Rehellisesti. Mitä tekisit jos puolisosi vammautuisi pysyvästi?
Tilanne jossa ei ole vielä lapsia tai asuntolainaa. Avopuolisosi vammautuisi niin ettei pystyisi hoitamaan mm. kotitöitä, kauppaostoksia tai ruoanlaittoa, töissäkäynnistä puhumattakaan. Vältämättä koko loppuelämänänsä. Jäisitkö?
Kommentit (32)
Ei asuta vielä yhdessä mutta tuossa tilanteessa muuttaisin tietenkin hänen luokseen.
Jos minun mies vammaantuisi sillä tapaa, että joutuisi pyörätuoliin, mutta yläkroppa, kädet ja pää toimisi, niin jäisin mieheni luokse, mutta en pystyisi olemaan omaishoitaja neliraajahalvaantuneelle sänkypotilaalle. Ei se enää mikään parisuhde olisi.
[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 09:44"]Jos minun mies vammaantuisi sillä tapaa, että joutuisi pyörätuoliin, mutta yläkroppa, kädet ja pää toimisi, niin jäisin mieheni luokse, mutta en pystyisi olemaan omaishoitaja neliraajahalvaantuneelle sänkypotilaalle. Ei se enää mikään parisuhde olisi.
[/quote]
Ja jos itse neliraajahalvaannun, niin haluaisin, että minut päästettäisiin pois. En pystyisi elämään siinä tilanteessa, tilassa. Joten jos mieheni ei haluaisi jäädä luokseni, jos neliraajahalvaantuisin, niin en kantaisi kaunaa tai mitään sellaista.
- 25 -
Mikä vaiva ap puolisollasi siis on? Minulla on tilanne vähän samanlainen, mies on vammautumassa kovaa vauhtia.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 21:56"]
Tilanne jossa ei ole vielä lapsia tai asuntolainaa. Avopuolisosi vammautuisi niin ettei pystyisi hoitamaan mm. kotitöitä, kauppaostoksia tai ruoanlaittoa, töissäkäynnistä puhumattakaan. Vältämättä koko loppuelämänänsä. Jäisitkö?
[/quote] Tietenkin jäin. Outo kysymys.
Varmaan kaikki jäis jos todella rakastais sitä toista. Perseseksin onnistumattomuus ei pitäisi olla heti ensimmäiseni mielessä.
Tämä kysymys on lievästi turha, koska ihmiset eivät etukäteen voi tietää kuinka käyttäytyisivät kriisin sattuessa.On sitäpaitsi paljon kiinni siitä, minkälainen vamma on kyseessä ja kuinka vammautunut itse käsittelee asian, jos siihen kykenee.
Tämä näin ammattilaisen näkökulmasta ja erilaisia ihmiskohtaloita nähneenä.
Jäisin. Ei puhettakaan mistään muusta. Vammautuminen ei ole syy olla jäämättä.
Tilanne on toinen jos tulee tai tulisi muita ongelmia. Ja siinä kohtaa tarkoitan mielenterveysongelmia. Ja vakavia. Ja joita ei pysty hoitaa tai puolisoni ei haluaisi edes yrittää muutosta.
Jos rakastaisin, tottakai jäisin. Ei se rakkaus vammaan loppuisi. Eri asia, jos suhde olisi huono ja lähinnä tottumuksesta oltaisiin yhdessä.
Todennäköisesti, jos toivoa paremmasta olisi ja mies ei muuttuisi henkisesti valtavasti jäisin. Kuiteniin, jos tilanne olisi pitkäaikainen jatkuisi vuoden tai kaksi niin lähtisin. Olen ehkä itsekäs, mutta en halua olla parisuhteessa kenenkään äiti ja se jonka pitää hoitaa kaikki kotityöt, tuoda tahaa kotiin ja jaksaa vielä tukea toista.
Miehelläni on ollut menneisyydessä masennusta ja luulen, että jos se uusiutuu niin parin kuukauden jälkeen se olisi siinä...mikäli menee toimintakyvyttömäksi. Mä en vaan jaksaisi.
Mistäpä sitä tietää. Suurissa kriiseissä olen toiminut välillä ihan erilailla kuin kuvittelin.
Aika vaikea sanoa. Ainakin auttaisin häntä hankkimaan avustajan/avustajia itselleen.
Itse en osannut oikein ensin suhtautua asiaan. Enkä tajunnut miten vaikeaa toisella voi olla ja oisi oikeasti tarvinnut minulta tukea. Tuntuu että toimin aivan väärin. Ap
Noh, mullapa tuo tilanne ei juurikaan muuttuis mihinkään.
Mies ei nykyäänkään käy kaupassa, tee kotitöitä eikä ruokaa laittele.
Töissä hän käy, mutta siitäkin kitisee joka päivä.
Ollaan nyt eletty tämän tilanteen kanssa 13 kk, mies käytännössä toimintakyvytön. Tuntuu, että teen kaiken väärin. Ei tietoa koska vai paraneeko mies koskaan. En tiedä kauanko jaksan.
Mieheni ei ole vammautunut ja käy töissä, mutta mitään noista muista hän ei todellakaan tee. Jos hän olisi vammainen, olisi sentään joku hyvä syy olla tekemättä kotitöitä, käymättä kaupassa ja laittamatta ruokaa.
Jos rakastaisin häntä, jäisin tietenkin. Olen sietänyt tuota ilman mitään vammaakin parikymmentä vuotta.
Nyt olen kuitenkin päättänyt jättää hänet, koska en pysty enää rakastamaan. Nyt olisi todella huono hetki hänen pysyvästi vammautua, koska se etten halua tuhlata häneen enää useampia vuosia ei liittyisi mitenkään hänen fyysiseen toimintakykyynsä vaan vain siihen etten enää kunnioita tai rakasta häntä.
Kyllä varmaan silti jättäisin hänet, mutta joutuisin muutaman vuoden enemmän vielä sietämään tätä.
No eihän siinä mitään jos ei olisi lapsia eikä asuntolainaa, mutta se voisi olla sitten että niitä ei voisi tullakaan. Mutta minä rakastan puolisoani, ja varmasti silti jäisin, toki vannomaan ei voi mennä toimisiko se hamaan hautaan asti. Jos seksiä ei olisi enää ollenkaan, en varmasti pystyisi rakastamaan puolisoani samalla tavalla kuin nykyään.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 22:02"]
Ollaan nyt eletty tämän tilanteen kanssa 13 kk, mies käytännössä toimintakyvytön. Tuntuu, että teen kaiken väärin. Ei tietoa koska vai paraneeko mies koskaan. En tiedä kauanko jaksan.
[/quote]
Hae apua, sitä voi joutua vaatimaan. Siis keskusteluapua ja rahallista tukea yms. Oletko miehen omaishoitaja? Onko mies siis vuodepotilas vai pyörätuolissa vai minkätasoisesti vammautunut?
" ei pystyisi hoitamaan mm. kotitöitä, kauppaostoksia tai ruoanlaittoa, töissäkäynnistä puhumattakaan."
öh? Olen itse tuollainen, koska masennus, persoonallisuushäiriö jne. Olenko nyt sitten "vammautunut"? Mutta joo, en todellakaan jättäisi rakasta ihmistä sairauden takia.
Olisin tosi huolissani - talomme on sellainen ettei vammaisen kanssa pärjää vaikka hissin saisikin tehtyä sisätiloihin, mieheni on kuitenkin lähes 2m ja yli 100kg joten en pystyisi yhtään häntä liikuttelemaan saati pesemään.
Elämä muuttuisi totaalisesti ja olisimme myös taloudellisesti vaikeuksissa ellemme saisi tätä taloa myytyä.
Muuten pysyisin mieheni rinnalla.