Mikä oli teidän "viimeinen niitti" ennen eroa?

mulle riitti se kun mies alkoi vaatimaan multa ihme asioita. laihduttaakki olis pitäny ennenku seksi miehelle olis maistunu. ei siinä kyllä mä olisin voinukki lahduttaa, mut mä en todellakaan ala odottelemaan keneltäkään et millon kelpaan hänelle. toista pitää rakastaa ehdoitta. piste

En nyt tiedä oliko mitään "viimeistä niittiä" mutta olin vaan jo pitkään ollut kyllästynyt ja rakkaus pikkuhiljaa hiipunut. Mies oli vielä mustasukkaisuuteen taipuvainen ja halusi valvoa mua. Sai sitten lähteä käpälämäkeen. 3 vuotta seurusteltiin, onneksi ei asuttu yhdessä. Silloin se eroaminen on vaikeampaa ainakin omasta mielestäni.
Mikäs tilanne sulla ap?

Se kun mies huusi mun äidille raivoisasti.

Se kun tajusin, että en halua sitä elämää mitä mies tahtoo.

Mies ei enää suostunut maksamaan luottokorttilaskujani.

Omalla kohdalla viiminen niitti oli kun exä muutti työnsä vuoksi ulkomaille (tai varmaan meidän suhteen ongelmia pakoon) ja silloin oltiin vielä yhdessä ja jotain yritettiin vääntää. Itse olin sydämen rytmihäiriöiden vuoksi tuolloin vähän väliä osastolla ja koitin parhaan kykyni mukaan selviiytyä. Tyhmänä menin sitten käymään kuitenkin vielä sovitusti hänen luonaan ja koko asunto oli täynnä tyhjiä pulloja bileiden jälkeen. Mies ei vaivautunut tulla töistä asunnolleen, vaikka tiesi että olin tullut sinne Suomesta, vaan meni uusien hauskojen sekä jännittiävien suuren maailman kulttuuristen ja rentojen kavereiden kanssa istumaan iltaa johonkin kuppilaan. Sain tarpeekseni ja ostin uudet lentoliput takaisin Suomeen ja lensin seuraavalla koneella takaisin (vaikka paluu oikeasti olisi ollut vasta 5 pv päästä) ja mies jäi sinne ja etsin oman kodin itselleni. Miehellä kuulemma 4-kympin kriisi ja piti saada juhlia kaikki juhlat, jotka olivat jääneet juhlimatta "vankila-avioliiton" vuoksi. Tämä oli siis viimeinen niitti. Tarina ennen viimeistä niittiä on pitkä ja rönsyävä, mutta sen vain voin sanoa että kyllä itse sitten sen tunnistat, milloin tulee se viimeinen naula arkkuun ja lähdet ja pääset irti kohti miljoonasti parempaa elämää. Mutta ennen sitä viimeistä niittiä sitä kärsii suunnattomasti eikä pysty sitä päätöstä tekemään, mutta sitten suunta onkin vain enää ylöspäin. Voimia.

Jatkuva paha olo, keskusteluista huolimatta. En saanut mieheltä arvostusta osakseni, olin vain huora, paska, tyhmä, tein kaiken väärin. Mies joi liikaa, mies oli aggressiivinen. Tuossa nyt muutama 'niitti' eroon. Toisen miehen kanssa ero tulikin miehen alkoholiongelman takia, ei auttanut vaikka tuin ja kannustin hakemaan apua, suostuin lähtemään mukaan jne. Alkoi alkoholipsykoosit jne. Kuten Roope Salminen sanoi "et voi pelastaa ihmistä joka ei halua pelastua". Kun alkoholinkäyttö menee kaiken edelle, ja puolison psyyke pettää, eikä apua oteta vastaan, päätin että tämä elämä ei ole mua varten. Otin ja lähdin, tein oikein, mies juo edelleen koko ajan vielä 7 vuoden jälkeen.

Sinä tunnut olevan hieman epävarma erotako vaiko ei. Mieti ensin mitä sinä haluat elämältä, mitä arvostat jne. Onko puolisollasi samat arvot/haaveet? Onko teillä nyt jokin selkeä syy miksi menee huonommin? Esim. rankka vauva-aika, joka väsyttää helposti, ja tulee sanottua pahastikin vaikkei tarkoita? Talonrakennus, joka vie voimia ja aikaa? jne. Ja keskustele puolisosi kanssa miltä kummastakin tuntuu ja mitä toivoisitte parisuhteelta ja miettikää yhdessä keinot päästä tavoitteeseen. Jos toista ei edes kiinnosta panostaa suhteeseen niin sitten tuskin kannattaa jatkaa.

Joi meidän vikat rahat ja jääkaappi tyhjänä. Piti mennä yhdessä kauppaan, mutta joi rahat ja jouduin lainata rahaa elämiseen sukulaiselta.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2015 klo 12:14"]

En nyt tiedä oliko mitään "viimeistä niittiä" mutta olin vaan jo pitkään ollut kyllästynyt ja rakkaus pikkuhiljaa hiipunut. Mies oli vielä mustasukkaisuuteen taipuvainen ja halusi valvoa mua. Sai sitten lähteä käpälämäkeen. 3 vuotta seurusteltiin, onneksi ei asuttu yhdessä. Silloin se eroaminen on vaikeampaa ainakin omasta mielestäni. Mikäs tilanne sulla ap?

[/quote]

Siis sä pakenit miestä? Kun sanot, että "sai lähteä käpälämäkeen", se tarkoittaa, että sai paeta. Sinä pakenit miestä vai mies sinua?

Kun kysyin mieheltä, kumman se valitsee juomisen vai perheen. Ja se vastas et viinaa hän ei ainakaan jätä. Oli helppo eropäätös.

Mies pahoinpiteli mustelmille.Joo, olis pitäny tietty jo lähtee ennen sitä mut tulipahan sekin koettua

Mies mustasukkaisena kiukkusi ja tivasi miksi en vastannut puhelimeen illalla kun olin viikonlopun ystävän luona toisella paikkakunnalla. Unohdin puhelimen hänen luokseen kun lähdimme ulos viettämään iltaa. Vihjaili, että tahallani "unohdin" puhelimen kun lähdin peittämisretkelle. Se ei pitänyt todellakaan paikkaansa.

Mies itse ei vastannut koskaan viesteihin tai puheluihin kun oli ryyppäämässä ja jäi pettämisestä kiinnikin. Meillä oli paljon ongelmia, ja tuo tilanne oli se käännekohta, jolloin tajusin, että on pakko päästä pois.

onko kellään sellaisia tarinoita eropäätöksestä, joihin ei liity mustasukkaisuutta, pahoinpitelyä tms. ilmiselvää eroa helpottavaa tekijää? Ketkä vain kasvoivat erileen ja mistä huomasitte tai lopulta ymmärsitte sen?

Mieheni alkoi ansaita paljon rahaa ja muuttui kusipääksi. Kukaan ei lähipiirissämme usko että minä lähdin suhteesta :D

Olin onnellinen hänen kanssaan aiemmin vaikka olimme köyhiä.

Aika pieni asia lopulta katkaisi kamelin selän. Niin pieni, etten muista edes kunnolla mikä asia se oli, mutta muistan ajatelleeni, että kumankauta I'm done. Mies oli sairaaloisen mustasukkainen ja omistushaluinen. Eleli ihan omissa vainoharhoissaan. Lisäksi tartutti minuun vaarallisen taudin, josta kumminkin onneksi parannuin.