Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä yli ystävyyden loppumisesta?
22.01.2022 |
On se vaan hyväksyttävä että tämä suhde on loppu. Surua, hämmennystä, pettymystä, itkua, vihaa. Tunteita laidasta laitaan käyty läpi jo pitkään ja asiaa oon työstänyt tiiviisti.. En jaksa enää. Ei se miettiminen enää mitään auta kun tilanne on mikä on enkä yksin pysty tätä korjaamaan. Mutta miten päästä yli ystävyyden loppumisesta? Keinoja eteenpäin menemiseen, konkreettisia, ajatuksen tasolla, ihan mitä vaan? Jotain tsemppaavaa kiitos. Haluun irrottautua tästä ja saada positiivisia asioita tilalle. Oon ollu ihan rikki enkä jaksa enää.
Kommentit (19)
Miten nykyään on niin paljon näitä kaveristaan eroa surevia ja valittavia joka lehtien palstoilla ja täälläkin? Moni heistä vaikuttaa hieman ahdistavilta ja takertuvilta? Ja itsessä sitä vikaa ei koskaan ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna kaverin olla ja jatka sinäkin elämääsi. Jos kerran koet ettei välit enää palaudu.
Tsemppiä! Se että olet työstänyt asiaa eteenpäin etukäteen on pois jälkikäteen tulevasta surusta ja menetyksestä! Anna itsellesi iso hali minun puolesta. Olen samanlaisessa tilanteessa.
Kai sulla muutakin elämää on kuin yksi kaveri? Jos ei, niin kannattaa miettiä että miksei. Ei yhteen kaveriin voi ladata liikaa odotuksia, sillä on omakin elämä jota se yrittää elää kuten parhaakseen näkee.
Olipas tosi kauniita ja myötätuntoisia vastauksia - not!
Itselläni oli 20 vuotta todellinen Ystävä, bestis, jonka kanssa jaettiin ilot ja surut, ja tuettiin toisiamme puolin ja toisin. Yhtäkkiä hän laittoi sähköpostilla välit poikki, hänessä ei siis ollut sen vertaa naista että olisi jutellut kanssani kasvotusten. Kyllä se otti koville ja surin sitä pitkään. Tuntui pahalta, että ihminen joka oli todella tärkeä minulle, pystyikin hetkessä heittämään ystävyytemme roskakoriin.
Aika tavallaan parantaa haavat, mutta silti se tuntuu pahalta pitkään. Anna itsellesi aikaa, sure kaikessa rauhassa ja etsi sitten uusia kavereita ja ystäviä, kyllä niitäkin löytyy. Tosin oma kokemus on ollut, ettei kaikkiin todellakaan kannata luottaa liian nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en haluaisi, että joku pitäisi minuun yhteyttä vain velvollisuudesta, vaikka olisi pitkäkin kaveruus takana. Ihmiset ja tilanteet muuttuu vuosien aikana. Niin sen pitää mennäkin ja joskus ennen niin tärkeä ihmisen saattaa jäädä matkasta pois. Minusta se on ymmärrettävää ja täysin hyväksyttävää.
Elämä on monella nykyään niin hajanaista, että kaverit saattaa useammin jäädä jossain vaiheessa sivuun. Ennen arki oli yhtenäisempää ja hitaampaa muutoksien osalta, joten se ystävyys saattoi hyvinkin säilyä kehdosta hautaan. Nyt on niin monenlaista menoa, moni kaipaa pelkästään omaa tilaa ja rauhaa kaiken arjen pyörityksen väliin. Ehkä ennen oltiin myös yhteisöllisempiä ja toisinaan vieraskoreampiakin. Siedettiin niitä oman kylän poikkeavuuksiakin paremmin.
Hömppälehtien mukaan kaveruudelta, saati ystävyydeltä odotetaan nykyään hirveästi. Ja niiden mukaan myös vaaditaan ja velvoitetaan toiselta tiettyä käytöstä. Ihan kuin pitäisi elää toisen kanssa parisuhteessa. Ei oikea elämä sellaista ole. Jokainen täällä tallaa omien vahvuuksiensa ja heikkouksiensa kanssa tässäkin asiassa. Niissä meillä on kaikilla peiliin katsominen. Kukaan ei kuitenkaan voi odottaa toista täyttämään omia tarpeitaan näissä kaveriasioissakaan, se täytyy vain hyväksyä.
Parempi myöntää itselleen rehellisesti ystävyyden olevan ohi kuin valehdella itselleen kuvittelemalla sen jatkuvan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tällaset jutut on huonoja siitä, että meillä on vain yksi näkemys tapahtuneesta miten jätetty on asian kokenut. Toisen osapuolen tarina puuttuu. Emmekä tiedä sitäkään, mitä vuosien aikana on tapahtunut ja mitkä asiat johti välien viilenemiseen. Nyt vain kuulemme kuinka se kaveri, joka välit katkaisi/vetäytyi sivuun, on pahis. Ihmiset on erilaisia toki. Toisiin erot sattuvat enemmän kuin toisiin ja nämä jäävät sitten niitä märehtimään. Pahimmillaan jäävät roikkumaan siihen toiseen lähetellen jatkuvia viestejä.
Eroa miettinyt kaveri on voinut pohtia sitä jo pitkään, muttei ole välttämättä osannut puhua vaikeista asioista tai on yrittänyt ymmärtää jotain. Toimen on voinut kokea suhteen ystävyytenä, toinen kaveruutena. Tuskin on kovin helppoa katkaista vuosia kestänyttä suhdetta kaveriin. Toiselle se voi sitten tulla yllätyksenä, kun hän haluaakin etäisyyttä. On ihan ok kertoa asia ja syy, eikä hänen välttämättä tarvitse jäädä sitä toisen kanssa vatvomaan. Toisinaan sitä vaan vaivihkaa etääntyy elämän muutosten myötä kaveristaan, ilman sen kummempia syitä. Kaikesta ei tarvitse tehdä draamaa. Siinä naiset on välillä hyviä.
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyään on niin paljon näitä kaveristaan eroa surevia ja valittavia joka lehtien palstoilla ja täälläkin? Moni heistä vaikuttaa hieman ahdistavilta ja takertuvilta? Ja itsessä sitä vikaa ei koskaan ole?
No jos tietäisi, että on tehnyt jotain niin olisikin paljon helpompaa hyväksyä asia.
Mutta mitäs kun aika läheisenä pitämäsi kaveri aivan yhtäkkiä vain ghostaa? Ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä, on oltu ihan normaalisti ja sitten vain puff.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minultakin on päättynyt useampia kaverisuhteita. Monen kohdalla voin vain arvailla miksi, joistain en osaa senkään vertaa. Aina eniten on ahdistanut se, kun ei tiedä miksi. Jos tietäisi, olisi helpompi vain jatkaa eteenpäin.
Mikään muu ei ole auttanut kuin aika ja että yrittää olla liikoja ajattelematta, mikä on hankalaa varsinkin aluksi.
Itselläni loppui ystävyyssuhde noin vain. Muutamat oharit oli. Kummastutti, mutta pidin yhteyttä edelleen. Sitten tuli hetki, että tein ensimmäistä kertaa asian minkä tämä ystävä oli tehnyt kymmeniä kertoja. Jätin vastaamatta hänen viimeiseen viestiin. Sen jälkeen en ole kuullut hänestä mitään. Aikaa tuosta pari vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten nykyään on niin paljon näitä kaveristaan eroa surevia ja valittavia joka lehtien palstoilla ja täälläkin? Moni heistä vaikuttaa hieman ahdistavilta ja takertuvilta? Ja itsessä sitä vikaa ei koskaan ole?
No jos tietäisi, että on tehnyt jotain niin olisikin paljon helpompaa hyväksyä asia.
Mutta mitäs kun aika läheisenä pitämäsi kaveri aivan yhtäkkiä vain ghostaa? Ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä, on oltu ihan normaalisti ja sitten vain puff.
Yleensä jotain kuitenkin on tapahtunut, ja nämä ihmettelevät osapuolet kyllä ymmärtäisivät että mitä jos osaisivat miettiä omaa toimintaansa useammalta kantilta.
Ap: aloituksestani oli tehty tulkinta että ystävä on pistänyt poikki minuun. Näin ei kuitenkaan käynyt. Lyhyesti sanottuna ystävyys tyrehtyi luottamuspulaan, eli en enää pysty millään luottamaan häneen. Tämän lisäksi on muitakin asioita mitkä eivät mun mielestä kuulu ystävyyteen. Olen pohtinut suhdettamme pitkään kunnes viimein hyväksynyt että ystävyyden osalta se on nyt tässä. Voidaan tarvittaessa yhteyttä pitää mutta se ei ole enää ystävyyttä. En ole halunnut tätä myöntää vaan vielä toivonut että tämä toimisi mutta käytäntö on näyttänyt että en vaan voi luottaa, liian iso haava tuli sydämeen hänen toiminnan vuoksi. Vaikeaksi tämän tekee se että kyseessä on pitkäaikainen hyvä ystävä, joten en pienin perustein ole tällaisia asioita miettinyt. Kiitos teille jotka tsemppasitte!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten epäluotettavan ja huonon ystävän hylkääminen ei ole muka helppoa? Oletko rehellinen itsellesi, vai haluatko nähdä itsesi uhrina?
Minulla loppui pitkä ystävyys vuosi sitten. Hänen vaatimuksensa meni ihan yli ja puuttui elämääni ahdistavalla tavalla. Yhdessäolo meni kireäksi ja painostavaksi ja oli ollut sellaista jo vuosia. Olisin halunnut siirtyä tuttavuudeksi, että kuitenkin oltais väleissä jotenkin. Hänelle sellainen ei riitä vaan vaatimukset ja kiukuttelut lisääntyy. Meillä myös välimatkaa enkä halunnut laittaa aikaa ja rahaakin ikäväksi muuttuneisiin tapaamisiin.
Kyllä minä vuoden mittaan olen tuntenut paljon kaikkea, haikeutta, syyllisyyttä. Se helpottaa koko ajan. Puhuminen auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Miten epäluotettavan ja huonon ystävän hylkääminen ei ole muka helppoa? Oletko rehellinen itsellesi, vai haluatko nähdä itsesi uhrina?
Ei ole helppoa koska siihen liittyy ristiriitaisia tunteita. Pitkään ystävyyteen mahtuu niin paljon hyvää, on vaikea ajatella ja myöntää että sitä ei enää olekaan.
"Tämän lisäksi on muitakin asioita mitkä eivät mun mielestä kuulu ystävyyteen."
Valaise vähän mitä tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
"Tämän lisäksi on muitakin asioita mitkä eivät mun mielestä kuulu ystävyyteen."
Valaise vähän mitä tarkoitat?
Seksiä.
No kun ne kaveritkaan ei välttämättä mitään ikuisesti pysyviä ole. Ihmisillä on oikeus valita seuransa ja yleensä myös perusteet sille. Aina ei vain asiat jatku samalla tavoin ja elämänmuutokset erottaa.
Voihan se aikansa sattua, jos hyvänäkin pitämä ystävä katoaa elämästä, mutta miksi ihmisiin niin pitäisi takertua. Välillä tuntuu, että avioerokin on hyväksytympää kuin ero kaverista. Jos ero sulle on vaikeaa niin todennäköisesti on ollut myös toiselle osapuolelle, ellei nyt ihan tunnekylmä satu olemaan. Ehkä hänellä on ollut syynsä.
Jos tiedät eron syyn, voi miettiä mikä meni vikaan omalta kohdalta, pitää asia mielessä ja lähteä uusia tuttavuuksia kohti. Jos et tiedä, mitä tuota jäädä vatvomaan. Ehkä kaverillasi oli omat ongelmansa.