Kesä ja kiljuvat lapset
Onhan se ihanaa, että tulee lämmin ja voi olla paljon ulkona, mutta voisitteko vanhemmat hiukan sanoa jälkikasvullenne, että toisten ihmisten ikkunoiden alle ei tarvitse mennä huutamaan, eikä sitä ääntä tarvi käyttää jatkuvasti niin paljon muutenkaan. Esim. rivitaloissa olisi kiva, jos lapset voisivat pysytellä oman taloyhtiön alueella, eikä siirtää niitä leikkipaikkoja viereisen rivarin pihaan. Harvaa aikuista jaksaa kiinnostaa naapuritalon lasten kiljunta ja jutut, niitä korkeintaan yrittää sietää, mutta rajansa kaikella.
Vanhemmistahan se lähtee, missä lapset leikkivät ja millä äänenvoimakkuudella. Vaikka itse olisitte tottuneet lasten koviin ääniin, kaikki eivät ole, eivätkä haluakaan. Etenkään pakotettuna. Eletään tätä aikaa vuodesta, ja jo nyt ärsyttää. Juhannukseen mennessä sanon varmasti jo pahasti, ellei kotona saada sanottua sievästi.
Kesä kaikilla, toivottavasti myös rauha nauttia siitä.
Kommentit (23)
Minä yksinasuvana kuusikymppisenä naisena tykkään kun lasten ääniä kuuluu pihalta. Nykymuksut on liikaa sisällä laitteitten kanssa pelaamassa, joten se on mukavaa, että ovat ulkona välillä touhuamassa.
Siitä en tykkää, että aikuisten kova ääni kuuluu naapurista ja ovet paukkuvat yötä päivää.
Johtuisko päiväkotien kailottavista hoitotädeistä?
Toimenpideraja asuintiloissa on 35 desibeliä päiväsaikaan.