Mies 5pvän työmatkalla ja vain 3tekstaria tullut,

Mieheni kyllä soittelee ainakin kerran päivässä oma-aloitteisesti. Jos ei muuta paikkaa keksi niin on jopa soittanut ravintolan vessasta kun ei ole kehdannut (tietenkään) pöydässä istuessaan soittaa. Soittaa tai tekstaa hyvät yöt kun on menossa nukkumaan jä lähettää usein myös näitä olen perillä ja seuraava lento lähtee-viestejä. Niitäkin varmaan vain kirjoittaa siksi että on ikävä, mutta ei mainittavampaa asiaa, mutta olemme hänen ajatuksissaan. Joskus saattaa mennä päivä ettei soita tai tekstaa ja ymmärrän kyllä, päivä voi olla tosi hektinen. Mua harmittaa kuitenkin miehen työmatkat, etenkin kun jo tavallinen arkikin on niin työntäyteistä, ettei mies ehdi pahemmin aikaansa perheen parissa viettämään. Usein tulee kotiin vasta peittelemään lapsia unille. Meillä on sovittu sääntö kun mies alkoi työmatkoja tekemään. Siellä ei juoda. Lasi viiniä ruuan kanssa on ok, mutta se on siinä. Ja aina mies on selvä kun hyvää yötä toivottelee. Jos joisi ja juhlisi, voisin hyvinkin tulla mustasukkaiseksi, vainoharhaiseksi jne. ja se olisi minusta täysin ymmärrettävää. Harva kuitenkaan pystyy menemään itsestään 100%:n takuuseen jos juo, vaan on aivan mahdollista että tekee jotain tyhmyyksiä. Mies tietää tämän itsekin, eikä uskalla ottaa riskiä että mokaisi asiakkaiden edessä, joten tämäkin päätös oli enimmäkseen hänen.

Täyttä työtä todella oli, että jossain välissä ehti kotiin soittamaan.



Ne työmatkat ovat todella työmatkoja, eivät huvireissuja. Meillä ainakin oli todella minuuttiaikataulu koko matkan ajan.



Sinällään hauskaa, että jotkut ovat sopineet työmatkoilla nautittavan ainoastaan " yhden lasillisen hyvää punaviiniä ruokailun yhteydessä" . Olisi hauska nähdä miten tuo todella toteutuu käytännössä. Yleensä kun työmatkoilla joutuu edustamaan ja luomaan (työ)suhteita asiakkaisiin, ulkomaisiin kollegoihin sekä yhteistyökumppaneihin. Ja aika usein tämä tapahtuu (parhaiten) illallisilla sekä illanvietoissa.

Ihan ensinnäkin, en epäile suinkaan miestäni. Meillä ollut lasten kanssa ihan huippuhyvä viikko, mitä vain olisin kaivannut olisi se että olisin kaiken tämän yksinolon keskellä kuullut HÄNEN ÄÄNENSÄ ihan vaikka vaan kerran, pikaisesti... Voihan olla, että tämä kuulostaa kyttäykseltä, vaikkei se sitä ole. Tiesin mm. että eilen ja toissapäivänä oli pitkät illalliset jne enkä soitellut kesken kaiken häiritäkseni. Mutta siinä välissä kun käydään vaihtamassa puku rennompiin ja lähdetään syömään tai viihteelle ON ihan varmasti aikaa sekunti tai kaksi soittaa ja kysyä kuulumiset.



Mies loukkaantui viesteistäni joita laitoin, sanoi soittavansa kun tilaisuus tulee. Sain kuulemma satutettua häntä. No, tämä nyt kääntyikin päinvastoin koko juttu. Minusta miehen tai naisen tulisi vapaaehtoisesti soitella kotiin eikä asioiden pitäisi mennä näin kuin nyt on mennyt. Mäkin inhoan miehen työmatkoja, mutta niihin on vain pitänyt sopeutua. Eri asia olisi jos nyt olisin vaikkapa vanhempieni lähellä tai vaikka joku auttelemassa tai tukena, mutta kun ei ole niin kai sitä sitä haluaisi edes oman miehen äänen kuulla muutaman päivän pimennon jälkeen...

En minä vaan ehdi eikä mieskään, jotain pakollisia joskus on hoidettava ja nekin yleensä tekstarilla tai pikapuhelulla.

miestäni kiinni puhelimitse. Se on mikä vihastuttaa varmaan eniten. Mutta nyt ei auta kuin jatkaa tätä päivää ja jutella sitten halki asiat miehen kanssa.

On joskus ollut mustasukkaisuutta, mutta jos jotain on tapahtuakseen se tapahtuu. Olen vainoharhainen tai en. Tällä kertaa en kylläkään mitään sellaista edes ajatellut enkä ajattele. Miehellä on liian paljon pelissä, jos sellaiseen ryhtyy. Eikä hän ole tyhmä.

Mutta onko se sitten mustasukkaisuutta, jos olettaa että mies kysyisi vaikkapa että miten menee, lapset ja sinä voitte tms? Kyllähän mies kertoi mitä työmatkalla tapahtunut ja mitä seuraavaksi tekevät, kuten yleensäkin. Ja on yleensä aina laittanut viestiä että nyt menee nukkumaan ja miten nukkui yönsä yms lepertelyä. Ehkä me ollaan viime aikoina oltu sitten liiankin paljon erossa, en tiedä.



Ja totta, voi olla että hiukan tunnen ärtyneeksi oloni että jaksoi pilettää aamukahteen tai kolmeen, muttei ehtinyt soittaa. Nykyään muutamaan vuoteen ei ole mun kanssa jaksanut valvoa, lähteä viihteelle ravintolaan tai edes parille lasilliselle kun ei jaksa. Itse jaksaisin ja haluaisin, mutta niin että mieheni olisi mukana, jos joskus niin onni käy, että saadaan lapset hoitoon. Että ehkä voi olla että nyt menee muuhunkin kuin pelkästään sen puhelun piikkiin. Mutta näinhän tämä on mennyt jo pitkään, ettei vaimon seura kelpaa illanistuijaisiin, vain kolleegoiden :)

Nyyh

Pyyy