Kukaan muu ajautunut eron jälkeen ryyppykierteeseen?
Ei halua tuntea tuskaa, mutta se alkoholihan vaan pahentaa sitä seuraavana päivänä ja sitten pitää hakea taas lisää. Apua, mä oon pulassa pian. Mies lähti vuosien jälkeen ja olen hermoraunio.
Kommentit (11)
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 15:57"]
Mä olen ollut suurkuluttaja jo 8 vuotta, koko ajan eron jälkeen. Olen pohjattoman yksinäinen enkä jaksa välittää enää mistään. Aion juoda itseni hautaan seuraavan 10 vuoden sisällä. Ei ole lapsiakaan joiden takia täytyisi jaksaa.
[/quote]
Ei minullakaan asu enää lapset kotona, mutta ovat huolissaan masennuksestani. Elämässäni ei ole mitään iloa, enkä pääse irti tästä kierteestä. Samaa jatkunut jo vuoden. Olin miehen kanssa yhdessä 28 vuotta ja yhtäkkiä hän vaan ilmoitti löytäneensä toisen ja lähti. ap.
Äitillä alkoi ryyppäys eron jälkeen ja sillä tiellä on edelleen, 20 vuotta myöhemmin. Suosittelisin keksimään jotain muita keinoja ahdistuksen ja yksinäisyyden helpottamiseksi. Alkoholista on vaikea päästä eroon kun koukku on ehtinyt syntyä.
Tulihan tuota eron aikana/jälkeen otettua. Asiat kun sai sen paskan osalta loppuun niin käyttö väheni.
Kandee investoida perseennuolentakoneeseen.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 15:59"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 15:57"]
Mä olen ollut suurkuluttaja jo 8 vuotta, koko ajan eron jälkeen. Olen pohjattoman yksinäinen enkä jaksa välittää enää mistään. Aion juoda itseni hautaan seuraavan 10 vuoden sisällä. Ei ole lapsiakaan joiden takia täytyisi jaksaa.
[/quote]
Ei minullakaan asu enää lapset kotona, mutta ovat huolissaan masennuksestani. Elämässäni ei ole mitään iloa, enkä pääse irti tästä kierteestä. Samaa jatkunut jo vuoden. Olin miehen kanssa yhdessä 28 vuotta ja yhtäkkiä hän vaan ilmoitti löytäneensä toisen ja lähti. ap.
[/quote]
Minutkin mies jätti nuoremman ja kauniimman takia. Nyt niillä on jo 2 lastakin, ja minun kanssani ollessa oli täysin ehdoton että lapsia hän ei sitten halua koskaan. Minulta meni paras lapsentekoikäkin siinä ohi, hyväksyin rakkaudesta mieheen sen että lapsihaaveista on luovuttava. Ja sitten kun olen jo päälle kolmekymppinen, se mies dumppaa 19-vuotiaan pimun takia. Ja vielä tekee sille lapsia vaikka oli niin periaatteen mies että ei lapsia.
Itselläni ei ole enää edes mitään halua päästä irti juomiskierteestä. Miksi haluaisin? Kukaan ei jää minua kaipaamaan jos kuolen. Elämässäni ei ole mitään erityisiä ilon aiheita. Työtänikin inhoan. Ystäviä tai sukulaisia tia tuttuja ei ole. Ei kiinnosta enää mikään, paitsi juominen ja kuoleman odottaminen.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 15:55"]
Ei halua tuntea tuskaa, mutta se alkoholihan vaan pahentaa sitä seuraavana päivänä ja sitten pitää hakea taas lisää. Apua, mä oon pulassa pian. Mies lähti vuosien jälkeen ja olen hermoraunio.
[/quote]
Minä taas lopetin kun pääsin eukosta ja mukuloista eroon, ei enää ahdistanut eikä ollut enää syytä ryypätä.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 16:03"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 15:59"]
[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 15:57"]
Mä olen ollut suurkuluttaja jo 8 vuotta, koko ajan eron jälkeen. Olen pohjattoman yksinäinen enkä jaksa välittää enää mistään. Aion juoda itseni hautaan seuraavan 10 vuoden sisällä. Ei ole lapsiakaan joiden takia täytyisi jaksaa.
[/quote]
Ei minullakaan asu enää lapset kotona, mutta ovat huolissaan masennuksestani. Elämässäni ei ole mitään iloa, enkä pääse irti tästä kierteestä. Samaa jatkunut jo vuoden. Olin miehen kanssa yhdessä 28 vuotta ja yhtäkkiä hän vaan ilmoitti löytäneensä toisen ja lähti. ap.
[/quote]
Minutkin mies jätti nuoremman ja kauniimman takia. Nyt niillä on jo 2 lastakin, ja minun kanssani ollessa oli täysin ehdoton että lapsia hän ei sitten halua koskaan. Minulta meni paras lapsentekoikäkin siinä ohi, hyväksyin rakkaudesta mieheen sen että lapsihaaveista on luovuttava. Ja sitten kun olen jo päälle kolmekymppinen, se mies dumppaa 19-vuotiaan pimun takia. Ja vielä tekee sille lapsia vaikka oli niin periaatteen mies että ei lapsia.
Itselläni ei ole enää edes mitään halua päästä irti juomiskierteestä. Miksi haluaisin? Kukaan ei jää minua kaipaamaan jos kuolen. Elämässäni ei ole mitään erityisiä ilon aiheita. Työtänikin inhoan. Ystäviä tai sukulaisia tia tuttuja ei ole. Ei kiinnosta enää mikään, paitsi juominen ja kuoleman odottaminen.
[/quote]
:(
En osaa sanoa mitään muuta kuin että tuli suru puolestasi.
Juu. Tai oikeastaan se lähti jo ennen virallista eroa, miehen pettämisen ja kaksoiselämän selvittyä. Aloitin "tissuttelulla" silloin tällöin pahimpina iltoina lasten mentyä nukkumaan, pian se muuttuikin jokailtaiseksi ja määrät kasvoi, parin viinilasin sijaan meni koko pullo ja olisi mennyt enemmänkin jos olisi saatavilla ollut. Ilman lapsia olisin varmaan rapa-alkkis nykyään, pakko oli lopettaa kun tajusin että sitä menoa lopulta menetän lapsetkin ellen ryhdistäydy. Työpaikan menetys ei olis niin haitannutkaan, inhoan työtäni.
Työkaveri (mies)on juonut siitä saakka, kun akka jätti sen.
Voisivatko nämä jätetyt (juoppo mies ja jätetyt ryyppyrouvat) perustaa kerhon? Olisi hauskempaa tissutella kimpassa?
Ai jaa, mä olen, omien kokemusteni perusteella, luullut, että eron jälkeen askel ja mieli kevenee kummasti. Ei vissiin sitten kaikilla.
Mä olen ollut suurkuluttaja jo 8 vuotta, koko ajan eron jälkeen. Olen pohjattoman yksinäinen enkä jaksa välittää enää mistään. Aion juoda itseni hautaan seuraavan 10 vuoden sisällä. Ei ole lapsiakaan joiden takia täytyisi jaksaa.