Onko hernekeitto Armeijassa lounas vai päivällinen?
Kommentit (12)
Se on lounas. Siihen kuuluu myös pannukakku.
Kyllä syövät hyvin. Kateeksi käy.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/6d0a78f9-8414-4fee-86c3-08681e2cc…
Voi heivetten. Se on tosimies joka keittää itse soppaa. Tehän menette metsissä pellit kolisten trippi mehuja juoden kaikki värit loistaa pakkauksista satelliiteihin asti ja vihollinen herää kuolleista.Pidätte taskulamppuja päällä yöllä ja ette edes tiedä missä on itä missä länsi.Oikein paha kaalin haju tietysti toisi kaikki venäjän kaksoiskansalaiset paikalle.Kebabbimiehet varastaa vaimonne.Pannukakku tukkii suoliston.
Aletaan kutoa villasukkia armeijan käyttöön edes sen verran voi auttaa poikia siellä.
Se voi hyvin olla vaikka koko päivän ainoa ruoka. Parhaimmillaan jäätyneenä könttinä pakin pohjalla, jos on pitänyt kiireessä ottaa mukaan. Mutta sitähän siellä harjoitellaan, vilua, nälkää ja univajetta. Näin vuonna 2001. Oli silti yksi elämäni hienoimpia kokemuksia se vuosi.
Kaikilla ei ole uimahousuja ne joilla on ylimääräisiä voi lahjoittaa sinne yhteiseen käyttöön ja verkkahousut.Pohjalliset villasukat niin köyhiä on armeijassa.Ei kaikilla ole mitään.
Euroopan viimeiset orjat on suomen miehet armeijassa.
Trip mehupaketteja kirjoitti:
Voi heivetten. Se on tosimies joka keittää itse soppaa. Tehän menette metsissä pellit kolisten trippi mehuja juoden kaikki värit loistaa pakkauksista satelliiteihin asti ja vihollinen herää kuolleista.Pidätte taskulamppuja päällä yöllä ja ette edes tiedä missä on itä missä länsi.Oikein paha kaalin haju tietysti toisi kaikki venäjän kaksoiskansalaiset paikalle.Kebabbimiehet varastaa vaimonne.Pannukakku tukkii suoliston.
Tuloko tämä tilitys suoraan Pietarista trollitehtaalta?
Vierailija kirjoitti:
Euroopan viimeiset orjat on suomen miehet armeijassa.
Lähde nyt vi***n täältä.
Mene puremaan hapankaalia ja polttamaan mahorkkaa huopatossuäijä.
Paljon trollia näköjään liikkeellä kun Venäjä aggressiivisena. Ainoastaan pari asiallista vastausta.
Lounas muistaakseni. Saapumiserä 2/2003