Jos lähisukulaisesi kuolisi nyt, milloin se huomattaisiin?

Lähisukulaisillani on niin paljon sosiaalista elämää että todennäköisesti se huomattaisiin viimeistään vuorokauden sisään.

Varmaan viimestään huomenna. Toinen täti asuu perheensä kanssa n.50m päässä ja toisen kanssa äiti juttelee puhelimessa/käy tädin luona vähintään kerran päivään.

t. 16v

En tiedä menisikö päivä vai vuosia, asuu erakkona omakotitalossa.

En tiedä. Äiti on kieltänyt ottamasta mitään yhteyttä. Perintö kun on määrä jäädä veljille eikä muita perillisiä kaivata. Veljet asuvat ulkomailla ja äiti tiettävästi kunnan hoidon armoilla. Voipi olla että on äiti jo kuollut eikä minulle tullut siitä viestiä etten menisi perintöä kahmimaan.

Varmaan se kuukausi menisi että mummon kuoleman huomaisi. Vuodenajasta riippuu jonkun verran.

Ainoa yksin asuva on tiukassa tarkkailussa. Yksi täti soittaa aamuin illoin, toinen huolehtii syömisistä monta kertaa päivässä. Eli enintään tunneista puhuttaisiin.

Sama oli mummuni kohdalla. Hänet löydettiin aamulla kuolleena omasta sängystään. Oli yön aikana sydän pettänyt.

Miettikää, kun ne kärpäset siellä talossa ja se kämppä on parin kuukauden päästä myynnissä ja joku sen ostaa.

mutta jos joku kuolisi, esim äitini, joka asuu yksin, ehkä viikon sisällä saisimme tietää. Riippuu, miten usein joku lapsista soittaa. Emme pidä mitään kirjaa, milloin joku soittaa. Itse saatan soittaa kerran kuukaudessa. Meitä lapsia on 4. 

Minulla on setä kuollut sillä tavalla että asian huomasi vasta reilun kuukauden jälkeen asuntoon tullut huoltomies. Meillä on toisistaan eristäytynyt suku, jonka minä olen aina laskenut hyvin suomalaiseksi. Itsekin olen syrjäytynyt, mutta suht nuori vielä. Joten käytännössä monetkin voivat kuukahtaa ilman että kukaan huomaa. Jopa minä.

Kukaan kähisukulaisistani ei asu yksin, joten varmaan saman päivän aikana huomattaisiin. Siskoni käy joskus viikonloppuisin yksin mökillä, mutta mulla on tapana käydä sunnuntai-iltaisin noin klo 22 koiran kanssa lenkillä ja jos ei siskoni auto olisi ilmestynyt parkkipaikalle, niin varmaan soittaisin hänelle. 

Sitä niittää mitä kylvää. Jos on ajanut kaikki ystävät ja sukulaiset pois ja katkonut kaikki välit lähipiiriin niin ei ole paljoa tehtävissä. Suomen lain mukaan ei tarvitse vanhuksen ottaa vastaan apua omaisilta. Tämä on erittäin valitettavaa.

Jos kyseessä olisi isoisäni tai mieheni isoäiti, se huomattaisi vuorokauden sisällä. Mieheni isoäiti asuu tyttärensä luona ja äitini käy päivittäin isänsä luona. Tätini on huonokuntoinen ja äitini käy hänenkin luonaan päivittäin. Myös kotipalvelu käy tätini ja isoisäni luona joka toinen päivä. Meillä ei onneksi ole yksinäisiä läheisiä.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 08:00"]

Varmaan se kuukausi menisi että mummon kuoleman huomaisi. Vuodenajasta riippuu jonkun verran.

[/quote] Eikö yhtään sinusta? Häpeä!

Tällaisissa tapauksissa joissa vanhus kuolee yksin asuntoonsa on usein kyse siitä että vanhus ei ole halunnut apua. Työni puolesta tiedän paljon vanhuksia jolle mennään puoli väkisin kun ovat kieltäneet vierailut sekä suvulta että ammattilaisilta. Tämä tuntuu pahalta kun haluaisi vain auttaa mutta ei voi. Toki ihan selkeitä heitteillejättöjäkin on nykyään yhä useammin. Kerran tapasin henkilön joka oli alkanut "hoitaa" muistisairasta tätiään koktonaan ja sai tästä omaishoidon tukea. Täti vaan hiippaili yöpaidassa talvipakkasella milloin missäkin. Naapurit olivat monest ottaneet mummelin hoteisiin ja vihdoin sosiaalitoimesta purettiin tuo omaishoitopäätös ja laitettiin vanhus oikeaan hoitoon.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 08:13"]

Sitä niittää mitä kylvää. Jos on ajanut kaikki ystävät ja sukulaiset pois ja katkonut kaikki välit lähipiiriin niin ei ole paljoa tehtävissä. Suomen lain mukaan ei tarvitse vanhuksen ottaa vastaan apua omaisilta. Tämä on erittäin valitettavaa.

[/quote]

Minusta Suomen kulttuurissa on vikaa. Vaikka emme palvele enää Ruotsia tai Venäjää niin kulttuurimme tukipilariksi on muodostunut asema jonkun suuremman palvelemisesta ja itsemme vähättelystä. Yksinäiset häpeävät olotilaansa ja erilaisuuttaan ja suomalaiset asenteet tukevät ja hyväksyvät mahdollisimman monipuolisen häpeä kokemuksen. Siihen jopa kasvatetaan.

Ja ellei yhteiskunta olisi sosialistinen ja tarjoamassa varovarojaan eri tukien muodossa niin ihmiset huomaisivat miten vähän hyötyä siitä on ja automaattisesti lähentyisivät toistensa kanssa ja alkaisivat tukemaan toisiaan, koska eivät automaattisesti luottaisi siihen että "joku toinen" auttaa tai on läsnä. Moderni tukijärjestelmämme saattaa oikeasti jopa eristää ihmisiä toisistaan.