Voiko vielä 3,5v:n antaa adoptioon?

Ihana ketju, kukaan ei vittuile tai huuda provoa (vielä)

Samaa mieltä, ota yhteyttä lastensuojeluun ja pyydä apua. Voimia hirveästi!!!

Minusta adoptio on aivan liian hätäinen ratkaisu. Se on rankka niin sinulle kuin lapsellekin. 

Ota yhteyttä lastensuojeluun. Saat sitä kautta apua. Tukiperhe on yksi mahdollinen vaihtoehto ja ehkäpä jopa sijaisperhe siksi aikaa kunnes olet takaisin jaloillasi.

Tsemppiä kovasti.

Masennukseen on hyvä saada apua. Vaikka lääkkeen muodossakin. Eihän kipuakaan tarvitse loputtomiin kärsiä tai yrittää mielikuvaharjoitella pois, sitä varten on kipulääkkeet.

Lapsi voisi mennä vähäksi aikaa sijoitukseen että saisit itsesi kuntoon.

Soita jo tänään kuntasi lastensuojelu päivystykseen tai vaikka hätäkeskukseen, sieltä saat apua.

Eikä sinun kannata miettiä lapsesi adoptiota, kun muitakin vaihtoehtoja on käytettävissä esim. sijaisvanhemmus, siksi aikaa kun itse toivut tai niin kauan kun haluat. Voit tehdä sen jälkeen omat ratkaisusi.

Adoptio on lopullista, eikä sitä voi perua, vaikka niin myöhemmin niin haluaisit, mutta ls-sijaisvanhuumussa sinulla on yhteys lapseesi, niin halutessa. Tässä vaiheessa älä tee mitään hätiköityjä päätöksia, vaan anna itsellesi mahdollisuus toipua miehesi kuolemasta ja tee vasta sitten ratkaisut.  Voimia sinulle ja ota puhelin käteen ja soita.

Masennuslääkkeiden on tarkoitus kantaa sen pahimman yli. Kun mieli on lääkkeillä saatu tasapainoon, voi aloittaa terapian, jossa sitten pureudutaan masennuksen takana oleviin ongelmiin yms. Kelalta voi hakea tukea terapiaan. Älä tee mitään hätiköityä ap, hoida ensin itsesi kuntoon ja sure rauhassa. Sitten mieti uudestaan adoptioasia. Olet hyvä äiti, koska haluat lapsellesi parasta.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 15:27"]Ihan kamala viesti ap:lta. Lapsi on menettänyt isänsä ja nyt hänen täytyisi  menettää vielä sinutkin, äiti, vain koska et jaksa?

Ensin haet itsellesi apua. Oletko osannut tai saanut surra miehesi kuoleman kunnolla? Tai oletko antanut siihen itsellesi edes luvan? Todennäköisesti kärsit masennuksesta. Hae teille tukiperhe, tee itsestäsi lastensuojeluilmoitus, mutta älä hylkää lastasi. Hän ei ole sitä ansainnut.

Mutta älä hylkää lastasi. Et sinä oikeasti sitä halua.
[/quote]

Ls ilmoitusta ei tehdä aikuisesta.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 15:41"]Tuollaisessa tilanteessa joku tukiperhe-ajatus voisi olla hyvä, tai sitten tilapäinen huostaanotto, niin että saisit itsesi kuntoon, mutta lapsen ei tarvitsisi luopua sinusta kokonaan. Soita vaikka neuvolaan ensin, jos saisit sitä kautta apua.
[/quote]

Ei ole tilapäistä huostaanottoa.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 15:42"]Nyt AP itkee täällä ja lukee viestejänne... Kiitos <3 en ole ajatellutkaan mitä edesmennyt mieheni olisi tästä mieltä... Rakasti poikaamme mielettömästi. Kuten minäkin. Kaikki ehkä olikin liian hyvää ollakseen totta... Vähintä mitä voin hänen hyväkseen enää tehdä on pitää huolta lapsesta... Olen todella lääkevastainen, mutta myönnän kyllä varmasti olevani masentunut. Kiitos kauniista viesteistänne. Yritän saada ulkopuolista apua. Kiitos. /AP
[/quote]

Sulla on asennevamma.

Myin pojan pedofiili ringilli.
Ap

Kannattaa soittaa sossuun ja miettiä yhdessä ratkaisua. Adoptio on aika lopullinen, ja kuulostat masentuneelta. Jos hoitaisit itsesi kuntoon, voisit tahtoa ja jaksaa taas huolehtia pojastasi. Kyllä voit antaa adoptioon, mutta kannattaa oikeasti ensin hoitaa itsensä kuntoon, jottei tekisi elämänsä suurinta virhettä

Tuota... täytät lastensuojelun kriteerit jo sillä, että haluat apua. Lapsen kanssa on aina rankkaa - varsinkin leskenä. Ota yhteyttä lastensuojeluun ja kysy apua. Se ei tarkoita, että olisit huono vanhempi. Olet väsynyt ja varmasti saat apua tilanteeseesi.

Hae apua. Kyllä minä ainakin ottaisin huostaan tuollaisen äidin lapsen. En tosin ole sossu, mutta kuitenkin. todella pahaa tekee lapsen puolesta, hänestä ei kehity taspainoinen ihminen tuolla kasvatuksella.

Kuulostat kyllä tosi väsyneeltä ja masentuneelta. Et sinä huono äiti ole varmasti, vaan todella loppuunkulunut ja väsynyt. Oletko harkinnut käyväsi mielenterveyspuolella juttelemassa? Ehkä jopa masennuslääkkeestä voisi olla apua jotta saat pahimmat olotilat poikkaistua? Miten isovanhemmat, voisiko heiltä pyytää hetkeksi hoitoapua lapsen kanssa jotta saat itsesi kuntoon? Ei sinun tarvitse lapsestasi luopua kunhan hoidat itsesi kuntoon :) Tuon ikäisen lapsen kanssa voi olla muutenkin vaikeaa, uhmaikä ei todella päästä oikein ketään vanhempaa helpolla mutta se  menee lapsen kasvaessa ohi.

Koita päästä vaikka vertaistuen pariin, mielenterveyspuolelta osaavat neuvoa kyllä minne voit hakeutua ja mistä saat keskusteluapua.

 Oikein paljon voimia, ei se elämä loputtomiin ole vaikeutta ja ankeaa.

Hei! Adoptio on mahdollista kyllä. Ota yhteyttä Pelaan ja pääset adoptioneuvontaan, jossa voit pohtia vaihtoehtoa. Pela on siis Pelastakaa Lapset, joka hoitaa koimaisia adoptiota. www.pela.fi

Olet avun tarpeessa ja sinun olisi syytä joka tapauksessa saada mahdollisimman pian tukea ja apua. Lastensuojelun kautta voisit saada perhetyöntekijän tai lapselle tukiperheen. Vaikuttaa, että olet ihan totaalisen väsynyt henkisesti ja fyysisesti. Ehkä nyt ihan käytönnön apu on se ykkösasia ja teet sitten lastasi koskevat pysyvät ratkaisut kun sinulla kun olet ensin nähnyt, olisiko tilanne avunsaannin jälkeen valoisampi.

Aloita asioiden selvittely jo heti tänään. Voimia ja rohkeutta sinulle! Olet hyvä äiti kun mietit, mikä on lapsesi paras.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 15:17"]

Kuulostat kyllä tosi väsyneeltä ja masentuneelta. Et sinä huono äiti ole varmasti, vaan todella loppuunkulunut ja väsynyt. Oletko harkinnut käyväsi mielenterveyspuolella juttelemassa? Ehkä jopa masennuslääkkeestä voisi olla apua jotta saat pahimmat olotilat poikkaistua? Miten isovanhemmat, voisiko heiltä pyytää hetkeksi hoitoapua lapsen kanssa jotta saat itsesi kuntoon? Ei sinun tarvitse lapsestasi luopua kunhan hoidat itsesi kuntoon :) Tuon ikäisen lapsen kanssa voi olla muutenkin vaikeaa, uhmaikä ei todella päästä oikein ketään vanhempaa helpolla mutta se  menee lapsen kasvaessa ohi.

Koita päästä vaikka vertaistuen pariin, mielenterveyspuolelta osaavat neuvoa kyllä minne voit hakeutua ja mistä saat keskusteluapua.

 Oikein paljon voimia, ei se elämä loputtomiin ole vaikeutta ja ankeaa.

[/quote]

vahinko alapeukku

Ihan kamala viesti ap:lta. Lapsi on menettänyt isänsä ja nyt hänen täytyisi  menettää vielä sinutkin, äiti, vain koska et jaksa?

Ensin haet itsellesi apua. Oletko osannut tai saanut surra miehesi kuoleman kunnolla? Tai oletko antanut siihen itsellesi edes luvan? Todennäköisesti kärsit masennuksesta. Hae teille tukiperhe, tee itsestäsi lastensuojeluilmoitus, mutta älä hylkää lastasi. Hän ei ole sitä ansainnut.

Mutta älä hylkää lastasi. Et sinä oikeasti sitä halua.

Mieti haluaisiko lapsen isä ja edesmennyt puolisosi, että antaisit lapsenne joillekin täysin tuntemattomalle? Ei taatusti haluaisi.

Kun aikaa kuluu, näet just sen hyvän lapsessasi. Sen hyvän, että hän muistuttaa puolisostasi. Se on myöhemmin rikkaus, ei rasite!

Olisiko sinulla sukulaista (tai miehelläsi sukulaista), joka voisi ottaa lapsen luokseen asumaan? Voisit vierailla häntä katsomassa tarpeen mukaan. Lapsia on kautta aikojen annettu pois ja otettu luo asumaan.

Tuollaisessa tilanteessa joku tukiperhe-ajatus voisi olla hyvä, tai sitten tilapäinen huostaanotto, niin että saisit itsesi kuntoon, mutta lapsen ei tarvitsisi luopua sinusta kokonaan. Soita vaikka neuvolaan ensin, jos saisit sitä kautta apua.