onko muita joilla kynnys lähteä vauvan kanssa ihmisten ilmoille on korkea?
olen aikamoinen kotihiiri ja kaupungille lähteminen vauvan kanssa tuntuu aina vaikealta. menen mielummin yksin sitten kun mies katsoo vauvaa.
huolehdin ihan liikaa kaikesta. pelkään että vauva saa raivarin tai en löydä paikkaa jossa on rauhallista imettää. tai ettei kukaan auta nostamaan vaunuja junaan. tuntuu ihan tyhmältä että pelkään että vauva itkee kun vauvan itku on ihan normaalia.
äh. yritän rohkaistua
Kommentit (8)
koska se minun yksi huusi koko ajan. Kyllä siitä stressi tuli, kun tuli olo, että kaikki aina katsoo, että miksi tuo ei saa omaansa hiljaiseksi.
Miten joka asiasta voikin saada ongelman aikaseks, ei aina jaksa ymmärtää.
Kolmen kanssa liikuin vielä paljonkin, mutta nyt vauvan synnyttyä olen kyllä jämähtänyt kotiin. Vasta nyt on ruvennut hirvittämään ajatus vauvan kanssa liikkumisesta. Meillä kyllä on muutenkin aika tyytymätön vauva, ei viihdy rattaissa, ei sylissä, ei kantoliinassa jne joten tiedän että rupeaa huutamaan melkeimpä heti kun pääsee kotiovesta ulos. Ja mieluummin sitten kuuntelen sitä huutoa kotona kun kaupungilla tai missä nyt sitten liikkuisinkin.
Jos vauvalla vähänkään omaa rytmiä, niin on usein tyytyväinen sit pari-kolmekin tuntia. Lähde siihen aikaan, milloin nukkuu parhaiten. Mua on aina autettu vaunujen kanssa, ku oon apua tarvinnu. Pyydä rohkeasti apua.
Nyt kahden äitinä, pian kolmen, en ota paineita siitä jos vauva tai lapsi hermostuu. ota syliin välillä, nii kyllä se taas rauhoittuu.
Ja aina on ainakin vessoja ja lastenhoitohuoneita tarjolla missä voi syöttää. Ei kai kukan keskellä kauppaa imetä?
Vierailija:
Kolmen kanssa liikuin vielä paljonkin, mutta nyt vauvan synnyttyä olen kyllä jämähtänyt kotiin. Vasta nyt on ruvennut hirvittämään ajatus vauvan kanssa liikkumisesta. Meillä kyllä on muutenkin aika tyytymätön vauva, ei viihdy rattaissa, ei sylissä, ei kantoliinassa jne joten tiedän että rupeaa huutamaan melkeimpä heti kun pääsee kotiovesta ulos. Ja mieluummin sitten kuuntelen sitä huutoa kotona kun kaupungilla tai missä nyt sitten liikkuisinkin.
olekaan. siksi tuntuu niin tyhmältä. on vaan kiva avautua av:lla.
ap
Yleensä syötin ja röytäytin, sitten vaan vauva vaunuihin ja menoksi. Sen verran suunnittelin että, mietin missä käyn ja kuinka paljon menee aikaa suunnilleen että, osasin ennakoida seuraavan syötön.
Ja ajattelin niin että, jos ihan kauhea hätä tulee niin syötän sitten vaikka missä, koskaa ei kuitenkaan tarvinnut, vaan aina kerkesimme kotiin. Rohkeesti vaan liikkeelle. Mua ei ainakaan häiritse jos joskus jossain kuulen vauvan itkevän, tai nään imettävän äidin. Jos vauvalla on nälkä, niin sille annetaan ruokaa. Ei se ymmärrä tietenkään odotella!
Liikuin melkein päivittäin. Kahden kanssa oli aluksi hankalampaa, koska elivät ihan eri aikatauluilla. Nyt sekin on ruvennut sujumaan.