Lue keskustelun säännöt.
Voiko narsisti tai psykopaatti olla hyvä isä/äiti?
20.01.2022 |
Yksi psykopatiaan taipuvainen narsisti vaikuttaa hyvältä isältä, mutta voiko oikeasti olla?
Kokemuksia?
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvän tähden, älkää nyt tehkö lapsia tuollaisten kanssa. Jos omat lapsensa haluaa ehdoin tahdoin altistaa tuommoiselle kohtelulle, ei voi itsekään ihan terve olla mieleltään.
Narstin lapsille tulee myös eri roolit.
Kultainen lapsi on se paras - syntipukissa kaikki vika ja seinätapettilapsi on näkymätön.
Olen se näkymätön. Roolini oli olla se helppo lapsi ja hiljainen.
Syntipukkia haukuttiin mennen tullen.
Kultaista lapsia paapottiin (odotettiin kovasti menestystä elämässä). Sai paljon enemmän kuin muut sisarukset. Nostettiin jalustalle.
Entä kun Kultainen lapsi menestyy huonommin kuin syntipukkilapsi?
Sitä ei ”huomata”. Eli vaikka kuinka menisi asiat hänellä ”pieleen” niin kultaisen lapsen asema pysyy.
Syntipukki on aina syntipukki. Ja tapetti on aina tapetti.
Kyse on narstin vallasta - ei siitä miten oikeassa elämässä asiat menevät tai miten joku menestyy.
Tämä. Olen se menestynyt, ahkera, akateeminen, uralla edennyt, asiani itse ilman apua hoitava kiltti ja avulias lapsi: ja syntipukki, jolle koko lapsuudenperhe huutaa, raivoaa, lyö (lapsena ja nuorena ja kerran aikuisenakin), jota syytetään kaikesta, jonka syyksi kaikki laitetaan, jota kaikki inhoaa ja vihaa ja jota kohdellaan kuin paskaa. Joku normaali vanhempi ehkä olisi minusta ylpeä, mutta ei narsisti, olen kuulemma vaan häpeäksi ja täysi epäonnistuminen.
Kultalapsi sisarus on työtön, haahuileva, ei osaa sitoutua mihinkään, alko maistuu, ei ole paljoa kouluja käyty, tiuskii ja on epäystävällinen. Ja narsistin kultalapsi joka on upea ja mahtava, josta mun pitäksi ottaa mallia, jota autetaan kaikessa, jolle syydetään rahaa, josta ollaan ylpeitä ja jolle on testamentattu koko perintö.
Mulla on melko lailla välit jäiset noihin. Ja aina jos asia on tullut ilmi niin ihmiset syyttää MINUA. Siis ihmettelee ja ällistelee että mitä olet tehnyt vanhemmillesi? Olitko hirveä teini? Miten sait välit poikki? Miten loukkasit vanhempia että ne teki perinnöttömäksi?
Aina, ihan aina oletus on se että syntipukki on viallinen ja itse sotkenut asiat ja ”ansaitsee” paskan kohtelunsa.
En enää kerro kellekään. Koskaan.
Kaikki sympatiat sinulle!
Minulla on kaksi lasta narsistisen miehen kanssa. Ei hän narsku ollut, eikä siis niin ”paha”, mutta kirjoituksesi tuo täysin mieleen lapsieni suhteet isäänsä. Esikoinen on se kultapoju, ja nuorempi oli aina tapetti, kunnes katkaisi välit isäänsä. Katkaisun jälkeen hänestä tuli syntipukki.
Ei, lapsessani ei ole mitään vikaa. Hän on vain erilainen kuin isänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvän tähden, älkää nyt tehkö lapsia tuollaisten kanssa. Jos omat lapsensa haluaa ehdoin tahdoin altistaa tuommoiselle kohtelulle, ei voi itsekään ihan terve olla mieleltään.
Narstin lapsille tulee myös eri roolit.
Kultainen lapsi on se paras - syntipukissa kaikki vika ja seinätapettilapsi on näkymätön.
Olen se näkymätön. Roolini oli olla se helppo lapsi ja hiljainen.
Syntipukkia haukuttiin mennen tullen.
Kultaista lapsia paapottiin (odotettiin kovasti menestystä elämässä). Sai paljon enemmän kuin muut sisarukset. Nostettiin jalustalle.
Entä kun Kultainen lapsi menestyy huonommin kuin syntipukkilapsi?
Sitä ei ”huomata”. Eli vaikka kuinka menisi asiat hänellä ”pieleen” niin kultaisen lapsen asema pysyy.
Syntipukki on aina syntipukki. Ja tapetti on aina tapetti.
Kyse on narstin vallasta - ei siitä miten oikeassa elämässä asiat menevät tai miten joku menestyy.
Tämä. Olen se menestynyt, ahkera, akateeminen, uralla edennyt, asiani itse ilman apua hoitava kiltti ja avulias lapsi: ja syntipukki, jolle koko lapsuudenperhe huutaa, raivoaa, lyö (lapsena ja nuorena ja kerran aikuisenakin), jota syytetään kaikesta, jonka syyksi kaikki laitetaan, jota kaikki inhoaa ja vihaa ja jota kohdellaan kuin paskaa. Joku normaali vanhempi ehkä olisi minusta ylpeä, mutta ei narsisti, olen kuulemma vaan häpeäksi ja täysi epäonnistuminen.
Kultalapsi sisarus on työtön, haahuileva, ei osaa sitoutua mihinkään, alko maistuu, ei ole paljoa kouluja käyty, tiuskii ja on epäystävällinen. Ja narsistin kultalapsi joka on upea ja mahtava, josta mun pitäksi ottaa mallia, jota autetaan kaikessa, jolle syydetään rahaa, josta ollaan ylpeitä ja jolle on testamentattu koko perintö.
Mulla on melko lailla välit jäiset noihin. Ja aina jos asia on tullut ilmi niin ihmiset syyttää MINUA. Siis ihmettelee ja ällistelee että mitä olet tehnyt vanhemmillesi? Olitko hirveä teini? Miten sait välit poikki? Miten loukkasit vanhempia että ne teki perinnöttömäksi?
Aina, ihan aina oletus on se että syntipukki on viallinen ja itse sotkenut asiat ja ”ansaitsee” paskan kohtelunsa.
En enää kerro kellekään. Koskaan.
Kaikki sympatiat sinulle!
Minulla on kaksi lasta narsistisen miehen kanssa. Ei hän narsku ollut, eikä siis niin ”paha”, mutta kirjoituksesi tuo täysin mieleen lapsieni suhteet isäänsä. Esikoinen on se kultapoju, ja nuorempi oli aina tapetti, kunnes katkaisi välit isäänsä. Katkaisun jälkeen hänestä tuli syntipukki.
Ei, lapsessani ei ole mitään vikaa. Hän on vain erilainen kuin isänsä.
Narsisti valitsee yhden lapsista syntipukiksi ITSENSÄ takia. Koska narsisti kokee vihaa, piilotettua itseinhoa, piilotettua huonommuutta, hän ovelasti siirtää nämä vaikeat tunteensa siihen syntipukkilapseen ja pois siis itseltään. Sitten vihaamalla ja kiusaamalla syntipukkia narsisti tuntee ylemmyyttä, paremmuutta, ”jumaluutta” ja siten olo on itsellään parempi.
Syytön ja viaton lapsi ikäänkuin pakotetaan kantamaan aikuisen oma tunnetyö ja tunnetaakka joka aikuisen tulisi itse hoitaa. Narsisti ei pysty ja työntää sen pienen lapsen hartioille.
Olen siis tuo ylempänä kirjoittanut syntipukki. Vaikka tiedän tän mekanismin ja syyt niin se ei silti poista mun lapsuuden kauhua, pelkoa ja hätää tai aikuisena kokemaani uhkailua, kiristämistä, loukkauksia ja vihaa.
Koko lapsuudenperhe on täysin sairas ja esim sisarus ja toinen vanhempi ylläpitää tätä kuviota ja komppaa narsistia. Sen takia olen repäissyt itseni irti enkä enää juuri voi olla tekemisissä.
Puhutaanko nyt heistä joilla on kohtalaisesti narsistisia piirteitä vai niistä ( harvoista) joilla persoonallisuushäiriö? Mun kokemus on että paljonkin narsistisia piirteitä omaava narsistinen ihminen voi siinä mielessä olla hyvä vanhempi, et lapset on hänen egonsa jatkeita ja saa siksi osakseen huolenpitoa ja hyvää. Mut tosiaan, lapsen itsenäisyys, rajat ja aggressio kuin myös haavoittuvuus ja epätäydellisyys on narsistiselle ihmiselle uhkia.
Vierailija kirjoitti:
Puhutaanko nyt heistä joilla on kohtalaisesti narsistisia piirteitä vai niistä ( harvoista) joilla persoonallisuushäiriö? Mun kokemus on että paljonkin narsistisia piirteitä omaava narsistinen ihminen voi siinä mielessä olla hyvä vanhempi, et lapset on hänen egonsa jatkeita ja saa siksi osakseen huolenpitoa ja hyvää. Mut tosiaan, lapsen itsenäisyys, rajat ja aggressio kuin myös haavoittuvuus ja epätäydellisyys on narsistiselle ihmiselle uhkia.
Persoonallisuushäiriöisiä on 5-10% väestöstä. Aivan valtavan paljon, ja luultua enemmän. Lehdessä (hyvä terveys) psykiatri arvioi että oikea luku on 10-15% väestöstä.
Vierailija kirjoitti:
Puhutaanko nyt heistä joilla on kohtalaisesti narsistisia piirteitä vai niistä ( harvoista) joilla persoonallisuushäiriö? Mun kokemus on että paljonkin narsistisia piirteitä omaava narsistinen ihminen voi siinä mielessä olla hyvä vanhempi, et lapset on hänen egonsa jatkeita ja saa siksi osakseen huolenpitoa ja hyvää. Mut tosiaan, lapsen itsenäisyys, rajat ja aggressio kuin myös haavoittuvuus ja epätäydellisyys on narsistiselle ihmiselle uhkia.
Höpö höpö. Sekä lievä että paha narsisti on molemmat tuhoisia lapselle. Kai tajuat että se narsistin välittäminen on KULISSIA muille? Kotona neljön seinän sisällä se on lapsilleen hirviö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juoppojen vaimoista jotkut on narsisteja. Ne ei kestä, ellei saa polkea toista eivätkä pysty koskaan tasavertaiseen suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla. Koskaan.
Ja ylempänä sille joka väitti että se periytyy: ei periydy geneettisesti vaan on seuraus kaltoinkohtelusta. KAIKKI ei sitä saa. Esim mä olen narsistivanhemman rääkkäämä ja silti ei-narsisti, kaikin tavoin päinvastainen kuin vanhermpani. Sisarus (joka oli kultalapsi) sen sijaan peri aika voimakkasti piirteitä vanhemmalta.
Psykopatia on geneettistä, narsistisuus eri.
Geneettinen TAIPUMUS ei tarkoita että se kaikilla laukeaa ja kaikki sen saa. On vaan TAIPUMUS.
Mutta silti ei kai ole löydetty mitään narsismigeeniä, niin kuin psykopaattigeeni on. Käsittääkseni narsismi johtuu huonoista varhaislapsuuden kokemuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin äiti hoki monta kertaa ”sitten kun isänne kuolee…”
Mukavaa puhetta tyttärille.
Ei ihme että kaikki lapset mt-potilaita.
Onneksi itse katkaisin välit lopullisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei voi olla. Koskaan.
Ja ylempänä sille joka väitti että se periytyy: ei periydy geneettisesti vaan on seuraus kaltoinkohtelusta. KAIKKI ei sitä saa. Esim mä olen narsistivanhemman rääkkäämä ja silti ei-narsisti, kaikin tavoin päinvastainen kuin vanhermpani. Sisarus (joka oli kultalapsi) sen sijaan peri aika voimakkasti piirteitä vanhemmalta.
Psykopatia on geneettistä, narsistisuus eri.
Geneettinen TAIPUMUS ei tarkoita että se kaikilla laukeaa ja kaikki sen saa. On vaan TAIPUMUS.
Mutta silti ei kai ole löydetty mitään narsismigeeniä, niin kuin psykopaattigeeni on. Käsittääkseni narsismi johtuu huonoista varhaislapsuuden kokemuksista.
Narsisteille ei kela myönnä terapiaa. Myös osastohoidosta heidät kirjoitetaan nopeasti ulos sillä heidän käytös huonontaa muiden potilaiden tervehtymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvän tähden, älkää nyt tehkö lapsia tuollaisten kanssa. Jos omat lapsensa haluaa ehdoin tahdoin altistaa tuommoiselle kohtelulle, ei voi itsekään ihan terve olla mieleltään.
Narstin lapsille tulee myös eri roolit.
Kultainen lapsi on se paras - syntipukissa kaikki vika ja seinätapettilapsi on näkymätön.
Olen se näkymätön. Roolini oli olla se helppo lapsi ja hiljainen.
Syntipukkia haukuttiin mennen tullen.
Kultaista lapsia paapottiin (odotettiin kovasti menestystä elämässä). Sai paljon enemmän kuin muut sisarukset. Nostettiin jalustalle.
Entä kun Kultainen lapsi menestyy huonommin kuin syntipukkilapsi?
Sitä ei ”huomata”. Eli vaikka kuinka menisi asiat hänellä ”pieleen” niin kultaisen lapsen asema pysyy.
Syntipukki on aina syntipukki. Ja tapetti on aina tapetti.
Kyse on narstin vallasta - ei siitä miten oikeassa elämässä asiat menevät tai miten joku menestyy.
Tämä. Olen se menestynyt, ahkera, akateeminen, uralla edennyt, asiani itse ilman apua hoitava kiltti ja avulias lapsi: ja syntipukki, jolle koko lapsuudenperhe huutaa, raivoaa, lyö (lapsena ja nuorena ja kerran aikuisenakin), jota syytetään kaikesta, jonka syyksi kaikki laitetaan, jota kaikki inhoaa ja vihaa ja jota kohdellaan kuin paskaa. Joku normaali vanhempi ehkä olisi minusta ylpeä, mutta ei narsisti, olen kuulemma vaan häpeäksi ja täysi epäonnistuminen.
Kultalapsi sisarus on työtön, haahuileva, ei osaa sitoutua mihinkään, alko maistuu, ei ole paljoa kouluja käyty, tiuskii ja on epäystävällinen. Ja narsistin kultalapsi joka on upea ja mahtava, josta mun pitäksi ottaa mallia, jota autetaan kaikessa, jolle syydetään rahaa, josta ollaan ylpeitä ja jolle on testamentattu koko perintö.
Mulla on melko lailla välit jäiset noihin. Ja aina jos asia on tullut ilmi niin ihmiset syyttää MINUA. Siis ihmettelee ja ällistelee että mitä olet tehnyt vanhemmillesi? Olitko hirveä teini? Miten sait välit poikki? Miten loukkasit vanhempia että ne teki perinnöttömäksi?
Aina, ihan aina oletus on se että syntipukki on viallinen ja itse sotkenut asiat ja ”ansaitsee” paskan kohtelunsa.
En enää kerro kellekään. Koskaan.
Totta. Älä kerro. Tein itsekin sen virheen että avauduin lapsuudestani. Ei olisi pitänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla. Ei moni täällä tiedä aiheesta mitään. Tietämys perustuu johonkin uhrilampaiden katsomiseen. Eikö kaikki psykopaatit ole verenhimoisia hulluja, vaan eroja on.
Onhan sellaisiakin psykopaatteja, jotka haluavat toimia oikein, vaikkei se tunnu sinänsä miltään, esim palkitsevalta, itsestä hyvältä.
Yksi esimerkki se psykopaattitutkija, joka paljastui kun aivojaan kuvattiin, itse psykopaatiksi. Selitti asian jotenkin (jos oikein muistan), että vaikka itsekin ymmärsi jo aiemmin, ettei samanlaista kiintymystä lapsiinsa tuntenut kuin mitä ajatteli muiden tuntevan omia lapsiaan kohtaan, niin osasi silti osoittaa kiintymystä. Tjsp. Teki parhaansa niillä korteilla mitä oli.
Kyllä käsittääkseni häntä pidettiin hyvänä isänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvän tähden, älkää nyt tehkö lapsia tuollaisten kanssa. Jos omat lapsensa haluaa ehdoin tahdoin altistaa tuommoiselle kohtelulle, ei voi itsekään ihan terve olla mieleltään.
Narstin lapsille tulee myös eri roolit.
Kultainen lapsi on se paras - syntipukissa kaikki vika ja seinätapettilapsi on näkymätön.
Olen se näkymätön. Roolini oli olla se helppo lapsi ja hiljainen.
Syntipukkia haukuttiin mennen tullen.
Kultaista lapsia paapottiin (odotettiin kovasti menestystä elämässä). Sai paljon enemmän kuin muut sisarukset. Nostettiin jalustalle.
Entä kun Kultainen lapsi menestyy huonommin kuin syntipukkilapsi?
Sitä ei ”huomata”. Eli vaikka kuinka menisi asiat hänellä ”pieleen” niin kultaisen lapsen asema pysyy.
Syntipukki on aina syntipukki. Ja tapetti on aina tapetti.
Kyse on narstin vallasta - ei siitä miten oikeassa elämässä asiat menevät tai miten joku menestyy.
Tämä. Olen se menestynyt, ahkera, akateeminen, uralla edennyt, asiani itse ilman apua hoitava kiltti ja avulias lapsi: ja syntipukki, jolle koko lapsuudenperhe huutaa, raivoaa, lyö (lapsena ja nuorena ja kerran aikuisenakin), jota syytetään kaikesta, jonka syyksi kaikki laitetaan, jota kaikki inhoaa ja vihaa ja jota kohdellaan kuin paskaa. Joku normaali vanhempi ehkä olisi minusta ylpeä, mutta ei narsisti, olen kuulemma vaan häpeäksi ja täysi epäonnistuminen.
Kultalapsi sisarus on työtön, haahuileva, ei osaa sitoutua mihinkään, alko maistuu, ei ole paljoa kouluja käyty, tiuskii ja on epäystävällinen. Ja narsistin kultalapsi joka on upea ja mahtava, josta mun pitäksi ottaa mallia, jota autetaan kaikessa, jolle syydetään rahaa, josta ollaan ylpeitä ja jolle on testamentattu koko perintö.
Mulla on melko lailla välit jäiset noihin. Ja aina jos asia on tullut ilmi niin ihmiset syyttää MINUA. Siis ihmettelee ja ällistelee että mitä olet tehnyt vanhemmillesi? Olitko hirveä teini? Miten sait välit poikki? Miten loukkasit vanhempia että ne teki perinnöttömäksi?
Aina, ihan aina oletus on se että syntipukki on viallinen ja itse sotkenut asiat ja ”ansaitsee” paskan kohtelunsa.
En enää kerro kellekään. Koskaan.
Totta. Älä kerro. Tein itsekin sen virheen että avauduin lapsuudestani. Ei olisi pitänyt.
Ketkä ne on, jotka syyllistää? Jotkut ilmeisesti jotka tuntevat perheen?
On todella vaikea uskoa, kun kuulee kahden tai useamman version, että joku niistä olisi automaattisesti totta. Ei sitä voi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvän tähden, älkää nyt tehkö lapsia tuollaisten kanssa. Jos omat lapsensa haluaa ehdoin tahdoin altistaa tuommoiselle kohtelulle, ei voi itsekään ihan terve olla mieleltään.
Narstin lapsille tulee myös eri roolit.
Kultainen lapsi on se paras - syntipukissa kaikki vika ja seinätapettilapsi on näkymätön.
Olen se näkymätön. Roolini oli olla se helppo lapsi ja hiljainen.
Syntipukkia haukuttiin mennen tullen.
Kultaista lapsia paapottiin (odotettiin kovasti menestystä elämässä). Sai paljon enemmän kuin muut sisarukset. Nostettiin jalustalle.
Entä kun Kultainen lapsi menestyy huonommin kuin syntipukkilapsi?
Sitä ei ”huomata”. Eli vaikka kuinka menisi asiat hänellä ”pieleen” niin kultaisen lapsen asema pysyy.
Syntipukki on aina syntipukki. Ja tapetti on aina tapetti.
Kyse on narstin vallasta - ei siitä miten oikeassa elämässä asiat menevät tai miten joku menestyy.
Tämä. Olen se menestynyt, ahkera, akateeminen, uralla edennyt, asiani itse ilman apua hoitava kiltti ja avulias lapsi: ja syntipukki, jolle koko lapsuudenperhe huutaa, raivoaa, lyö (lapsena ja nuorena ja kerran aikuisenakin), jota syytetään kaikesta, jonka syyksi kaikki laitetaan, jota kaikki inhoaa ja vihaa ja jota kohdellaan kuin paskaa. Joku normaali vanhempi ehkä olisi minusta ylpeä, mutta ei narsisti, olen kuulemma vaan häpeäksi ja täysi epäonnistuminen.
Kultalapsi sisarus on työtön, haahuileva, ei osaa sitoutua mihinkään, alko maistuu, ei ole paljoa kouluja käyty, tiuskii ja on epäystävällinen. Ja narsistin kultalapsi joka on upea ja mahtava, josta mun pitäksi ottaa mallia, jota autetaan kaikessa, jolle syydetään rahaa, josta ollaan ylpeitä ja jolle on testamentattu koko perintö.
Mulla on melko lailla välit jäiset noihin. Ja aina jos asia on tullut ilmi niin ihmiset syyttää MINUA. Siis ihmettelee ja ällistelee että mitä olet tehnyt vanhemmillesi? Olitko hirveä teini? Miten sait välit poikki? Miten loukkasit vanhempia että ne teki perinnöttömäksi?
Aina, ihan aina oletus on se että syntipukki on viallinen ja itse sotkenut asiat ja ”ansaitsee” paskan kohtelunsa.
En enää kerro kellekään. Koskaan.
Kyllä ne roolit yleensä näkyy ulospäin ihmisille, jos siitä on oikeasti kyse. Koska niitä on todella vaikea onnistuneesti peitellä. Kyllä se ylpeys tai häpeä omaa lasta kohtaan tulee esiin hänen puheessaan. Lipsauttelee vähän sitä sun tätä. Tai kertoo aina siitä yhdestä lapsestaan. Tai mitä nyt ikinä.
Tämä. Olen se menestynyt, ahkera, akateeminen, uralla edennyt, asiani itse ilman apua hoitava kiltti ja avulias lapsi: ja syntipukki, jolle koko lapsuudenperhe huutaa, raivoaa, lyö (lapsena ja nuorena ja kerran aikuisenakin), jota syytetään kaikesta, jonka syyksi kaikki laitetaan, jota kaikki inhoaa ja vihaa ja jota kohdellaan kuin paskaa. Joku normaali vanhempi ehkä olisi minusta ylpeä, mutta ei narsisti, olen kuulemma vaan häpeäksi ja täysi epäonnistuminen.
Kultalapsi sisarus on työtön, haahuileva, ei osaa sitoutua mihinkään, alko maistuu, ei ole paljoa kouluja käyty, tiuskii ja on epäystävällinen. Ja narsistin kultalapsi joka on upea ja mahtava, josta mun pitäksi ottaa mallia, jota autetaan kaikessa, jolle syydetään rahaa, josta ollaan ylpeitä ja jolle on testamentattu koko perintö.
Mulla on melko lailla välit jäiset noihin. Ja aina jos asia on tullut ilmi niin ihmiset syyttää MINUA. Siis ihmettelee ja ällistelee että mitä olet tehnyt vanhemmillesi? Olitko hirveä teini? Miten sait välit poikki? Miten loukkasit vanhempia että ne teki perinnöttömäksi?
Aina, ihan aina oletus on se että syntipukki on viallinen ja itse sotkenut asiat ja ”ansaitsee” paskan kohtelunsa.
En enää kerro kellekään. Koskaan.