Mieheni haluaa minun olevan mahdollisimman "tyhmä"

Jos sanon jotain tyhmää, hän suorastaan ilahtuu ja palkitsee heti suudelmalla ja jos sanon jotain fiksua ja oivaltavaa, niin hän lyttää heti ideani, naureskelee sille, sekä yrittää palauttaa ruotuunsa, esim. sanoen, että "menehän nyt laittamaan sitä ruokaa/tiskaamaan/pesemään pyykkiä. Jos olen eri mieltä jostain asiasta tai minulla onkin perustellumpi mielipide kuin miehelläni, niin mies muuttuu todella vihaiseksi ja alkaa jopa huutaa tai raivota joskus.

Olen myös mielestäni huomattavasti tyhmentynyt mieheni seurassa sekä alituisesti pelkään sanoa jotain fiksua tai keskustella jostain älyllisesti kiinnostavasta aiheesta fiksulla tavalla. Minua ahdistaa tämä kuvio suunnattomasti, sillä en saisi olla vapaasti oma itseni, vaan joudun koko ajan himmailemaan ja sensuroimaan ajatuksiani. Onneksi toisaalta olen aika hyvin oppinut olemaan kertomatta ajatuksiani ja ideoitani hänelle. Toisaalta minulla ei ole juurikaan aikuisia juttukavereita, joten elämä tuntuu hieman yksitoikkoiselta monesti, kun en siis saa edes avoimesti keskustella mieheni kanssa.

Kun menemme anoppilaan, niin nykyään vain kauniisti hymyilen jutuille siellä, enkä enää edes ota juuri mihinkään kantaa - en ainakaan mitään kyseenalaistavaa. Nykyään olen jotenkin "laitostunut" ja passivoitunut miehen käytöksen vuoksi ja en jotenkin enää uskalla tehdä tai sanoa mitään. Mitä tekisin tässä tilanteessa?