sanoipa tai tekipä ihan mitä tahansa. Paraneminen lähtee alkoholisoituneesta itsestään. Yksi syy tilanteen tajuamiseen saattaa olla ero. Mutta monesti se kaljanotto on NIIN ihanaa että ihan sama vaikka erokin tulisi. Kunhan kalja ei vaan tästä maailmasta lopu.

[/quote]

varmasti on näin, jos on kyse alkoholismista. mutta tiedän ihmisen, jolla oli tapana juoda about 5 olutta joka ilta. jotenkin hän sitten jossain vaiheessa heräsi siihen, ettei enää halua juoda arkisin. siihen vaikutti varmaan monet asiat, se, että hän mietti miksi juo (hänellä se oli kaipuuta nuoruuden vuosiin, hänen tuttavat juovat runsaasti), ja ehkä kaverin joutuminen katkaisuhoitoon. ja tuossa saattaa olla kyse myös jonkunlaisesta valtataistelusta avioliiton sisällä, ts. mies ei halua lopettaa juuri sen takia, että vaimo nalkuttaa. en kuitenkaan tarkoita, että juominen olisi vaimon vika. miehen pitäisi jotenkin itse tajuta, että juomattomuuson parempi vaihtoehto kuin juominen. en tiedän kuinka paljon on kyse varsinaisesta fyysisestä riippuvuudesta, vai onko riippuvuus enemmän psyykkistä. jos on psyykkistä, silloin varmasti helpompi lopettaa.

30 on aivan oikeassa! Kukaan ei valitse olevansa alkoholisti vaan kyseessä on sairausj ossaihminen on menettänyt kykynsä hallita päihdettä ja on siitä riippuvainen. Ei siinä mitkään "aseet" auta. Toiselle voi ja pitää kertoa mitä mieltä on ja tukeakin ehkä jos lähtee hoitoon,mutta muuten puoliso voi lähinnä päättää lähteäkö vai jäädä.

En seurustelisi. Pystyykö olemaan ilman alkoa jos pakko? Noista määristä tuskin kovassa kännissä on? Tissuttelulta vaikuttaa. Mutta määrät ehkä nousee tulevaisuudessa, rakkaasta juomisharrastuksesta voi tulla hänelle ammatti jossain vaiheessa. Itse sain apua a-klinikalta omaisen roolissa, mies ei suostunut osallistumaan. Kävin päihdetyöntekijän kanssa keskustelemassa useamman kerran ja sain asiallista tietoa alkoholismista. Ajan myötä jätin mieheni, hän jatkaa juomista.

Alle 5% alkoholisteista raitistuu pysyvästi, karu luku.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 19:04"]

30 on aivan oikeassa! Kukaan ei valitse olevansa alkoholisti vaan kyseessä on sairausj ossaihminen on menettänyt kykynsä hallita päihdettä ja on siitä riippuvainen. Ei siinä mitkään "aseet" auta. Toiselle voi ja pitää kertoa mitä mieltä on ja tukeakin ehkä jos lähtee hoitoon,mutta muuten puoliso voi lähinnä päättää lähteäkö vai jäädä.

[/quote]

onko kyseessä ihan varmasti alkoholismi tässä? miten kävisi, jos ap:n mies olisi tilanteessa, ettei vaan voisi juoda ilman että juominen riskeeraisi välittömästi kaiken mitä mies muuten haluaa. meinaan, että jos pystyy olemaan juomatta jonkun syyn takia jonka itse kokee riittävän tärkeäksi, silloin ei kyse ole varsinaisesta alkholismista. näin ihmisiä kyllä on, jotka juovat paljon yli kohtuuden mutta eivät silti ole alkoholisteja varsinaisesti.

Ongelmat lisääntyy, usko pois. Itse menin kohtuukäyttäjän kanssa kimppaan ja vuoden päästä muutin pois. Tätä ennen oltiin seurusteltu pari vuotta kohtuukäytöllä. Loppuvaiheessa kannoin jätesäkeittän tyhjiä pulloja ja tölkkejä kauppaan. Kuvaan tuli uhkailut ja henkinen väkivalta, jonka vuoksi lähdin. Moni ei uskoisi edelleenkään häntä alkoholistiksi.

En jätä. Juon itsekin ja aivan liikaa. Mutta olen tissuttelija, käyn töissä. Mieheni on eläkkeellä, ja on välillä ollut jopa 4 kk selvänä. Sitten kun se putki repeää, niin sitten juodaan omat rahat, mun rahat, lainarahat. En todellakaan ole siitä iloinen. Mutta kaiken se kestää ....  ;) Rakastan häntä, siksi kestän.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 19:16"]

En jätä. Juon itsekin ja aivan liikaa. Mutta olen tissuttelija, käyn töissä. Mieheni on eläkkeellä, ja on välillä ollut jopa 4 kk selvänä. Sitten kun se putki repeää, niin sitten juodaan omat rahat, mun rahat, lainarahat. En todellakaan ole siitä iloinen. Mutta kaiken se kestää ....  ;) Rakastan häntä, siksi kestän.

[/quote]

mutta teillä se onkin tasa-arvoista, kun molemmat juo. eri asia jos toinen kohtuukäyttäjä tai ei juo lainkaan.