Lue keskustelun säännöt.
Mies vannoo rakastavansa ja silti suuttuessaan haukkuu ja satuttaa
Rakastaa, ei rakasta
23.01.2022 |
Tuossa ongelma kiteytettynä. Reilun vuoden ajan yhdessä, alkuun mies haukkui otettuaan alkoholia ja ostin typerän selityksen, että alkoholi muuttaa käytöstä ja jos ei alkoholia nauti, kaikki hyvin. Haki myös apua tuohon omatoimisesti. Muutoin niin hyvä ja huomaavainen mies.
Nyt on jokin muuttunut, kuulen häneltä nimittelyä helposti myös selvinpäin, näyttää keskisormea minulle ja haistattelee, kun hän kimpaantuu jostakin. Ja hän kiukustuu hyvin helposti. Viimeisimpänä, kun olin itse etätöissä ja miehellä vapaapäivä. Hän katseli telkkaa ja lepäsi sohvalla, laittoi ruoat jne. mitä kyllä osaan arvostaa ja kiittää.
Samalla hän kiukkusi, miten tylsää hänellä on, kirosi ja sätti minua, ettei ole tekemistä. Minusta omakotitalossa on aina puuhaa ja tarvitseeko puolikuntoisena niin paljon kaikkea touhutakaan. Kuuntelin tätä koko iltapäivän, podin huonoa omatuntoa siitä, että olen töissä, minun olisi pitänyt viihdyttää häntä, jotta hänellä ei ole tylsää.
Loppujen lopuksi mies räjähti täysin, kun halusin hetken huilia kiireisen kokousputken päälle, siis pyysin 15min, jotta käyn päivän läpi mielessäni, tuliko kaikki asiat hoidettua jne. Hän vain odotti, milloin lopetan työt ja tehdään yhdessä jotain. Mukava ajatus, mutta halusin tosiaan sen hetken vain käydä päässäni työpäivän läpi ja samalla syödä viimein lounaan. Sitten hän vain lähti minua haukkuen omaan kotiinsa eikä ole sen koommin kuulunut. Hänellä on taipumus lähteä pois ominpäin, minut haukkuen ja häipyä tavoittamattomiin useiksi päiviksi. Hänestä kuuluu taas, kun se hänelle sopii.
Kärsin siitä paljon ja vasta viikko sitten puhuimme asioita läpi, mikä on ok, mikä ei. Hän lupasi ja vannoi, ettei enää koskaan toimi niin, ei hauku ja kohtele ala-arvoisesti. En taaskaan tiedä, missä on, mitä puuhaamassa, missä viettänyt yönsä jne. Väkisinkin ajatus käy läpi ikäviäkin vaihtoehtoja, on pettänyt niin paljon lupauksia ja ylittänyt rajoja ennenkin.
Muutama viestin olen saanut, toisissa haukkuu, toisissa pyytää anteeksi. Mitä ihmettä tämä on? Miten ihmeessä, jos toista rakastaa (ja hän vannoo rakkauttaan paljon) miksi rakastamaansa ihmistä haluaa satuttaa rumilla sanoilla, lähtemällä ja kääntämällä selkänsä, katoamalla omaan elämäänsä? Tuo ailahtelevuus on todella raskasta. Viikkoa pidempään hän ei ole luonani viihtynyt ilman lähtemistä jälleen haukkuen ja haistatellen.
Kommentit (70)
Mulla on ollut taistelemista itseni kanssa, kun joitain kuukausia sitten jouduin luovuttamaan narsistiksi osoittautuneen miehen kanssa. Olen sellainen itseni muiden tai hyvän tarkoituksen puolesta kaikkeni tekevä taistelijaluonne.
Suhde loppui aika alkumetreillä, joten en päässyt vielä "taistelemaan" sen puolesta. Kun mies käytöksellään provosoi minua taistelemaan, jätinkin taistelematta ja koko suhde loppui siihen. Mies katosi. Minun piti purra hampaita yhteen ja hokea itselleni, että nyt annan sen mennä, tätä tilaisuutta ei saa pilata, vaikka en olisi vielä ollut täysin valmis lopettamaan.
Älä taistele huonoja taisteluita. Keskitä taisteluvoimasi siihen, että saat taas yksinolosta mielekästä ja kivaa ja unohdat miehen ja sitten joku päivä löydät sen oikeasti terveen miehen, jonka kanssa elämä on hyvää. Siihen asti on hyvä hengitellä syvään itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut taistelemista itseni kanssa, kun joitain kuukausia sitten jouduin luovuttamaan narsistiksi osoittautuneen miehen kanssa. Olen sellainen itseni muiden tai hyvän tarkoituksen puolesta kaikkeni tekevä taistelijaluonne.
Suhde loppui aika alkumetreillä, joten en päässyt vielä "taistelemaan" sen puolesta. Kun mies käytöksellään provosoi minua taistelemaan, jätinkin taistelematta ja koko suhde loppui siihen. Mies katosi. Minun piti purra hampaita yhteen ja hokea itselleni, että nyt annan sen mennä, tätä tilaisuutta ei saa pilata, vaikka en olisi vielä ollut täysin valmis lopettamaan.
Älä taistele huonoja taisteluita. Keskitä taisteluvoimasi siihen, että saat taas yksinolosta mielekästä ja kivaa ja unohdat miehen ja sitten joku päivä löydät sen oikeasti terveen miehen, jonka kanssa elämä on hyvää. Siihen asti on hyvä hengitellä syvään itsekseen.
Olen 99 % varma, ettei mies ollut narsisti vaan ihan vaan m*lkku. Harva meistä on elämässään parisuhteessa narsistin kanssa. Ne jotka ovat, eivät välttämättä koskaan ymmärrä, että kyse oli nimenomaan narsismista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vuodessa jo tuollaista? Suuri osa suhteista ei ole koskaan tuollaisia. Aikuinen(?) mies käyttäytyy kuin koulupoika. Vaikka vaimonkin kanssa on joskus kiukkua ja riitaa, niin en sentään keskisormea näytä! Suosittelen nopeaa eroa.
t. mie55
Ps. Näitä Vauva palstan juttuja lukiessa, ei voi kuin ihmetellä, mistä hemmetistä te naiset tuollaisia urpoja onnistutte löytämään.
No, vauvapalstalla osa jutuista on keksittyä trollaamista, mutta kyllä tällaisia tapauksia on ihan irl. Kun pitää vaan olla joku ja on niin huono itsetunto, että antaa toisen kohdella miten lystää. Jotain läheisriippuvuutta se on... Olen ihan vierestä nähnyt tällaisia tapauksia.
Se ei ole välttämättä mitään läheisriippuvuutta vaan se, että väkivallan kohde saa posttraumaattisen stressihäiriön eikä pysty toimimaan normaalisti.
Juuri näin. Läheisriippuvuus taitaa muutenkin olla aika epätieteellinen termi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut taistelemista itseni kanssa, kun joitain kuukausia sitten jouduin luovuttamaan narsistiksi osoittautuneen miehen kanssa. Olen sellainen itseni muiden tai hyvän tarkoituksen puolesta kaikkeni tekevä taistelijaluonne.
Suhde loppui aika alkumetreillä, joten en päässyt vielä "taistelemaan" sen puolesta. Kun mies käytöksellään provosoi minua taistelemaan, jätinkin taistelematta ja koko suhde loppui siihen. Mies katosi. Minun piti purra hampaita yhteen ja hokea itselleni, että nyt annan sen mennä, tätä tilaisuutta ei saa pilata, vaikka en olisi vielä ollut täysin valmis lopettamaan.
Älä taistele huonoja taisteluita. Keskitä taisteluvoimasi siihen, että saat taas yksinolosta mielekästä ja kivaa ja unohdat miehen ja sitten joku päivä löydät sen oikeasti terveen miehen, jonka kanssa elämä on hyvää. Siihen asti on hyvä hengitellä syvään itsekseen.
Olen 99 % varma, ettei mies ollut narsisti vaan ihan vaan m*lkku. Harva meistä on elämässään parisuhteessa narsistin kanssa. Ne jotka ovat, eivät välttämättä koskaan ymmärrä, että kyse oli nimenomaan narsismista.
Sun eksä vai kenestä puhut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä alkoholistin käytöstä. Jos ei voi juoda, niin vaatii viihdyttämistä. Mun miesystävä on alkoholisti ja huomaan tämän ilmiön. Tosin hän ei hauku minua koska olen tehnyt selväksi, että sen suhteen mulla on nollatoleranssi. Olen myös kertonut, että jos mua ei huvita hyysätä häntä laskuhumalassa tai krapulassa ollessaan, niin en myöskään sitä tee. Suhteen alussa yritti saada mua hoitajakseen. Emme voi muuttaa yhteen ikinä hänen alkoholisminsa takia, enkä suosittele sitä sinullekaan. Mun miesystävä on sentään mahtava tyyppi noin muutoin, mitä sun miesystävä ei ole.
Tiesithän, että alkoholismi on etenevä sairaus, eli vaikka teidän ns yhteiset säännöt nyt toimivat, ei tuo tule loputtomiin jatkumaan.
Tiedän ja olenkin henkisesti valmistautunut siihen, että joudun hänet ehkä jossain vaiheessa jättämään. Senkin olen miehelle sanonut. Hän tekee itse valintansa. Sääli, että hieno tyyppi on alkoholin orja, harmillista kyllä rakastuin häneen, enkä voinut sille mitään. Toisaalta elämässä nyt voi sattua paljon muutakin ikävää ja ennalta-arvaamatonta, joka mullistaa kaiken. Tämä tilanne nyt on ollut alusta asti tiedossa. En kylläkään ole niin sinisilmäinen, että uskoisin hänen parantuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis sulla on talot, työt ja kaikki, ja tuollasta oliota katselet? Senkö takia ettei vaan menis liian hyvin? Vai etkö kestä olla ilman parisuhdetta, että surkeakin on parempi kuin ei mitään? Minä en kattelis tuota päivääkään, ja mun asiat on paljon huonommin kun sun noin muuten. Mutta ilmeisesti mulla on enemmän arvostusta itteeni kohtaan kun sulla. Kynnysmatoista tykkää vaan ihmiset joilla on pskaa kengissä.
Vierailija kirjoitti:
Luin joskus erään paikkansa pitävän toteamuksen. Koski kylläkin lapsia, mutta sopii aikuisten suhteisiinkin. Kun vanhemmat pahoinpitelee lastaan, tämä ei opi vihaamaan vanhempiaan vaan oppii olemaan rakastamatta itseään. Ja näin käy myös parisuhteissa missä on väkivaltaa puolisoa kohtaan. Uhri ei ala vihata puolisoaan vaan menettää kyvyn rakastaa itseään.
Tämä on niin totta.
Tapahtui ensin lapsena ja jatkui henkisesti väkivaltaisessa suhteessa. Sitten löysin tasapainon elämääni. Ja nyt se on taas hetkellisesti järkkynyt huonon suhteen jäljiltä.
Muistakaa rakastaa terveesti itseänne ja keskittyä itseen, ei uuvuttaa itseään ja imeä tyhjiin keskittymällä toisiin antamalla kaikkensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt et kuitenkaan ole vielä valmis häntä jättämään, niin tee ainakin selväksi, että silloin kun sinä teet töitä kotonasi, hänellä ei ole mitään asiaa sinne.
Aikuista ihmistä pitäisi olla viihdyttämässä ettei tälle tule tylsää. Mitä v**tua? Jos hänellä on oma kotikin, varmasti keksisi siellä tai sinun asunnolla tekemistä.
Lähde tuosta suhteesta. Pelkkää simputtamista ja henkistä väkivaltaa. Ja henkisesti käytöksen perusteella mies vaikuttaa olevansa jälkeen jäänyt.
Kiitos teille kaikille kommentoijille, tsemppaajille ja kokemusten jakajille rohkaisusta ja kannustuksesta. Arvostan suuresti! Joku kysyi, olinko onnellisempi lasten isän kanssa vai sen liiton jälkeen, kun sain asiat kuntoon. Paljon noihin vuosiin mahtui hyvääkin, mutta loppupelissä ero oli ainoa oikea ratkaisu ja toi minulle tilaa hengittää. Ehkä pelkään yksinäisyyttä, ehkä tähän liittyy häpeä ja epäonnistuminen, taas. Olen myös erittäin huono luovuttamaan, mutta vain siihen asti, jos lapseni kärsivät. Lapset ja heidän hyvinvointinsa menevät aivan kaiken edelle. Tosin tiedostan myös, että minun hyvinvointini heijastuu suoraan koko perheeseen.