Aikaiset vaihdevuodet ja lapsihaaveet
Vaihdevuodet alkoivat alta nelikymppisenä, nyt päälle nelikymppisenä vaihdevuodet ovat näköjään jo ohi. Pitäisi olla tyytyväinen, kun ei ole pelkoa raskaaksi tulemisesta. Viimeiset menkat tuli puoli vuotta sitten. Hormonit tasaantuu. Haave lapsesta meni sitten ohi.
Kommentit (13)
Onko kokemusta aikaisista vaihdevuosista? Onko suurempi riski sairastua?
Vierailija kirjoitti:
Kymmenen vuotta etuajassa :)
Yli kymmenen. Luultavasti hedelmätön ollut koko ikänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuodet meni huomaamattomasti ohi, ajattelin voimakkaan hikoilun vain kuuluvan hormonitoimintaan. Positiivista tuokin. Nyt voin olla ja mennä vapaasti nelikymppisenä.
Hormonit heitteli voimakkaasti, mutta ajattelin sen liittyvän elämäntilanteeseen ja lapsen saamiseen. Vaihdevuodet ne vain olikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymmenen vuotta etuajassa :)
Yli kymmenen. Luultavasti hedelmätön ollut koko ikänsä.
Menkat eivät ole tulleet. Vuoden sisään tulleet ovat olleet tosi niukat ja epäsäännölliset. Ajattelin sen olevan stressiä. Eipä olisi uskonut, että vaihtarit pamahtavat päälle noin nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuodet meni huomaamattomasti ohi, ajattelin voimakkaan hikoilun vain kuuluvan hormonitoimintaan. Positiivista tuokin. Nyt voin olla ja mennä vapaasti nelikymppisenä.
Ei tarvii jännittää, onko menkat, kun lähtee lomalle tai uimaan.
Ei pelkoa raskaaksi tulemisesta. On oikeastaan ihan hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Pelko toiveesta??
Jossain minussa iti vielä ajatus toisesta lapsesta. Mutta se ajatus on poistunut nyt.
Keskitytään tähän elämään ja sen tuomiin hyviin puoliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymmenen vuotta etuajassa :)
Yli kymmenen. Luultavasti hedelmätön ollut koko ikänsä.
Olin mielestäni tosi hedelmällinen vielä 35-vuotiaana. Menkat ja halut runsaat. Sitten tosiaan tuli mielialavaihtelut ja muitakin oireita. Nyt menkat ovat loppu kokonaan.
Pisteet positiivisuudesta teille. Tulin raskaaksi miehelleni juuri täytettyäni 42v. Päädyin ahdistuksessani aborttiin, koska olimme olleet yhdessä vasta noin puoli vuotta. Vaikka tiedostin, että mahdollisuus saattoi olla ainoa, niin silti päädyin aborttiin. Nyt kaksi vuotta myöhemmin olisin toivonut vielä mahdollisuutta saada lapsen rakkaani kanssa, koska olemme edelleen yhdessä ja kovasti rakastuneita. Sitten alkoi yöhikoilut ja kuukautiset niukkenivat radikaalisti. En voisi katua enempää tehtyä aborttia. Se oli sitten siinä😢
Vierailija kirjoitti:
Pisteet positiivisuudesta teille. Tulin raskaaksi miehelleni juuri täytettyäni 42v. Päädyin ahdistuksessani aborttiin, koska olimme olleet yhdessä vasta noin puoli vuotta. Vaikka tiedostin, että mahdollisuus saattoi olla ainoa, niin silti päädyin aborttiin. Nyt kaksi vuotta myöhemmin olisin toivonut vielä mahdollisuutta saada lapsen rakkaani kanssa, koska olemme edelleen yhdessä ja kovasti rakastuneita. Sitten alkoi yöhikoilut ja kuukautiset niukkenivat radikaalisti. En voisi katua enempää tehtyä aborttia. Se oli sitten siinä😢
Jos tulisin raskaaksi tässä iässä, varmaan pitäisin lapsen. Se olisi lahja ja uusi mahdollisuus. Vaikka olisin sitten yksin, taas.
Nyt elämä on tosi seesteistä muutenkin.
Juuri näin minunkin olisi pitänyt uskaltaa ajatella. Mutta en uskaltanut, pelkäsin että suhteemme ei kestä ja että mitä muut ajattelevat.. niin suuri tragedia. Nyt on sitten edessä mahdollisesti rakkaussuhteesta luopuminekin, koska en halua että mieheni joutui jäämään lapsettomaksi vuokseni. Hän ei haluaisi erota, mutta minä en kestä katsoa häntä ja nähdä surua haaveen kariutumisesta. Hänellä on vielä mahdollisuus..
Vaihdevuodet meni huomaamattomasti ohi, ajattelin voimakkaan hikoilun vain kuuluvan hormonitoimintaan. Positiivista tuokin. Nyt voin olla ja mennä vapaasti nelikymppisenä.