Lue keskustelun säännöt.
Joka paikassa toitotetaan positiivisen ajattelun perään...
19.05.2015 |
Kiukuttaa kun joka paikassa vouhotetaan että pitää ajatella positiivisesti ja valittaa ei saa. (No eihän se valiitaminen sinänsä mitään autakkaan) Mistä ihmeestä sitä vaan löytää mitään positiivista. Tässä esim. Meidän tän vuoden saldo: Mulla selkä mennyt ja jalka puutuu koko ajan. Särkylääkkeiden syömisestä meni vatsa jonka takia olin 2vk lähes syömättä ja sain flunssan joka on kestänyt kuukauden eikä loppua näy. Miehelle on tehty yksi leikkaus ja kaksi vielä edessä tänä vuonna. Nyt sairasti keuhkokuumeen ja on ollut yli 2viikkoa pois töistä. Muuttaa pitää kuukauden päästä mutta asunnosta jota olemme ostamassa löytyi kosteusvaurio. No se korjataan mutta mutkikasta ja hankalaa on ollut. Yksivuotiaamme on päässyt tasan 2kertaa puistoon tänä vuonna. Kävelemässä pystyin käymään ennen flunssaani muutaman kerran. Olikohan tossa edes kaikki. Ja joo ei käytetä tupakkaa, alkoholia eikä olla lihavia. Niin että suupielet ylöspäin vaan, kiitos ja anteenksi mutta oli pakko purkautua!
Kommentit (9)
Joo en ole luovuttajatyyppiä ollekaan! Kiukuttaa vaan! Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja saa kiukuta! Ei käy tasan nallekarkit kaikille ei... Onko sulla siis ollut kuumeflunssa, oletko lääkärissä käynyt?
Joo antibiootit syöty ja lääkärissä käyty moneen kertaan. En normaalisti sairasta flunssia. Väysymys ja yskä vaan jatkuu ja jatkuu.
No toivotaan et tässä oli viideks vuoksi eteenpäin. Ap
Tässä tilanteessa en vaatisi teitä toteuttamaan positiivista ajattelua väkinäisellä hymyilyllä ja hilpeydellä. Positiivisuus tarkoittaisi teidän kohdalla sitä, että tsemppaisitte ja tukisitte toisianne, ja pohtisitte ratkaisuja tilanteeseen. Välttäkää lamaantumista ja pyytäkää ympärillä olevilta ihmisiltä apua. Positiivisuus on selviytymistä.
Positiivinen ajattelu ei ole mikään taikatemppu eikä ihminen yleensä voi päättää, että nytpä unohdan kaiken ikävän ja alan ajatella positiivisesti. Kirjoituksesi oli hyvä esimerkki tilanteesta, jossa on vaikea ajatella positiivisesti: toithan esille vain ne elämäsi negatiiviset asiat. Positiiviseen ajatteluun pitää opetella ja se oppiminen voi kestää kauankin.
Helpointa on aloittaa pienistä asioista. Mä sairastuin taannoin vakavasti enkä tule koskaan enää olemaan samalla tavalla terve kuin olin ennen sairastumistani. Ensimmäinen positiivinen asia kuitenkin mulle oli, että olen elossa. Olen opetellut joka ainoa aamu sanomaan itselleni, miten ihanaa on, että kaikesta huolimatta olen vielä elossa. Pikkuhiljaa olen jättänyt miettimättä asiat, joita en enää voi tehdä, ja siirtynyt miettimään asioita, joita voin vielä tehdä. En voi enää juosta, mutta voin kävellä. En voi enää tanssia, mutta voin kuunnella musiikkia. En voi saada enää lapsia, mutta voin iloita niistä lapsista, jotka mulla jo on.
Pyrin myös joka päivä tekemään jonkun pienen kivan asian, josta pidän. Pyrin tapaamaan ihmisiä, joiden seurassa viihdyn. Koitan tehdä arjestani esteettisesti kaunista ihan vain kattamalla ruokapöydän joka päivä kauniilla astioilla ja asettelemalla ruuat tarjoiluastioihin nätisti sen sijaan, että lappaisin hellalta suoraan kattilasta ruuan lautaselle. Opetellessani positiivista ajattelua lakkasin katsomasta telkkarista mitään masentavaa ja/tai ahdistavaa, jonka vuoksi olisin vain huomannut, että oman elämäni lisäksi koko maailman asiatkin on päin peräsintä. Myöhemmin on voinut taas katsoa sellaisiakin ohjelmia, mutta ne eivät enää vaikuta samalla tavalla kuin aiemmin. Olen pyrkinyt jättämään elämästäni pois sellaiset negatiiviset asiat ja ihmissuhteet, joita todellisuudessa mun ei ole mikään pakko kantaa riippakivenä perässäni. Olen opetellut myös armeliaaksi itselleni enkä enää kanna vastuuta kaikesta ja kaikista. Jos joku juttu ei onnistu ilman, että minä annan siihen panostukseni täysillä, onko se asia minulle sellainen, että haluan antaa panostuksen täysillä? Monesti ei ole vaan joku muu olettaa, että koska olen hoitanut tälaliset asiat aina ennenkin heidän puolestaan, niin hoidan maailman tappiin asti. Olen opetellut hankkimaan lisää tilaa itselleni delegoimalla hommia ja vastuuta myös muille. Kun kiire ja stressi vähenee, on enemmän aikaa tehdä niitä asioita, jotka tuottavat iloa. Ja ilo tuottaa positiivista energiaa ja se taas auttaa ajattelemaan positiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän positiivisuus tarkoita sitä, että kieltää huolensa ja vaikeuteunsa, vaan sitä että huolehtii itsestään ja mielenterveydestään. Minusta positiivisuus on sitä, että keskittyy selviämiseen, ja siihenhän sinä keskityt. Olet mennyt lääkäriin, olette päässeet kosteusvaurioasiassa eteenpän jne. Sinähän olet positiivinen, katsot tulevaisuuteen. Jaksat nousta sängystä ylös, syödä, käydä suihkussa ja hoitaa lapsen. Sitä se arjen positiivisuus on.
No joo tavallaan olen positiivinen koska en aijo luovuttaa. Vaikea oikeastaan selittää mitä tarkoitin. Yleensä sellsiset ihmiset joilla ei ole mitään vaikeuksia toitottavat miten positiivinen asenne auttaa. No varmasti auttaakin mutta ei sitä vaan aina jaksa hymyillä kun kaikki tökkii. Koitan olla mutehtimatta kaikesta mikä on ohimenevää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.05.2015 klo 12:28"]
No joo tavallaan olen positiivinen koska en aijo luovuttaa. Vaikea oikeastaan selittää mitä tarkoitin. Yleensä sellsiset ihmiset joilla ei ole mitään vaikeuksia toitottavat miten positiivinen asenne auttaa. No varmasti auttaakin mutta ei sitä vaan aina jaksa hymyillä kun kaikki tökkii. Koitan olla mutehtimatta kaikesta mikä on ohimenevää. Ap
[/quote]
Positiivista ajattelua ei olekaan se, että hymyilee, kun kaikki tökkii. Sitä kutsutaan teeskentelyksi. Kun positiivisesti ajatteleva ihminen esim menettää läheisensä, niin hän itkee, suree, kaipaa ja ikävöi ihan kuten kaikki muutkin. Mutta hän tietää, että nyt on surun aika ja antaa itselleen luvan sura, sekä luottaa siihen, että jonain päivänä jaksaa jälleen hymyilläkin. Positiivinen asenne auttaa juuri tuossa luottamuksessa. Luottamuksessa siihen, että asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Eivät ehkä juuri niinkuin olisi toivonut, mutta jollain tavalla kuitenkin.
Opeteltuani positiivista ajattelua mulle on ollut yllätys, miten elämäni synkimmistä ajoista en enää muistakaan ensimmäisenä niitä ikäviä asioita vaan positiivisia. Miten aurinko silloin paistoikaan ja miten lämmin oli kesätuuli. Miten lapseni oppi juuri silloin sanomaan "äiti" ja ottamaan ensimmäiset askeleensa. En osannut iloita näistä asioista silloin, koska elämääni varjosti suuri suru. Positiivinen ajattelu ei ole positiivisten asioiden etsimistä vastoinkäymisistä vaan niistä vastoinkäymisistä huolimatta.
Eipä auta, pakko lapsen takia jaksaa. Toivottavasti loppuvuosi on teille helpompaa :)