1925 syntyneet, millainen elämäntilanne?

Vastaan anopin puolesta, kun se ei osaa käyttää nettiä.

Asuu yksin omassa asunnossa ja hoitaa asiansa ja juoksee kaikissa kissanristiäissä ja välillä piikittelee miniäänsä ja on yhtä utelias kuin 40 vuotta sitten.

Kuolin 11 vuotta sitten... nyt menee ihan hyvin...

En minä jaksa enää käydä eläkeyhdistyksen karkeloissa kun löysin parempaa seuraa. poika toi minulle äitienpäivänä semmosen ruutupuhelimen ja siihen ilmestyy herrasmiehiä joita voi merkata sydämellä ja ruksilla ja sitten rupatella. siinä ne päivät kuluu mukavasti.

Reselviläiskirjettä odottelen.

Vielä kun edes kerran saisi märkää pinppiä, sitte vois vaikka pitää onnellisena ittelleen maahanpanijaiset.

[quote author="Vierailija" time="21.05.2015 klo 13:08"]

Vielä kun edes kerran saisi märkää pinppiä, sitte vois vaikka pitää onnellisena ittelleen maahanpanijaiset.

[/quote]

Hanki sinäkin ruutupuhelin niin voimme rupatella.

terveisin ikäneito 7

:D

Vastaa isäni puolesta. Vähän yksinäistä, kun sisarukset jo kuolleet. Lähes kaikki kaverit myös. Meillä on joka toukokuu 15 päivä luokkakokous. Olin taas ainoa osallistuja, joten en mene enää ensi vuonna sinne tapaamispaikalle. Olen vaimoni omaishoitaja. Hänellä on kulumia, mutta pää onneksi pelaa. Käyn kävelyllä päivittäin. Eilen oli hammasläänäri, auts. Oravia on hauska kattella. Niitä on täällä paljon.

Isoisäni syntyi 1926, vastaan hänen puolestaan: Vaimo kuoli synnynnäiseen sairauteen jo vuosia sitten nuorimman, 8:n lapsemme ollessa 26v. Nyt minulla on uusi avopuoliso jonka kanssa vietämme nämä viimeiset vuotemme. Hänkin on leski. Pumppu vähän reistailee ja kihti kiusaa mutta mieli on todella vireässä kunnossa, asun omillani enkä aijo mihinkään laitokseen mennäkkään. Lapsia tosiaan löytyy sekä lapsenlapsia ja lapsenlapsenlapsia läjäpäin, niin että apua on aina saatavissa :) Toivon ehtiväni vielä nähdä lapsenlapsenlapsenlapsenkin. Siihen olisi mahdollisuus kun ottaa huomioon että vanhin lapsenlapsenlapseni on jo 24-vuotias, avoliitossa ja vakituinen työpaikkakin hänellä on. Valitettavasti ei ole vauvauutisia siltä suunnalta vielä kuulunut. Lapset aina piristävät päivääni ja ovat elämäni suola. Valitettevasti jouduin hautaamaan oman tyttäreni vuosi sitten kun syöpä vei hänet liian aikaisin. Tänävuonna hautasin vielä lapsenlapsenikin, hänetkin sairauden viemänä. Ei sen elämän näin kuuluisi mennä. Kyllä vanhempien pitäisi lähtä ennen lapsia. Kuitenkin, elämässä menee hyvin ja tekemistä löytyy ristisanalehdistä. Pääsen vielä ajamaan autoakin aina kun ei kihti ole kovin pahana, silloin tekee kävelykin kipeää. Muutin onneksi muutama vuosi takaperin hissilliseen taloon. Sitä ennen asun hissittömässä talossa 3:ssa kerroksessa.

Näistä ketjuista tulee hyvä mieli, vaikka provoja varmaan ovatkin.:-)

Miksi ihmeessä joku on alapeukuttanut muutamaa viestiä?

Mukavia ovat <3

No, mä en tykkää noista, että vainaja puskee nokkosta, koiranputkea tms. Epäkunnioittavaa.
.
Ärsyttää nuo pimppijututkin.
.
Muut oli mukavia.

Kivasti menee. Hoitsu yritti piilottaa kännykän, mutta salaa peiton alla näpytän. Naapuri v*ttuili päivällä, piilotti kännykän laturin,kostoksi väänsin sen hapen pienelle, siinähän sinettää.Mulle prkl v*ttuilla.

Sinkkuna minä tässä elelen päivätansseja ja päiväkahveja herrasmiesten kanssa harrastaen. Uimahallissa vesijumppaa kanssa ja lasken montako majavaa näen pukuhuoneessa. Merkkaan sitten vesijuoksukilometrit ja majavat vihkoon ylös. Tänään minä juuri laskin että tämän vuoren puolella on 90 kilometriä vesijuoksua ja 2179 majavaa merkattuna. Majavista minä täältä luin ensimmäisen kerran että niitä uimahalleissakin on. Ei koskaan ole luontoradiossakaan puhuttu että niitä näkyy myös uimahalleissa.

Nokkosta tässä pusken