Lue keskustelun säännöt.
Miksi pitää erota? Miksi ei vain muuteta eri asuntoihin?
20.05.2015 |
Luen aina näitä eroketjuja ja yhtä asiaa mietin: miksi aina pitää ottaa ero, jos yhteiselo ei toimi samassa taloudessa? Miksi ei vain muuteta omiin asuntoihin?
Ihmiset miettii eroa, kun toinen on sottasempi kuin toinen, tai ei tee tarpeeksi kotihommia - tai mitä tahansa tällänen asia, mikä ei ole elämää suurempi.
Mikä ihmeen mittari yhteiselämälle on se, että asutaan samassa asunnossa?
t. naimisissa oleva, mutta omissa asunnoissa asuva. Etsimme yhteistä asuntoa, mutta ei tässä kiire ole, kun elämä toimii näinkin.
Kommentit (49)
Kyllä vuokralla on tapana olla halvempi per neliö, mitä isompi asunto pn kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tuollaisessa ap:n kuvailemassa suhteessa mies vaimonsa luona käydessään kylässä vai kotona? Onko hänellä avain asuntoon? Voiko hän tehdä siellä mitä vaan mitä kotonaan ihminen voi tehdä vai käyttäytyykö siellä kuin vieras kylläillessään? Onko asunnossa miehen tavaroita, vaatteita yms.? tuleeko ja meneekö hän kuinka haluaa vai tuleeko vain silloin kun kutsutaan?
Tuohan johtaa helposti siihen, että mies käy siellä nauttimassa täyshoidosta ja häipyy omaan kotiinsa ja vaimo yksin siivoaa ja hoitaa kotityöt.
Jos suhde on yhtä kuin seksi, tuo toimii hyvin. Minulle on tärkeää se, että istutaan toisen kainalossa ja jutellaan illalla sängyssä ennen nukkumaan menoa ja juodaan yhdessä aamukahvia.
Jos asuisin yksin, haluaisin sitten suunnitella koko kämpän vain itselleni enkä säilytellä siellä kenenkään miehen vaatteita tai muita tavaroita.
Aika useinhan toimitaan juuri noin. Sitä kutsutaan asumuseroksi. Jos rakkaus ei roihahda uudelleen asumuseron aikana, haetaan lopullista avioeroa. Jotkut palaavat yhteen, jotkut eivät.
Jos ongelma on nimenomaan erilaiset siisteysstandardit ja yhteisiä lapsia ei ole, niin miksi tuo ei voisi toimiakin. Samoin tilanteessa, jossa molemmilla on jo lapsia, niin erillään asuminen ja seurustelu on mielestäni todella hyvä ratkaisu jota pitäisi suosia enemmänkin uusperheen muodostamisen sijasta.
Mutta jos ongelmana on vaikka se, että toinen kärsii kun toinen on aina töissä/harrastuksissa/kavereitten luona tai toinen kaipaa enemmän läheisyyttä kuin toinen osaa antaa jne. lukemattomia syitä joissa tuo ei toimi.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 13:56"]
Kyllä vuokralla on tapana olla halvempi per neliö, mitä isompi asunto pn kyseessä.
[/quote]
Isoja asuntoja ei ole paljon vuokrattavana.
Mutta mekin tosiaan myytiin iso perheasunto landelta n. 300 tuhannella ja sillä sai 180t euron nelikon ja 150t luksusyksiön (meni vähän säästöjäkin) läheltä keskustaa. Kyseessä suuri suomalainen kaupunki. Mielestäni ihanneratkaisu, koska kun nähdään niin kaikki ovat hyvällä tuulella ja valmistautuneet henkisesti. Mustasukkaisille tämä ei tietenkään sovellu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mulla olisi se tilanne, että siisteydkäsitykset olisi niin erilaiset, että harkitsisi eroa, niin en tiedä, toimisiko tuo silti. Todennäköisesti sitten se miehen kämppä olisi niin kauheassa kunnossa, että en haluaisi siellä koskaan aikaa viettää. Jos mies olisi mun luona, niin en haluaisi hänen laittavan ruokaa tai tekevän mitään, jos kerran tyyli on , se että jälkiä ei siivota. Kokisin, että mies vaan käy mun luona nauttimassa ja häipyy sitten eikä tee kotitöitä lainkaan. En jaksaisi passata tuollaista miestä kotonani.
Minulle avioliitto tarkoittaa sitä, että jaetaan elämä ja vietetään aikaa yhdessä ja asutaan yhdessä. Lomaillaan yhdessä ja haaveillaan ja suunnitellaan tulevaisuutta yhdessä. Ja tehdään kotitöitä yhdessä ja ylipäänsä jaetaan koko arki yhdessä.
Erillään asuminen ja tapailu silloin tällöin on seurustelua, ei avioliitto.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 13:59"]
Onko tuollaisessa ap:n kuvailemassa suhteessa mies vaimonsa luona käydessään kylässä vai kotona? Onko hänellä avain asuntoon? Voiko hän tehdä siellä mitä vaan mitä kotonaan ihminen voi tehdä vai käyttäytyykö siellä kuin vieras kylläillessään? Onko asunnossa miehen tavaroita, vaatteita yms.? tuleeko ja meneekö hän kuinka haluaa vai tuleeko vain silloin kun kutsutaan?
Tuohan johtaa helposti siihen, että mies käy siellä nauttimassa täyshoidosta ja häipyy omaan kotiinsa ja vaimo yksin siivoaa ja hoitaa kotityöt.
Jos suhde on yhtä kuin seksi, tuo toimii hyvin. Minulle on tärkeää se, että istutaan toisen kainalossa ja jutellaan illalla sängyssä ennen nukkumaan menoa ja juodaan yhdessä aamukahvia.
Jos asuisin yksin, haluaisin sitten suunnitella koko kämpän vain itselleni enkä säilytellä siellä kenenkään miehen vaatteita tai muita tavaroita.
[/quote]
Miksi tuo eroaisi tilanteesta, jossa seurustellaan vakavasti mutta ei vielä asuta yhdessä? Saat asiat kuulostamaan niin vaikealta, kun todellisuudessa tilanne on aika yksinkertainen.
Yksilöt tietty päättävät miten haluavat että asiat ovat, mutta usein kumppanin asunto on kodin ja kyläpaikan maastosta. Minulla oli avain poikaystävälle ja poikaystävällä minulle, emme yleensä kyläilleet ilmoittamatta mutta kumpikin saattoi viettää aikaa toisen asunnossa yksin jos siihen oli joku syy. Kummallakin oli kaapissa pari hyllyä toisen vaatteille sekä hygieniatarpeet kylppärissä, mutta sisustus oli tietenkin täysin oma asia eikä mistään välttämättä näkynyt ettei kyse ole sinkkuboksista.
Kohtelias yövieras hoitaa osuutensa kotitöistä vaikkei olisi seurustelusuhteessa, kuuluu mielestäni tapoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 13:55"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 13:41"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 13:26"]
No itse periaatteessa tapailen miestä jonka kanssa ei ole aikomustakaan muuttaa yhteen, koska tiedän ettei siitä yhteiselosta tule mitään. Mutta toisaalta en myöskään ota suhdetta vakavasti, koska en oikein näe järkeä suhteessa josta ei ole mitään iloa esim. asumiskulujen puolittamisen yms. asioiden myötä, ja siitä että minulla on vaikka sairaana joku johon turvautua, ja seuraa jotten olisi ihan yksin.
Jos ei suhteella ole tarjottavana kuin nimellinen yhdessäolo ja seksi, ja muutoin elän vain ihan omaa elämääni yksin, niin se ei oikeastaan ole sitä mitä suhteelta toivon.
Eli tämä on vain tapailua, toistaiseksi, kun ei parempaakaan ole.
[/quote]
Sinun tilanteesi on eri. Et ole vielä edes sitoutunut. Vaikka me asumme erillään, niin olemme sitoutuneita, autamme toisiamme.
Tarkoitan näitä tilanteita, kun naiset valittavat, että mies on kuin kolmas lapsi, mutta kuitenkin rakastaa miestä, mutta ei jaksa nalkuttaa. Miksi pitää erota - miksi ei muuta naapuriin? Siis miksi tämä ei ole edes vaihtoehto?
ap
[/quote]
Olen tapaillut miestä jo kuutisen vuotta. Aluksi luulin että olemme sitoutuneita jne. mutta huomasin vain käytännössä parin vuoden kuluessa ettei miehestä ole koskaan sellaiseksi kumppaniksi jonka kanssa voisin elää yhdessä. Mies tuntuisi haluavan muuttaa yhteen. Minä olen tavallaan jalka ovenraossa koko ajan tässä suhteessa.
Eli siis mies ei ole kuitenkaan sitoutunut auttamaan minua, hädän tullen häneen ei voi luottaa, eli juuri sellainen ylimääräinen lapsi.
[/quote]
Onko tuo nyt joku kriteeri muuttaa yhteen, että saa apua toiselta hädän tullen? En ole koskaan ajatellut niin. Minusta on itseasiassa todella ikävää, jos toinen joutuu auttamaan minua hädän tullen. Eihän se hänen hätänsä ole.
Minulle avioliittoon kuuluu esim. yhteinen talous ja avioliitto vaikuttaa vaikkapa perintöasioihin ja tuo mukanaan elatusvelvollisuuden. Jos "vain" tapailisin jotakuta miestä ja tarkoituskaan ei olisi muuttaa yhteen, en haluaisi sitoutua häneen taloudellisestikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 13:43"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 13:41"]
Miksi pitää erota - miksi ei muuta naapuriin? Siis miksi tämä ei ole edes vaihtoehto?
ap
[/quote]
Kovin monella ei ole varaa pitää kahta täysin varusteltua asuntoa. Tämänhän kyllä tiesitkin.
[/quote]
Joskus näin, meillä toisinpäin eli ei ole varaa muuttaa yhteen. Tai ei mitenkään taloudellisesti järkevää.
Mies on käynyt koko aikuisikänsä töissä kaikki lomatkin opiskelujen ohessa ja asunut vanhemmillaan 26-vuotiaaksi säästääkseen käsirahaa omaan asuntoon. Nyt on muutaman vuoden vanha asuntolaina. Miehellä on myös jotain pienimuotoisia säästöjä ja sijoituksia turvatakseen tulevaisuutta. Minä olen taas monen lapsen yh, asun vuokralla, en omista mitään. Saan asumistukea. Jos muuttaisimme yhteen tippuisi asumistuki sekä yh-korotukset. Tuloni ovat tällä hetkellä nipinnapin sellaiset ettei sossuun tarvitse turvautua. Jos muuttaisimme yhteen, lankeaisi tuloistani tippuva osuus siis miehen maksettavaksi eli oman asunnon sijasta hän joutuisi maksamaan vuokraa samanlaisen summan eli rahaa hukkaan tehtyään vuosia töitä oman asunnon eteen. Vain siksi että minä ja lapseni tarvitsevat enemmän tilaa. Meillä yhdessä asuminen ei toisi yhtään säästöä, päinvastoin miinusta minulle eli mies joutuisi elättämään minua ja lapsiani. Ollaan tällä hetkellä työttömiä ja jos mies tippuu peruspäivärahalle joutuisi hän vielä ruokkimaan säästöillään minut ja lapset, mahdollisesti myymään myös asuntonsa ja autonsa elättääkseen meidät ja kun säästöt on syöty olisimmekin sossun asikkaita. Miehelle tämä olisi pudotus keskiluokasta sossulaiseksi enkä minäkään halua kyseisessä paikassa asioida, kun nyt pärjätään ilman.
En näe mitään ideaa tässä tilanteessa muuttaa yhteen, niin kauan kuin lapseni asuvat kotona. Muutenkaan ei oikeastaan ole tarvetta. Olemme lasten kanssa toimiva yksikkö ja säästytään ikäviltä riidoilta rahan ja kotitöiden ym suhteen. Muuten kyllä me ollaan tässä suhteessa tosissamme ja ehkä toisena aikana asuminen järjestetään toisella tavalla.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 14:18"]
Onko tuo nyt joku kriteeri muuttaa yhteen, että saa apua toiselta hädän tullen? En ole koskaan ajatellut niin. Minusta on itseasiassa todella ikävää, jos toinen joutuu auttamaan minua hädän tullen. Eihän se hänen hätänsä ole.
[/quote]
Minä en koe oikeaksi suhteeksi siis sitä että olen täysin omillani ongelmien tullen. Jollen saa renkaita vaihdettua tai auto muuten hajoaa, ja huomaan olevani ilman ruokaa useita päiviä, niin tuntuu hassulta että minulla on mies, ja silti minä elän täysin oman onneni nojassa, ja etsin käynnistys- tai hinausapua vierailta ihmisiltä, koska ketään läheistä ei ole. Tai jos on järkyttävän kipeä tai jotain, niin millainen mies katsoo sivusta kun toinen ei viikkoon saa haettua ruokaa ja paastoaa tämän takia?
En minä sentään niin munankipeä ole, että vain sen vuoksi olisin jonkun kanssa "yhdessä". Sitä munaa saa irtonumeronakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 13:46"]
Mites sitten, kun tulee lapsia? Asuvatko he vuoroviikoin vanhempien luona? Enkä usko, että monellakaan on varaa kahteen asuntoon.
[/quote]
Meille on tulossa yhteinen lapsi, omieni lisäksi. Eikä toistaiseksi olla muuttamassa yhteen. Lapsi asuu ihan täällä minun kanssani, mies myös asuu täällä osaksi vaikka oma koti hänellä onkin. Olemme siis tuo vuokralla asuva yh - omassa asuva mies -pariskunta. Varmaan tosi outoa monen mielestä.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 14:30"]
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 14:18"]
Onko tuo nyt joku kriteeri muuttaa yhteen, että saa apua toiselta hädän tullen? En ole koskaan ajatellut niin. Minusta on itseasiassa todella ikävää, jos toinen joutuu auttamaan minua hädän tullen. Eihän se hänen hätänsä ole.
[/quote]
Minä en koe oikeaksi suhteeksi siis sitä että olen täysin omillani ongelmien tullen. Jollen saa renkaita vaihdettua tai auto muuten hajoaa, ja huomaan olevani ilman ruokaa useita päiviä, niin tuntuu hassulta että minulla on mies, ja silti minä elän täysin oman onneni nojassa, ja etsin käynnistys- tai hinausapua vierailta ihmisiltä, koska ketään läheistä ei ole. Tai jos on järkyttävän kipeä tai jotain, niin millainen mies katsoo sivusta kun toinen ei viikkoon saa haettua ruokaa ja paastoaa tämän takia?
En minä sentään niin munankipeä ole, että vain sen vuoksi olisin jonkun kanssa "yhdessä". Sitä munaa saa irtonumeronakin.
[/quote]
Ymmärrän pointtisi, mutta teet minun mielestäni väärän yleistyksen, että nuo asiat liittyisivät yhdessä asumiseen. Moni puoliso ei tue kumppaniaan hädän hetkellä vaikka asuukin samassa osoitteessa, niitä tarinoita saa täälläkin lukea jatkuvasti. Ja jotkut kumppanit taas nimenomaisesti haluavat auttaa rakastaan tuollaisissa tilanteissa, vaikka asuvatkin omassa asunnossaan. Kyse on kumppanin luonteesta ja suhteen laadusta, ei siitä mitkä asumisjärjestelyt ovat. Toki jos kumppani asuu kymmenien kilometrien päässä, arjessa auttaminen on vaikeampaa, mutta on myös mahdollista että nimenomaan on etsitty asunnot samasta kaupunginosasta tms.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No meillä on tilanne päällä että olemme 20 vuoden yhteiselon jälkeen erillään. Kauheasti vaikeuksia elää saman katon alla, mutta seksi pitää yhdessä ja se että viihdymme toistemme seurassa kun ei tarvitse miettiä miten tulee kohdelluksi. Aika nurinkurista sikäli että mieheni joka on täysin empatiakyvytön pystyy huomioimaan minut kun näemme silloin tällöin. Kai se on sitten sitä että hän tietää että jos minua haluaa nähdä on käyttäydyttävä hyvin. Tyypillinen narsistin vaihtokauppatilanne :/ Sepä siinä onkin, kun hän on kiva, on hän todella kiva. Nyt saan molemmat, rauhan ja tasapainon, mutta myös hyvää seksiä ja seurustelukaverin. Ei tarvii uusia kattella, kun pelottaa että tulee vielä paskempaa vastaan! Nyt ainakin tietää mitä saa.
[quote author="Vierailija" time="20.05.2015 klo 13:59"]
Onko tuollaisessa ap:n kuvailemassa suhteessa mies vaimonsa luona käydessään kylässä vai kotona? Onko hänellä avain asuntoon? Voiko hän tehdä siellä mitä vaan mitä kotonaan ihminen voi tehdä vai käyttäytyykö siellä kuin vieras kylläillessään? Onko asunnossa miehen tavaroita, vaatteita yms.? tuleeko ja meneekö hän kuinka haluaa vai tuleeko vain silloin kun kutsutaan?
Tuohan johtaa helposti siihen, että mies käy siellä nauttimassa täyshoidosta ja häipyy omaan kotiinsa ja vaimo yksin siivoaa ja hoitaa kotityöt.
Jos suhde on yhtä kuin seksi, tuo toimii hyvin. Minulle on tärkeää se, että istutaan toisen kainalossa ja jutellaan illalla sängyssä ennen nukkumaan menoa ja juodaan yhdessä aamukahvia.
Jos asuisin yksin, haluaisin sitten suunnitella koko kämpän vain itselleni enkä säilytellä siellä kenenkään miehen vaatteita tai muita tavaroita.
[/quote]
Vastaan omasta puolestani. Olen tuo monen lapsen yh aiemmin ketjussa.
Mies on kotonaan täällä ja saa olla kuin kotonaan. Avaimia meillä on vain kaksi, välillä avain on miehellä useimmiten ei. Miehellä on täällä vaihtovaatteita ja yleensä sovitaan milloin nähdään mutta tulee tänne välillä yllättäenkin ja saakin tulla.
Minä hoidan kotityöt omassa kotonani, suurin osa sotkusta kun on minun lasteni ja kotieläinteni. Mies kyllä tekee täällä "miesten töitä", korjaa juttuja, avaa viemäreitä, huoltaa tietokoneeni ja minun ja lasteni polkupyörät. Kuskaa minua kauppaan (olen autoton ja kortiton) ja muualle tarvittaessa. Tuo välillä ruokatarvikkeita. Syö täällä mutta myös omia eväitään kun on välillä jollain dieetillä ja meillä perusruokaa, mies urheilee ja treenaa paljon ja syökin sen mukaisesti.
Me kyllä ollaan toistemme kainaloissa paljonkin, jutellaan ja juodaan aamukahveja yhdessä. Miksi erillään asuminen tarkottaisi että suhde on pelkkää seksiä? Tuo reissutyö oli hyvä vertaus, ex oli usein poissa iltoja, viikonloppuja, viikkoja, jopa kuukausia ja se sopi minulle hyvin. Tulisin hulluksi jos toinen nyöhäisi siinä kokoajan. Ei tämä poikkea siitä reissutyöstä juurikaan. Olin 2 vuotta suhteessa jossa toinen oli samassa osoitteessa ja kotona jatkuvasti, en sitä kyllä sitten pidempään jaksanutkaan.
Minulla on lapsi ja oma asunto, ja miehellä oma asunto. Lapsi on siis minun edellisestä liitosta. Meillä on ikään kuin kaksi kotia. Jos vietämme viikonloppua minun luonani, hankimme ruuat yhdessä ym. ja molemmat tekee kotitöitä ja pihatöitä ym. Kun olen ollut sairaana mies on hoitanut minua, ja kun talossa on jotain laitettavaa, hän laittaa sen. En minä häntä kuitenkaan talonmieheksi ole ottanut, haluaisin viettää hänen kanssaan aikaa vaikka hän ei leikkaisikaan nurmikkoa. Minun talo ja nurmikkohan se on, ei hänellä ole mitään velvollisuutta mutta on kiva että haluaa auttaa. Asiat menee mukavasti näin eikä ole tarvetta perinteiseen uusperhekuvioon tai yhteisiin rahoihin. Ei tämä ole avioliitto eikä avoliittokaan, seurustelu taas on turhan etäinen ilmaus sitoutuneelle parisuhteelle ja yhteiselämälle. Olemme kyllä sitoutuneet vahvasti. En sitten tiedä millä nimellä sitä kutsuisi.
Olen siis edellinen yh nro 37, ja meilläkin ollaan paljon kainalossa ja puhellaan asioista, molemmilla on vaatteita ja muuta tarpeellista toisen luona ja ollaan kuin kotonaan. Läheisempi suhde tämä on kuin exän kanssa, joka oli kyllä samassa osoitteessa mutta ei koskaan läsnä.
No tuskin kukaan eroaa toisen sottaisuuden takia. Miksi yleensä sinulla on aviopuoliso? Seksin takia? Lasten saannin takia? Taloudellisena apuna? En itse ainakaan jaksaisi ripustautua johonkin ihmiseen, jos en tulisi hänen kanssaan niin hyvin toimeen, että haluan olla hänen kanssan vaikka jatkuvasti.
Luin artikkelia kolmesta eri pariskunnasta joilla oli yhteinen elämä mutta erilliset asunnot. Kivalta vaikutti. Lapsiakin oli, ratkaisu oli se että lapsi asuu vakituisesti asunnossa A, mutta samassa taloyhtiössä asunnossa B asuva "etä"vanhempi tulee päivittäin olemaan lapsen kanssa.
Vanhempani asuivat koko lapsuuteni asumuserossa kun eivät kestäneet asua yhdessä, ja hirveää oli. Aina sai pelätä riitoja, koulun henkilökunta juoruili ja meitä kiusattiin kun oltiin melkein äpäröitä. Ajat ovat muuttuneet.