Okei, mutta mitä sitten tehdä kun on tullut täysin selväksi ettei koskaan tule saamaan parisuhdetta?

Miksi pitäisi olla jotakin muuta? En ole koskaan edes harkinnut suhdetta kenenkään kanssa, joten vaikea ymmärtää. Sinkkuus on mulle elämän perustila: vapaus, itsellisyys, oma rauha.

Olisi hirveää, jos joutuisi töiden jälkeen jatkamaan sosialisointia jonkun ihmisen kanssa. Haluan vapaa-ajallani olla täysin rauhassa.

Niin, ja vastaus itse kysymykseen: tee mitä haluat. Mitä ikinä mieleen tuleekaan. Kukaan ei ainakaan rajoita sua, just siks koska et seurustele.

No ehkä mä yritän kasvattaa samanlaisen energian kuin sulla.

Ap

Keskity positiivisiin puoliin ja pidä huolta itsestäsi kokonaisvaltaisesti. Sosiaalisuus on kuitenkin perustarve meille niin älä sitä tukahduta, hakeudu muiden ihmisten seuraan mahdollisuuksien mukaan ja yritä saada heiltä myös jonkinlaista kosketusta (ihan tavalliset halaamiset esim.). Puhu tilanteestasi luotettaville ihmisille, että sulle ei tule olo ettet tule nähdyksi ja kuulluksi. Pidä mieli virkeänä käymällä harrastuksissa, lukemalla, tms. että ei ihan netinselaamispuuroksi mene.

Eli tue sitä olemassaolevaa hyvää mitä sulla jo on, kehitä mitä pystyt ja ennaltaehkäise ongelmien syntymistä. Kaikkea hyvää sinulle ap. <3

Vierailija kirjoitti:

Keskity positiivisiin puoliin ja pidä huolta itsestäsi kokonaisvaltaisesti. Sosiaalisuus on kuitenkin perustarve meille niin älä sitä tukahduta, hakeudu muiden ihmisten seuraan mahdollisuuksien mukaan ja yritä saada heiltä myös jonkinlaista kosketusta (ihan tavalliset halaamiset esim.). Puhu tilanteestasi luotettaville ihmisille, että sulle ei tule olo ettet tule nähdyksi ja kuulluksi. Pidä mieli virkeänä käymällä harrastuksissa, lukemalla, tms. että ei ihan netinselaamispuuroksi mene.

Eli tue sitä olemassaolevaa hyvää mitä sulla jo on, kehitä mitä pystyt ja ennaltaehkäise ongelmien syntymistä. Kaikkea hyvää sinulle ap. <3

Tässä oli paljon hyvää.

Ihmisten kanssa oleminen on kyllä usein mulle sellainen paikka jossa tunnen itseni ulkopuoliseksi.

Varsinkin jos puhuvat parisuhteistaan tai pahimmassa tapauksessa kumppani on mukana.

Toivoisin että olisi tuttuja jotka voisi oikeasti ymmärtää.

Kosketukset ei ole mulle niinkään tärkeitä.

Ehkä tärkeintä olisi olla ihmisen/ihmisten lähellä, jotka tosiaan voivat ymmärtää.

Kiitos viestistä.

Siinä oli paljon positiivista ja kannustavaa!

Ap

Miten niin tullut täysin selväksi?

Ihan itekö päätit kun sua ei haettu kotisohvalta?

Ajattele niitä sinkkuuden hyviä puolia, et tarvitse koko ajan ottaa huomioon toisen tarpeita, mielipiteitä, haluja, menoja, sukulaisia jne. Voit nukkua ikkuna auki etkä tarvitse huolestua että toista paleltaa, tai ikkuna auki välittämättä toisen kuumuudesta, et tarvitse lähteä anopin synttäreille kun haluat mieluummin jäädä tv:tä katsomaan jne.

Vierailija kirjoitti:

Ajattele niitä sinkkuuden hyviä puolia, et tarvitse koko ajan ottaa huomioon toisen tarpeita, mielipiteitä, haluja, menoja, sukulaisia jne. Voit nukkua ikkuna auki etkä tarvitse huolestua että toista paleltaa, tai ikkuna auki välittämättä toisen kuumuudesta, et tarvitse lähteä anopin synttäreille kun haluat mieluummin jäädä tv:tä katsomaan jne.

Tosi kivoja juttuja hei. Ja sitten ne huonot puolet: olet aina yksin. Aamu, illat, yöt, vapaa-päivät ja lomat. Ei ole ketään jonka kanssa suunnitella ja toteuttaa kivoja juttuja elämässä. Ei ole kenellekään se tärkein. Ei saa kosketusta eikä seksiä. Ei perhettä eikä lapsenlapsia. Edessä köyhä ja yksinäinen vanhuus. Kun saa sairaskohtauksen kotona, kukaan ei soita ambulanssia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele niitä sinkkuuden hyviä puolia, et tarvitse koko ajan ottaa huomioon toisen tarpeita, mielipiteitä, haluja, menoja, sukulaisia jne. Voit nukkua ikkuna auki etkä tarvitse huolestua että toista paleltaa, tai ikkuna auki välittämättä toisen kuumuudesta, et tarvitse lähteä anopin synttäreille kun haluat mieluummin jäädä tv:tä katsomaan jne.

Tosi kivoja juttuja hei. Ja sitten ne huonot puolet: olet aina yksin. Aamu, illat, yöt, vapaa-päivät ja lomat. Ei ole ketään jonka kanssa suunnitella ja toteuttaa kivoja juttuja elämässä. Ei ole kenellekään se tärkein. Ei saa kosketusta eikä seksiä. Ei perhettä eikä lapsenlapsia. Edessä köyhä ja yksinäinen vanhuus. Kun saa sairaskohtauksen kotona, kukaan ei soita ambulanssia. 

Miten niin aina yksin? On sukulaisia, työkavereita ja ystäviä, kyllä niistä on enemmän seuraa kuin puolisosta. Ja yksin yksin on paljon helpompi olla kuin parisuhteessa yksin. Koirastakin on enemmän seuraa kuin kumppanista.

Ei kannata alunperinkään omaksua sellaista asennetta, että "minä ansaitsen parisuhteen kun oon niin kiva ja söpö ja kiltti ja kaikkea".

Koska parisuhde on vähän kuin lapset, niitä ei hankita vaan ne saadaan, jos hyvin käy.

Lisäksi parisuhde itsessään ei edes ole automaattisesti hyvä asia, monen ihmisen elämän ja mielenterveyden on pilannut juuri parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele niitä sinkkuuden hyviä puolia, et tarvitse koko ajan ottaa huomioon toisen tarpeita, mielipiteitä, haluja, menoja, sukulaisia jne. Voit nukkua ikkuna auki etkä tarvitse huolestua että toista paleltaa, tai ikkuna auki välittämättä toisen kuumuudesta, et tarvitse lähteä anopin synttäreille kun haluat mieluummin jäädä tv:tä katsomaan jne.

Tosi kivoja juttuja hei. Ja sitten ne huonot puolet: olet aina yksin. Aamu, illat, yöt, vapaa-päivät ja lomat. Ei ole ketään jonka kanssa suunnitella ja toteuttaa kivoja juttuja elämässä. Ei ole kenellekään se tärkein. Ei saa kosketusta eikä seksiä. Ei perhettä eikä lapsenlapsia. Edessä köyhä ja yksinäinen vanhuus. Kun saa sairaskohtauksen kotona, kukaan ei soita ambulanssia. 

Miten niin aina yksin? On sukulaisia, työkavereita ja ystäviä, kyllä niistä on enemmän seuraa kuin puolisosta. Ja yksin yksin on paljon helpompi olla kuin parisuhteessa yksin. Koirastakin on enemmän seuraa kuin kumppanista.

Niillä sukulaisilla, kavereilla ja työkavereilla on aina omat kumppanit ja puolisot jotka menevät aina edelle.  Eikä kaikilla edes ole sukulaisia ja kavereita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele niitä sinkkuuden hyviä puolia, et tarvitse koko ajan ottaa huomioon toisen tarpeita, mielipiteitä, haluja, menoja, sukulaisia jne. Voit nukkua ikkuna auki etkä tarvitse huolestua että toista paleltaa, tai ikkuna auki välittämättä toisen kuumuudesta, et tarvitse lähteä anopin synttäreille kun haluat mieluummin jäädä tv:tä katsomaan jne.

Tosi kivoja juttuja hei. Ja sitten ne huonot puolet: olet aina yksin. Aamu, illat, yöt, vapaa-päivät ja lomat. Ei ole ketään jonka kanssa suunnitella ja toteuttaa kivoja juttuja elämässä. Ei ole kenellekään se tärkein. Ei saa kosketusta eikä seksiä. Ei perhettä eikä lapsenlapsia. Edessä köyhä ja yksinäinen vanhuus. Kun saa sairaskohtauksen kotona, kukaan ei soita ambulanssia. 

Miten niin aina yksin? On sukulaisia, työkavereita ja ystäviä, kyllä niistä on enemmän seuraa kuin puolisosta. Ja yksin yksin on paljon helpompi olla kuin parisuhteessa yksin. Koirastakin on enemmän seuraa kuin kumppanista.

Lisäyksenä että sukulaisten kanssa seksikin on parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Ajattele niitä sinkkuuden hyviä puolia, et tarvitse koko ajan ottaa huomioon toisen tarpeita, mielipiteitä, haluja, menoja, sukulaisia jne. Voit nukkua ikkuna auki etkä tarvitse huolestua että toista paleltaa, tai ikkuna auki välittämättä toisen kuumuudesta, et tarvitse lähteä anopin synttäreille kun haluat mieluummin jäädä tv:tä katsomaan jne.

Ajattelen että me emme ole täällä itseämme vaan toisiamme varten. Oma valinta jos ei ymmärrä sitä mikä rikkaus parisuhde ja perhe ovat. Näitä löytyy sitten vanhuksina kodeistaan kissansa jyrsiminä.

Ei ole kusta päässä- en siis ole oikeutettu parisuhteeseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele niitä sinkkuuden hyviä puolia, et tarvitse koko ajan ottaa huomioon toisen tarpeita, mielipiteitä, haluja, menoja, sukulaisia jne. Voit nukkua ikkuna auki etkä tarvitse huolestua että toista paleltaa, tai ikkuna auki välittämättä toisen kuumuudesta, et tarvitse lähteä anopin synttäreille kun haluat mieluummin jäädä tv:tä katsomaan jne.

Tosi kivoja juttuja hei. Ja sitten ne huonot puolet: olet aina yksin. Aamu, illat, yöt, vapaa-päivät ja lomat. Ei ole ketään jonka kanssa suunnitella ja toteuttaa kivoja juttuja elämässä. Ei ole kenellekään se tärkein. Ei saa kosketusta eikä seksiä. Ei perhettä eikä lapsenlapsia. Edessä köyhä ja yksinäinen vanhuus. Kun saa sairaskohtauksen kotona, kukaan ei soita ambulanssia. 

Miten niin aina yksin? On sukulaisia, työkavereita ja ystäviä, kyllä niistä on enemmän seuraa kuin puolisosta. Ja yksin yksin on paljon helpompi olla kuin parisuhteessa yksin. Koirastakin on enemmän seuraa kuin kumppanista.

Lisäyksenä että sukulaisten kanssa seksikin on parempaa.

Hyvässä porukassa keksii parempaakin tekemistä kuin seksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele niitä sinkkuuden hyviä puolia, et tarvitse koko ajan ottaa huomioon toisen tarpeita, mielipiteitä, haluja, menoja, sukulaisia jne. Voit nukkua ikkuna auki etkä tarvitse huolestua että toista paleltaa, tai ikkuna auki välittämättä toisen kuumuudesta, et tarvitse lähteä anopin synttäreille kun haluat mieluummin jäädä tv:tä katsomaan jne.

Ajattelen että me emme ole täällä itseämme vaan toisiamme varten. Oma valinta jos ei ymmärrä sitä mikä rikkaus parisuhde ja perhe ovat. Näitä löytyy sitten vanhuksina kodeistaan kissansa jyrsiminä.

Ei parisuhde takaa sitä, että sua ei löydetä kotoota kuolleena. Kymmeniä vuosia naimisissa olleita löytyy sellaisina jatkuvasti.

Käy lukemassa vaikkapa nuo narsisti-ketjut täältä. Parisuhde ei ole läheskään aina mikään onnen alho. Kaikki riitelee. Osa pettää. Suurin osa suhteista päätyy eroon jossain vaiheessa.

Jos ajattelet niin, että sinkkuna elämäsi on nyt asennossa plus miinus nolla; hyvä parisuhde voi tehdä siitä vaikkapa +5, mutta surkea parisuhde on ainakin -10, voit menettää terveytesikin. Joten et ole ainakaan niin huonossa tilanteessa, kuin voisit pahimmillaan olla.

https://www.vauva.fi/keskustelu/3650728/narsistien-huvittavimmat-tempau…

https://www.vauva.fi/keskustelu/4442365/narsistin-keskustelutyyli

Minulle alkoi valjeta ikisinkkuus jo alle kolmikymppisenä, kun tuntui siltä, että parisuhde olisi parhaimmillaan silloin, kun pariskunta asuu eri osoitteissa mutta lähellä toisiaan. Lapsia en ole koskaan halunnut. Ei sellainen elämäntapa kiinnostanut nuori ainakaan viime vuosituhannella, kun minä olin nuori.

En sulkenut mitään pois, mutta rakentelin elämääni itseäni varten ja ajattelin, että katsotaan sitten asiat uudestaan, jos joku löytyy. Ei löytynyt, mutta se ei haitannut, koska minulla oli kivaa kaiken muun ohella oman yrityksen ja kotini remontoimisen kanssa.

Ikisinkkuus koitui haitaksi vasta viisikymppisenä, kun lama kaatoi yritykseni, eikä minulla ollut juttukaveria ja elämänkumppania miettimässä uutta suuntaa ja pitämässä huushollia pystyssä omilla ansioillaan väliaikaisesti. Ketään ei ollut, ja muutamassa vuodessa minulta meni koti ja kaikki omaisuus alta.

Pariskunnan puolikkaana en nyt olisi heittopussina ja pitkäaikaistyöttömänä ja köyhänä lopun ikääni. Yksin on todella vaikea kavuta takaisin jaloilleen, kun viranomaisilta ei liikene neuvoja ja yrittäjyydestä ei pääse tukien piiriin. Silti olen sitä mieltä, että jos saisin elää tai joutuisin elämään elämäni uudelleen, en ottaisi kumppania vain sen vuoksi, että pariskuntana on turvallisempi elää. Kun tottuu olemaan omissa oloissaan, ei ihan vähällä ota siihen toista häiritsemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele niitä sinkkuuden hyviä puolia, et tarvitse koko ajan ottaa huomioon toisen tarpeita, mielipiteitä, haluja, menoja, sukulaisia jne. Voit nukkua ikkuna auki etkä tarvitse huolestua että toista paleltaa, tai ikkuna auki välittämättä toisen kuumuudesta, et tarvitse lähteä anopin synttäreille kun haluat mieluummin jäädä tv:tä katsomaan jne.

Ajattelen että me emme ole täällä itseämme vaan toisiamme varten. Oma valinta jos ei ymmärrä sitä mikä rikkaus parisuhde ja perhe ovat. Näitä löytyy sitten vanhuksina kodeistaan kissansa jyrsiminä.

Jos pariskunta ei saa sydäriä samalla hetkellä (sekin on mahdollista), niin hyvin todennäköisesti se toinen elää yksinään vuosia toisen poismenon jälkeen. 50-50 että jäätkö sinä yksin vai et. Naisellea sanoisin vielä että jotain 80% todennäköisyys päätyä yksin kissan järsittäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattele niitä sinkkuuden hyviä puolia, et tarvitse koko ajan ottaa huomioon toisen tarpeita, mielipiteitä, haluja, menoja, sukulaisia jne. Voit nukkua ikkuna auki etkä tarvitse huolestua että toista paleltaa, tai ikkuna auki välittämättä toisen kuumuudesta, et tarvitse lähteä anopin synttäreille kun haluat mieluummin jäädä tv:tä katsomaan jne.

Ajattelen että me emme ole täällä itseämme vaan toisiamme varten. Oma valinta jos ei ymmärrä sitä mikä rikkaus parisuhde ja perhe ovat. Näitä löytyy sitten vanhuksina kodeistaan kissansa jyrsiminä.

No mitäpä väliä sillä minulle olisi, mitä minun ruumiilleni tapahtuu kun olen kuollut? Pitäisikö elää elämää jollaista ei tahdo vain sen takia että kuolleena sitten löydettäisiin nopeammin? 

Sitä paitsi niitäkin vanhuksia on, joista ei kukaan välitä tai jaksa käydä edes katsomassa vaikka olisi perheen hommannut. Minusta tulisi aivan varmasti yksi heistä jos pitäisi pakolla ryhtyä lapsia tekemään joita en edes halua. Se ei olisi oikein niitä lapsiakaan kohtaan, syntyä ei-haluttuina.