Lue keskustelun säännöt.
Onko muilla tällaista äitiä?
21.09.2006 |
Vauvalla on ristiäiset tulossa ja tehdään vieraslistaa. Miehellä on iso suku, sieltä on tulossa noin 30 henkeä, siskot ja veljet ja serkut perheineen yms perheystävät. Meillä taas tosi pieni suku. Itse asiassa ei ketään muita kuin äiti ja minä.
Syystä, että äitini onnistui lapsuudessani katkaisemaan välit omaan siskoonsa, veljeensä, isäni veljen perheeseen yms. Emme ole olleet missään tekemisissä heidän kanssaan.
Nyt olen ottanut yhteyttä serkkuihini ja tapasin setäni perheen. Kerroin tästä äidilleni ja hän raivoistui ja uhkaa jäädä pois lapsenlapsensa ristiäisistä jos sinne tulee yksikin sukulaisemme.
Jotenkin kurja olo... Totta kai haluan äitini sinne, hän on vauvan mummo. Mutta tuntuu tosi ikävältä, ettei äitini halua sukulaisiamme sinne sen takia, että on itse rikkonut välit heihin. Nyt minäkään en saisi tulla heidän kanssaan toimeen.
Älkääkä sanoko, että jätä äitisi kutsumatta. Ei käy päinsä. On sentään ainoa lähisukulainen.
Mutta kun haluaisin kutsua niitä omiakin sukulaisia. Miehen puolelta kaikki kutsuttu jo, mutta vielä nippa nappa ehtisi kutsua minunkin puolelta ja oisin kutsunutkin jo, ilman tätä äitini boikottiuhkaa... *huoh*
Kommentit (33)
Että kukaan ei olis halunnut tulla kun kaikki pelkäs toisiaan. Välit poikki.
Ekalle lapselle pidettiin silti ja ihmiset tuli kaikki kun sanottiin, että aikuisia ihmisiähän he ovat, ja kyllähän nyt pari tuntia kestää. Eikä oo pakko jutella kaikkien kanssa. Voi olla omineen. Mehän ja vauva siellä pääasia, ei ne toiset sukulaiset (tai ex-sukulaiset). Ja että loukkaannut, jos ei tule vaan joidenkin sukulaisten takia. Silti meillä kaikki tykkäs ja viihtyi, ja juttelikin keskenään, ei tullut mitään pelättyä fiaskoa. Muissakin sukujuhlissa aina on näitä " mustia lampaita" paikalla ja aina on keskenämme viihdytty se hetki.
Toiselle ei pidetty isoja juhlia sitten kuitenkaan, kun ekat oli niin vaikea pitää, pidettiin yksittäin kutsut pienemmille porukoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myöskään miehen puolelta tullut kummi ei miellytä häntä ja hän onkin sitä mieltä, että " emme suhtaudu ristiäisiin vakavuudella" , koska emme ole löytäneet lapselle (hänen mielestään) tarpeeksi hyviä kummeja (molempien bestiksiä on ajateltu).
Kummiasiassa olemme tehneet sellaisen ratkaisun, että miehen kummiehdokas menee läpi äidin vastusteluista huolimatta, mutta minun kaveriani ei sitten pyydetä kummiksi, koska äitini jankutusta ei yksinkertaisesti jaksa kuunnella. Eli lapsella on vain yksi kummi.
Harmittaa kyllä kun omalta puolelta ei ole lapselle kummia.
Niin, eikä äiti halua, että tätä parasta ystävätärtäni kutsutaan ristiäisiinkään, enkä nyt tiedä kutsunko, kun en jaksaisi tapella äiskän kanssaan.
-ap
sinuna ottaisin etäisyyttä koko äitiin, enkä päästäisi vaikuttamaan noin voimallisesti teidän omiin päätöksiin. näen jo edessäni teidän tulevat vuodet kun mummo pitää luentoa miten sitä lasta kasvatetaan. ketkä kelpaa lapsen kavereiksi jne jne...
Annat kaiken vallan äidillesi, ei hän tuota lopeta ennen kuin laitat pisteen koko touhulle. Meillä ei ainakaan äidit määrää ketkä on lapsen kummeja, eivätkä kyllä määrää tuleeko ristiäisi vai ei! Te ne kummit päätätte, ei äitisi!!!!! Vai kumpis teistä nyt sen lapsen maailmaan lykkäsi?
Tottakai pyydät ystävättäresi lapsesi kummiksi. Älä anna äitisi pilata elämäänne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs ne kummit mummolle kuuluu, vauvallehan ne kummit pyydetään!
Teetkö itse (tietty miehesi kanssa) lastasi ja perhettäsi koskevat päätökset vai tekeekö äitisi ne puolestasi? Äitisi on omalle lapselleen eli sinulle kummit valinnut, sinun lapsiesi kummeihin hänellä ei ole mitään sanomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juhlat ovat teidän. Lapsi on teidän. Vaikka oletkin äitisi lapsi olet kuitenkin aikuinen. Äitisikin on aikuinen. Hänen, niinkuin sinunkin, pitää nämä asiat ymmärtää.
En ihmettele, jos välit sukuun ovat katkenneet noin ehdottomalla elämän asenteella. Ei kaikkia ihmisiä voi manipuloida, eikä kaikkea maailmassa voi jurnutuksella muuttaa itselleen mieleiseksi. Siihen ei pysty edes äitisi.
Mies sanoo ihan samaa, että katkaistaan äitiin välit, mutta helppo on hänen sanoa, kun on itsellä isä, äiti, siskoja, veljiä, kaikki 4 isovanhempaa elossa. Että jos itse katkaisisi pariin sukulaiseen välit, ei tuntuisi missään.
Ymmärrän kyllä, että on harvinaista, että on tosi pieni perhe, ei sisaruksia, mummot, ukit ja isä kuolleet, mutta kyllä meitä tosi pieniä perheitä on, uskokaa pois.
On ilmeisesti vaikeaa asettua kaltaiseni asemaan, Minulle ainakin äitini on tärkeä, enkä halua katkaista välejäni häneen.
Äidillä on myös ollut isovanhempien ja isäni kuoleman jälkeen masennusta, joten hän itkee suruunsa tosi helposti ja hautoo kaikenlaisia ajatuksia itsekseen.
Kyllä olen monesti miettinyt, että olisi helpompaa jos olisi henkisesti täysin terve ja ok äiti, mutta minkäs teet.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pelkää sanoa äidilleen omaa mielipidettään ja pelkää loukkaavansa äitiään.
Kiltin tytön syndrooma?
Siitä minäkin nyt pyristelen eroon ja ikää mulla on jo 30+...
Pyydät sitä hyvää ystävääsi toiseksi kummiksi SINUN vauvallesi ihan niinku olit suunnitellu, äitisi pitäkööt mielipiteensä omanaan!
Ja olen jo yli 30v... Ei siinä auttanut, kun lohduttaa häntä ja selittää, että kyllä asiat vielä hyväksi muuttuvat. Nyt hän jo odottaa vauvaa innostuneesti ja toivoo, että odotus mene hyvin.
Myös avoliittoni oli hänelle kova paikka. Hän itse pelkää suuresti kaikenlaisia muutoksia ja on jokseenkin harhaluuloinen, kuvittelee, että kukaan ei pidä hänestä.
Sitä kun on perheessä tällainen hieman henkisesti sairas (ei missään mielisairaalassa sentään ole ollut), niin jotenkin sitä asettuu suojelevaan asemaan itse, koska ymmärtää, että toisella ei ole kaikki kotona.
Olisi tosi lapsellista vaatia häneltä samanlaista suhtautumista asioihin kuin henkisesti täysin terveiltä. Se vasta olisi itsekästä.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sinä yrität olla oman äitisi äiti,
ts. yrität tehdä asiat hänen mielensä mukaan ettet vaan loukkaa häntä.
Ymmärrän kyllä sinua mutta yritä katkaista jo se napanuorasi äitiisi ja elä omaa elämääsi oman miehesi ja vauvasi kanssa, eihän se tarkoita että katkaiset välisi äitiisi.
Kirjoitin täällä jo aiemmin, numeroa en muista ( se kiltin tytön syndroomasta kärsivä )
Minulla on ollut samanlainen suhde äitiini kuin sinulla. En koskaan tehnyt mitään hänen tahtoaan vastaan. Emme edes tapelleet kovin usein asioista, koska ajattelin samalla tavalla kuin sinä, että pääsen helpomalla kun en " haasta riitaa" , siis pidä puoliani.
Nyt olen käynyt puolitoista vuotta psykoterapiassa ja yritän löytää oman tahtoni ja erottaa sen äitini odotuksista. Äitisi on manipuloiva marttyyri. Tämä kuulostaa kovalta tuomiolta. Se ei tarkoita, että sinun pitäisi katkaista välisi äitiisi, vaan alkaa käyttäytyä aikuisen tavoin, sinusta on tulossa äiti!
Jos et halua puhua suoraan äidillesi, mene terapeutin puheille. Se auttaa, vaikka aluksi tuntuukin oudolta. Sanot, ettet halua katkaista välejä ja pelkäät menettäväsi ainoan lähisukulaisesi. Ajatteleeko äitisi, että saattaa menettää sinut, tuskimpa. Äitisi on sairas ja itkee ja puuttuu, teetpä mitä tahansa. Usko minua, että jos nyt suostut, aina tulee uusia tempauksia.
Tottakai rakastat äitiäsi, mutta lopeta hänen holhoamisensa. Äitisi on sairas ja marttyyri ja tarvitsee apua. Varjele itseäsi ettet sairastu! Varjele liittoasi ja lastasi!
Voimia, tämä ei ole helppoa! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan niinkuin edelleinen kirjoittaja sanoi, " jos nyt suostut, tulee aina uusia tempauksia" . Näin on käynyt itselllenikin, ja vasta nyt yli kolmikymppisenä olen tajunnut laittaa kovan kovaa vastaan ja kertoa selkeästi, mitä elämältäni haluan - riippumatta äitini mielipiteistä. Hän oli aluksi järkyttynyt, itki ja huusi - mutta sitten rauhoittui. Nyt vuoden ajan olemme olleet väleissä, mutta hän suhtautuu kylmän viileästi eikä kommentoi asioitani. On ilmeisen loukkaantunut, mutta toivon, että tämäkin vaihe joskus vielä menee ohi.
Minullekin äitini on tosi tärkeä, mutta muutaman masennuksen sairastettuani olen todennut, että minun on itse päätettävä omasta elämästäni. Teethän sinäkin niin...
Toinen kiltin tytön syndroomasta kärsinyt
Hyvä, että otin puheeksi, on näköjään muitakin, joilla on ollut samanlainen tilanne.
Ei tämä ole helppoa, kun luulisi, että vauvan syntymä olisi iloinen asia, mutta on ollut yllätys, että se voikin tuoda mukanaan riitoja ja kaikenlaisia kahinoita.
-ap
- Lupaatko, ettet kutsu? Lupaatko?
En luvannut. Sanoin, että en mene tuollaista lupaamaan, katsotaan nyt keitä kutsutaan. Sitten paiskasi luurin kiinni.
*huoh*
-ap
Te aikuisina ihmisinä elätte omaa elämäänne, äitisi omaansa. On teidän perheenne asia, keitä kutsutte lapsenne ristiäisiin. Haluatko harmitella lopun ikääsi, että sinulla ja perheelläsi ei äitisi takia ole suhteita sukulaisiin, joiden kanssa muuten haluaisitte olla tekemisissä?
Kuulostaa kyllä siltä, että äidilläsi on pahemmanlaatuisia ongelmia, joihin varmaan tarvitsisi apua. MUTTA hyssyttely, tyynnyttely ym. suututtamisen välttäminen ei todellakaan auta äitiäsi, päin vastoin. Sitä paitsi teet itsellesi " hallaa" tuolla äitisi miellyttämisellä - parempi olisi, jos sanoisit hänelle ihan suoraan nuo asiat niin kuin ne ovat.
Sinun on tehtävä äidillesi selväksi, että hänellä ei ole mitään päätösvaltaa teidän lapseen. Kun äitisi jankuttaa ja kyselee ristiäisistä/lapsen hoidosta/kasvatuksesta, jne sinun täytyy aina antaa äitisi ymmärtää, että näistä päätätte pelkästään sinä ja miehesi. Toista kerta toisensa perään äitisi kysellessä:
- En tiedä vielä, koska emme ole miehen kanssa vielä päättäneet.
- Päätimme mieheni kanssa tehdä näin.
- Katsotaan, keskustelen miehen kanssa asiasta.
- En voi päättää sellaista nyt, sillä en tiedä mieheni mielipidettä asiaan.
Älä anna äitisi provosoida sinua riitaan tai väittelyyn. Anna hänelle vapaasti lupa suuttua, mutta pysy itse aikuisen tasolla.
Jos äitisi ja sinun välisi menevät poikki, niin äidistäsi tulee varmasti sinua monin verroin yksinäisempi ja hänen menetyksensä on suurempi. En usko, että hän ottaa sellaisia riskejä varsinkaan nyt, kun on saanut lapsenlapsen.
Sinun on opettava äitisi kunnioittamaan sinua ja perhettäsi.
Anteeksi, mutta sormeni tuntuvat tänään elämään ihan omaa elämäänsä. Nuo edelliset räpellykset ovat minun *nolona*. Eli olen painiskellut itse samanlaisen äidin kanssa lapsuudestani saakka (yllättävää ;o)). Osoitteeni on: ihan mie vain a hotmail. com Ja osoitteesta välit pois ja a:n tilalle tiedät kyllä mitä =o).
ja haluat että vauvasi on osa myös sukuaan.
kutsu kaikki. tulee kuka tulee ja jos se on äitisi joka pois jää, niin se on hänen oma häpeänsä.