Hiljalleen harvenevat seksikerrat

Mulla nyt rapakunto, pääsi lipsumaan..mutta seksiä silti jokapäivä- Joten en usko tuon olevan syynä. Oisko puhumisen paikka?

Meillä mies haluaa aniharvoin seksiä. Surettaa, mutta hän ei näe asiassa mitään ongelmaa. Olen sitten ajatellut, että näin melkein viisikymppisenä naisena häntä ei näin vanha akka kiinnosta. Eikä näytä kiinnostavan muitakaan miehiä. Joten ollaan sitten perheen ja raha-asioiden takia yhdessä.

Veikkaan syyksi nro 2 ilmaisemaa syytä eli hän ei koe itseään haluttavaksi ja lenkille lähtemisen korostaminen on pahentanut ongelmaa. Eli et ole osannut tuoda ongelmaa esille siten, että naisesi olisi ymmärtänyt sinun haluavan häntä, pitävän juuri häntä haluttavana jne. Haluttomuus johtuu suhteenne ongelmista. Naisesi halu sinua kohtaan on lakastunut ja teidän kannattaisi puhua siitä miksi suhteenne yhteys ei toimi. Kun se ei toimi, ei seksikään toimi. Kukaan ei ryhdy toisen osapuolen paineen purkajaksi ja kuuntelemaan sitä miten huono fyysinen kunto pitäisi parantaa, siinä menee kyllä loputkin halut. 

Katse peiliin, molemmilla. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies haluaa aniharvoin seksiä. Surettaa, mutta hän ei näe asiassa mitään ongelmaa. Olen sitten ajatellut, että näin melkein viisikymppisenä naisena häntä ei näin vanha akka kiinnosta. Eikä näytä kiinnostavan muitakaan miehiä. Joten ollaan sitten perheen ja raha-asioiden takia yhdessä.

En usko, että ilmaisemasi syy on oikea, mutta torjutuksi tuleminen on vaikuttanut naiselliseen itsetuntoosi. Torjumisen syyt ovat riippuvaisia siitä mitä suhteessa muuten tapahtuu ja on tapahtunut tai sitten puolison omista syistä, jotka eivät liity sinuun. Kysy keneltä hyvänsä asiantuntijalta, niin saat saman vastauksen. Suhde lakastuu, kun tehdään vääriä asioita: molemmat tekevät. Ei tehdä enää niitä kivoja juttuja yhdessä ja sanota niitä kivoja asioita toiselle kuten suhteen alussa. Ja mahdolliset ristiriidat jäävät käsittelemättä.

Eli olet vihjannut hänen tarvitsevan lenkkeilyä ja laihtumista, jonka jälkeen ihmettelet, ettei seksi maistu. Voi teitä miehiä, etkö nyt oikeasti tajua missä mättää! Tuollaisia juttuja on vielä oikeasti vaikea enää korjata, kun epäsuorasti moititaan ulkonäköä.

Vierailija kirjoitti:

Eli olet vihjannut hänen tarvitsevan lenkkeilyä ja laihtumista, jonka jälkeen ihmettelet, ettei seksi maistu. Voi teitä miehiä, etkö nyt oikeasti tajua missä mättää! Tuollaisia juttuja on vielä oikeasti vaikea enää korjata, kun epäsuorasti moititaan ulkonäköä.

En ole vihjannut enkä ole pyytänyt laihduttamaan. Olen kertonut ja osoittanut hänelle lukuisia kertoja, että on haluttava juuri sellaisena kuin on. Olen vain vastannut hänen omiin pohdiskeluihinsa, että pitäisi aloittaa tekemään jotain, kun ei ole tyytyväinen ulkomuotoonsa ja olotilaansa, mutta silti mikään mitä ehdottaa ei ota tuulta alleen ja aikaakin olen luvannut järjestää, että pääsee harrastamaan vaikka jotain muutakin kuin liikuntaa. On käynyt joskus aiemmin jumpissa satunnaisia pyrähdyksiä, mutta sitä on kestänyt maksimissaan vuoden ajan, jonka jälkeen innostus on loppunut. Ollaan treenattu yhdessä salilla ja käyty lenkillä, mutta sekään ei ole innostanut muutamaa kertaa enempää.

Viimeinen pari vuotta on ollut juuri tuota sohvalle käpertymistä ja valitettavasti lisääntynyttä roskaruuan napostelua ja sen päälle nukahtamista. Kun olisi mahdollisuus harrastaa seksiä niin on aina liian väsy, aikainen herätys, jotain paikkaa kolottaa tai ei vain ole sopiva hetki. Vasta kun lapset ovat yökylässä, niin mahdollisuus seksille aukenee, mutta moittii välillä siitäkin, kun on "pakko" harrastaa seksiä juuri silloin.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli olet vihjannut hänen tarvitsevan lenkkeilyä ja laihtumista, jonka jälkeen ihmettelet, ettei seksi maistu. Voi teitä miehiä, etkö nyt oikeasti tajua missä mättää! Tuollaisia juttuja on vielä oikeasti vaikea enää korjata, kun epäsuorasti moititaan ulkonäköä.

En ole vihjannut enkä ole pyytänyt laihduttamaan. Olen kertonut ja osoittanut hänelle lukuisia kertoja, että on haluttava juuri sellaisena kuin on. Olen vain vastannut hänen omiin pohdiskeluihinsa, että pitäisi aloittaa tekemään jotain, kun ei ole tyytyväinen ulkomuotoonsa ja olotilaansa, mutta silti mikään mitä ehdottaa ei ota tuulta alleen ja aikaakin olen luvannut järjestää, että pääsee harrastamaan vaikka jotain muutakin kuin liikuntaa. On käynyt joskus aiemmin jumpissa satunnaisia pyrähdyksiä, mutta sitä on kestänyt maksimissaan vuoden ajan, jonka jälkeen innostus on loppunut. Ollaan treenattu yhdessä salilla ja käyty lenkillä, mutta sekään ei ole innostanut muutamaa kertaa enempää.

Viimeinen pari vuotta on ollut juuri tuota sohvalle käpertymistä ja valitettavasti lisääntynyttä roskaruuan napostelua ja sen päälle nukahtamista. Kun olisi mahdollisuus harrastaa seksiä niin on aina liian väsy, aikainen herätys, jotain paikkaa kolottaa tai ei vain ole sopiva hetki. Vasta kun lapset ovat yökylässä, niin mahdollisuus seksille aukenee, mutta moittii välillä siitäkin, kun on "pakko" harrastaa seksiä juuri silloin.

-Ap

Ymmärrän, ettet ole tarkoittanut loukata, mutta vaimosi on silti voinut loukkaantua. Liikunnan lisääminen ei ongelmaan auta, se on varma. Syyt ovat muualla ja siitä pitäisi päästä puhumaan.

Seksin tyydyttävyys vaimolle on tietysit yksi asia, sitten ovat ne monet muut asiat, jotka elämäänne vaikuttavat ja joita ei voi erottaa seksistä. Sen voin veikata, että vaimosi näkee asiat aika tavalla toisin kuin sinä, joka näet vaimon liikkumattomuuden olevan "helppo" syypää tilanteeseen.

Molempien pitäisi nyt ottaa vastuuta suhteen sujumisesta ja osata asettua toisen asemaan, kuunnella toista sen sijaan. Toimivan suhteen luomiseksi tarvitaan laajempaa keskustelua kuin pelkästään seksielämän kuihtuminen ja siinä tapahtuneet asiat. Hankkikaa tuohon apua terapiasta.

Kotikonsteina voisi yrittää tuota mitä jo aiemmin kirjoitin eli tehdä niitä kivoja asioita yhdessä, joita ennen olette tehneet, sanoa niitä kivoja asioita, joita sanoisitte, jos ette olisi tunteneet toisianne 20 vuotta, vaan tapaisitte vasta. Tuskin sanoisit uudelle naiselle, että lähdepä lenkille, niin seksi kanssani alkaa maistua. Liian usein puolisoa kohdellaan aivan toisin kuin naista tai miestä, jonka kanssa haluaa seksiä ja jota haluaa ennen kaikkea miellyttää. 

Hoida itse ne lapset välillä että toinen pääsee lenkille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli olet vihjannut hänen tarvitsevan lenkkeilyä ja laihtumista, jonka jälkeen ihmettelet, ettei seksi maistu. Voi teitä miehiä, etkö nyt oikeasti tajua missä mättää! Tuollaisia juttuja on vielä oikeasti vaikea enää korjata, kun epäsuorasti moititaan ulkonäköä.

En ole vihjannut enkä ole pyytänyt laihduttamaan. Olen kertonut ja osoittanut hänelle lukuisia kertoja, että on haluttava juuri sellaisena kuin on. Olen vain vastannut hänen omiin pohdiskeluihinsa, että pitäisi aloittaa tekemään jotain, kun ei ole tyytyväinen ulkomuotoonsa ja olotilaansa, mutta silti mikään mitä ehdottaa ei ota tuulta alleen ja aikaakin olen luvannut järjestää, että pääsee harrastamaan vaikka jotain muutakin kuin liikuntaa. On käynyt joskus aiemmin jumpissa satunnaisia pyrähdyksiä, mutta sitä on kestänyt maksimissaan vuoden ajan, jonka jälkeen innostus on loppunut. Ollaan treenattu yhdessä salilla ja käyty lenkillä, mutta sekään ei ole innostanut muutamaa kertaa enempää.

Viimeinen pari vuotta on ollut juuri tuota sohvalle käpertymistä ja valitettavasti lisääntynyttä roskaruuan napostelua ja sen päälle nukahtamista. Kun olisi mahdollisuus harrastaa seksiä niin on aina liian väsy, aikainen herätys, jotain paikkaa kolottaa tai ei vain ole sopiva hetki. Vasta kun lapset ovat yökylässä, niin mahdollisuus seksille aukenee, mutta moittii välillä siitäkin, kun on "pakko" harrastaa seksiä juuri silloin.

-Ap

Ymmärrän, ettet ole tarkoittanut loukata, mutta vaimosi on silti voinut loukkaantua. Liikunnan lisääminen ei ongelmaan auta, se on varma. Syyt ovat muualla ja siitä pitäisi päästä puhumaan.

Seksin tyydyttävyys vaimolle on tietysit yksi asia, sitten ovat ne monet muut asiat, jotka elämäänne vaikuttavat ja joita ei voi erottaa seksistä. Sen voin veikata, että vaimosi näkee asiat aika tavalla toisin kuin sinä, joka näet vaimon liikkumattomuuden olevan "helppo" syypää tilanteeseen.

Molempien pitäisi nyt ottaa vastuuta suhteen sujumisesta ja osata asettua toisen asemaan, kuunnella toista sen sijaan. Toimivan suhteen luomiseksi tarvitaan laajempaa keskustelua kuin pelkästään seksielämän kuihtuminen ja siinä tapahtuneet asiat. Hankkikaa tuohon apua terapiasta.

Kotikonsteina voisi yrittää tuota mitä jo aiemmin kirjoitin eli tehdä niitä kivoja asioita yhdessä, joita ennen olette tehneet, sanoa niitä kivoja asioita, joita sanoisitte, jos ette olisi tunteneet toisianne 20 vuotta, vaan tapaisitte vasta. Tuskin sanoisit uudelle naiselle, että lähdepä lenkille, niin seksi kanssani alkaa maistua. Liian usein puolisoa kohdellaan aivan toisin kuin naista tai miestä, jonka kanssa haluaa seksiä ja jota haluaa ennen kaikkea miellyttää. 

Siis: kuunnella toista sen sijaan, että esittää valmiita ratkaisuja.

Et ole huomannut, että vaimosi käytös viestittää jo sinunkin kertomanasi väsyneisyyttä, alavireisyyttä, sinua häiritsee vain se, että et saa seksiä eli yhteytenne katkeaminen näkyy jo ihan lyhyestä ja itse laatimastasi tekstinpätkästä. En tarkoita syyttää sinua, vaan huomauttaa, että väsynyt ja alavireinen ihminen ei ole myöskään seksuaalisesti vireä. Miten olet toiminut auttaaksesi vaimoasi kertomaan omista fiiliksistään, autttanut häntä käytännössä, onko hänellä jopa hoitamista vaativa masennus? 

En tarkoita vihjata, että tilanne olisi sinun syytäsi, ei se ole, mutta tässä on tilaisuus päivittää suhdettanne syvemmäksi ja sitä kautta saada myös seksielämä uuteen kukoistukseen. Jokin asia vaimosi mieltä painaa ja se on ongelma.

Minäkin jaksoin vain viikonloppuna. Tai viikolla ehkä kerran, jos nukuin illalla tunnin vain sen takia, että jaksaisin seksiä.

Syynä minulle täysin tyypillinen matala energiataso (aina ollut nuoresta saakka, vaikka kunto hyvä), vähäiset yöunet ja työn kuormitus. Työn jälkeen sain juuri ja juuri ruuat kaupasta, ruuanlaitto ja pyykit koneeseen. Sitten tein kuoleman sänkyyn, jotta jaksaisin edes lapset laittaa nukkumaan ja huolehtia heidän ja omat asiat valmiiksi seuraavalle päivälle. Jos seksiä piti olla, niin taas meni myöhälle ja entistä lyhyempi yö.

Ratkaisin ongelman vaihtamalla työpaikkaa. Enää ei tarvi herätä ennen kukonlaulua eikä kaikki energia mene työhön. Suorastaan heräsin uuteen elämään ja hyvinvointiin.

Edeltävä viesti 10 on hyvä. Seksielämään vaikuttaa todella moni asia ja ratkaisuja pystyy etsimään parhaiten henkilö itse, kun häntä puhuttaa ja ehkä esittää omia ajatuksiaan siitä, miltä toisen juttu omaan korvaan kuulostaa. Mutta parisuhteessa toisen pyytetön kuunteleminen on vaikeaa, on kertynyt selvittämättömiä asioita, koska silloin ollaan jo puolustuskannalla. 

Se jäi vielä käsittelemättä tuosta aloituksesta, että miten torjunta on vaikuttanut omaan käytökseen. Seksistä kieltäytyminen toistuvasti on vakava asia parisuhteessa, sillä on isoja vaikutuksia. Esimerkiksi sellaisia vaikutuksia voisi olla se, miten ap on alkanut nähdä puutteita vaimossa, ikään kuin hän olisi tyytymätön vaimoonsa siinä, ettei tämä ole koskaan ollut erityisen liikunnallinen kuten hän itse. Aiemmin tämä ei ole häntä häirinnyt, mutta nyt asia nousee esille, kun on tarvetta korostaa omaa liikunnallisuutta vastapainona sille, että vaimo torjuu. Oma itsetunto notkahtaa väistämättä, kun tulee torjutuksi rakastamansa henkilön toimesta. Ja nämä asiat pitäisi käsitellä pois, keskustella, pyytää tarvittaessa anteeksi jne. jotta tilanne voisi parantua.

Mutta kaikki avioliitot eivät näissä paineissa kestä. Todetaan, että tämä ei toimi, tulee ilmi jotain raskauttavaa, joka katkaisee kamelin selän ja tulee ero. Yksin ei kukaan voi avioliittoa pystyssä pitää ja omasta mielestäni seksielämän toimimattomuus on vakava merkki eron uhasta. Se kertoo niin monesta asiasta kaikkein herkimmällä alueella, vaikka se onkin vain jäävuoren näkyvä huippu keskinäisen suhteen hiipumisessa. Molemmilla tulisi olla halua selvittää ongelmat ja ilmeisesti ap:lla tätä halua olisi, kun tänne kirjoitat.

Kyllä tuo minunkin korvaani kuulostaa ennenkaikkea kommunikaatio-ongelmalta. Parisuhteessa olisi hyvä, että molemmat voi avoimesti kertoa mieltään askarruttavat asiat ja toinen myös aidosti kuuntelee. Kun se toimii molempiin suuntiin, syntyy siitä antoisia keskusteluita, jotka johtavat ehkä ratkaisuihin, ehkä siihen että toteatte olevanne asioiden suhteen eri mieltä. Sekin on parempi kuinvaieta, kiukutella torjutuksi tulemisista, osoittaa hiljaa mieltään tai vaikka arvostella toisen liikkumattomuutta. Eikä se useimmille meistä ole helppoa, mutta sellaista parisuhteen taustatyötä jota pitäisi jaksaa tehdä, nostaa kissa pöydälle silloin kun se on tarpeen.

Silläkin on merkityksensä, miten asiat muotoillaan, kaiken kaikkiaan syyttävä sävy tai toisen puhuttelu tyyliin sinä sitä, sinä tätä, sinä et koskaan tätä, on vahingollista. Sen sijaan omien toiveiden esittäminen, haluaisin että meillä olisi enemmän näin, toivoisin minua kosketettavan näin, listaa helppo jatkaa, toimii paljon rakentavammin.

Samoin ihan senkin asian kysyminen, miten toinen voi ja voisinko auttaa jotenkin vähentämään kuormitustaan tai kaipaako vaikkapa työpaikan vaihtoa vähemmän kuormittavaan, vaihtelua elämänsä sisältöön, arki puuduttaa. Joskus pieni lomanenkin voisi piristää ja vaikka itsellesi on vaikeaa olla erityisesti tilanteen salliessa tekemättä aloitteita seksiin, sellaisen kärsivällisyyden osoittaminen voi joskus maksaa itsensä moninkertasisesti takaisin.

Seuraava asia, jonka nostaisin esiin on se, kokeeko hän yhteisen seksinne olevan nautinto vain sinulle, hänen toimiessaan alustana seksinautinnoillesi, mutta jää itse ilman tyydytystä. Saako hän orgasmeja, mahdollistaako seksinne sellaiset edes, kun moni nainen ei saa orgasmia pelkässä yhdynnässä. Tarjoatko mahdollisuutta saada suuseksiä tai käsihyväilyjä orgasmiin saakka. Hyväksytkö lelut mukaan seksileikkeihinne, sallitko edes sellaisten olemassaolon kotonanne?

Joskus tosiaan voi olla hyvä turvautua ulkopuolisen asiantuntijan palveluihin, eli hakeutua parisuhdeterapeutin luokse. Ei se ole häpeä, mikä vain saaa perheet pysymään ehjinä, on takuulla yrittämisen arvoisia tuollaisessa tilanteessa joka teillä on.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo minunkin korvaani kuulostaa ennenkaikkea kommunikaatio-ongelmalta. Parisuhteessa olisi hyvä, että molemmat voi avoimesti kertoa mieltään askarruttavat asiat ja toinen myös aidosti kuuntelee. Kun se toimii molempiin suuntiin, syntyy siitä antoisia keskusteluita, jotka johtavat ehkä ratkaisuihin, ehkä siihen että toteatte olevanne asioiden suhteen eri mieltä. Sekin on parempi kuinvaieta, kiukutella torjutuksi tulemisista, osoittaa hiljaa mieltään tai vaikka arvostella toisen liikkumattomuutta. Eikä se useimmille meistä ole helppoa, mutta sellaista parisuhteen taustatyötä jota pitäisi jaksaa tehdä, nostaa kissa pöydälle silloin kun se on tarpeen.

Silläkin on merkityksensä, miten asiat muotoillaan, kaiken kaikkiaan syyttävä sävy tai toisen puhuttelu tyyliin sinä sitä, sinä tätä, sinä et koskaan tätä, on vahingollista. Sen sijaan omien toiveiden esittäminen, haluaisin että meillä olisi enemmän näin, toivoisin minua kosketettavan näin, listaa helppo jatkaa, toimii paljon rakentavammin.

Samoin ihan senkin asian kysyminen, miten toinen voi ja voisinko auttaa jotenkin vähentämään kuormitustaan tai kaipaako vaikkapa työpaikan vaihtoa vähemmän kuormittavaan, vaihtelua elämänsä sisältöön, arki puuduttaa. Joskus pieni lomanenkin voisi piristää ja vaikka itsellesi on vaikeaa olla erityisesti tilanteen salliessa tekemättä aloitteita seksiin, sellaisen kärsivällisyyden osoittaminen voi joskus maksaa itsensä moninkertasisesti takaisin.

Seuraava asia, jonka nostaisin esiin on se, kokeeko hän yhteisen seksinne olevan nautinto vain sinulle, hänen toimiessaan alustana seksinautinnoillesi, mutta jää itse ilman tyydytystä. Saako hän orgasmeja, mahdollistaako seksinne sellaiset edes, kun moni nainen ei saa orgasmia pelkässä yhdynnässä. Tarjoatko mahdollisuutta saada suuseksiä tai käsihyväilyjä orgasmiin saakka. Hyväksytkö lelut mukaan seksileikkeihinne, sallitko edes sellaisten olemassaolon kotonanne?

Joskus tosiaan voi olla hyvä turvautua ulkopuolisen asiantuntijan palveluihin, eli hakeutua parisuhdeterapeutin luokse. Ei se ole häpeä, mikä vain saaa perheet pysymään ehjinä, on takuulla yrittämisen arvoisia tuollaisessa tilanteessa joka teillä on.

Erittäin hyvää asiaa tässä viestissä myös monessakin suhteessa.

Siitä onko seksielämä myös toiselle ollut ihan oikeasti tyydyttävää on yksi vaikeimpia asioita keskustella keskenään. Ulkopuolisen avun turvin tuonkin asian voisi turvallisesti käsitellä. Jos toisen kiinnostus seksiin on aina ollut vähäisempää, hän on aina ollut vähemmän aloitteellinen, on hänen suhteensa omaan kehoon ja koko seksuaalishistoria ehkä käsittelemättä. Se on hänen omalla vastuullaan haluaako hän sitä käsitellä ja kenen kanssa. Suhteen koko seksuaalihistoria on myös erillinen oma kokonaisuutensa, mitä siinä on tapahtunut kummankin mielestä, jos näistä asioista ei paljon ole puhuttu muuten kuin pinnallisella yhdyntäkertojen tai seksitoiveiden tasolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli olet vihjannut hänen tarvitsevan lenkkeilyä ja laihtumista, jonka jälkeen ihmettelet, ettei seksi maistu. Voi teitä miehiä, etkö nyt oikeasti tajua missä mättää! Tuollaisia juttuja on vielä oikeasti vaikea enää korjata, kun epäsuorasti moititaan ulkonäköä.

En ole vihjannut enkä ole pyytänyt laihduttamaan. Olen kertonut ja osoittanut hänelle lukuisia kertoja, että on haluttava juuri sellaisena kuin on. Olen vain vastannut hänen omiin pohdiskeluihinsa, että pitäisi aloittaa tekemään jotain, kun ei ole tyytyväinen ulkomuotoonsa ja olotilaansa, mutta silti mikään mitä ehdottaa ei ota tuulta alleen ja aikaakin olen luvannut järjestää, että pääsee harrastamaan vaikka jotain muutakin kuin liikuntaa. On käynyt joskus aiemmin jumpissa satunnaisia pyrähdyksiä, mutta sitä on kestänyt maksimissaan vuoden ajan, jonka jälkeen innostus on loppunut. Ollaan treenattu yhdessä salilla ja käyty lenkillä, mutta sekään ei ole innostanut muutamaa kertaa enempää.

Viimeinen pari vuotta on ollut juuri tuota sohvalle käpertymistä ja valitettavasti lisääntynyttä roskaruuan napostelua ja sen päälle nukahtamista. Kun olisi mahdollisuus harrastaa seksiä niin on aina liian väsy, aikainen herätys, jotain paikkaa kolottaa tai ei vain ole sopiva hetki. Vasta kun lapset ovat yökylässä, niin mahdollisuus seksille aukenee, mutta moittii välillä siitäkin, kun on "pakko" harrastaa seksiä juuri silloin.

-Ap

Ymmärrän, ettet ole tarkoittanut loukata, mutta vaimosi on silti voinut loukkaantua. Liikunnan lisääminen ei ongelmaan auta, se on varma. Syyt ovat muualla ja siitä pitäisi päästä puhumaan.

Seksin tyydyttävyys vaimolle on tietysit yksi asia, sitten ovat ne monet muut asiat, jotka elämäänne vaikuttavat ja joita ei voi erottaa seksistä. Sen voin veikata, että vaimosi näkee asiat aika tavalla toisin kuin sinä, joka näet vaimon liikkumattomuuden olevan "helppo" syypää tilanteeseen.

Molempien pitäisi nyt ottaa vastuuta suhteen sujumisesta ja osata asettua toisen asemaan, kuunnella toista sen sijaan. Toimivan suhteen luomiseksi tarvitaan laajempaa keskustelua kuin pelkästään seksielämän kuihtuminen ja siinä tapahtuneet asiat. Hankkikaa tuohon apua terapiasta.

Kotikonsteina voisi yrittää tuota mitä jo aiemmin kirjoitin eli tehdä niitä kivoja asioita yhdessä, joita ennen olette tehneet, sanoa niitä kivoja asioita, joita sanoisitte, jos ette olisi tunteneet toisianne 20 vuotta, vaan tapaisitte vasta. Tuskin sanoisit uudelle naiselle, että lähdepä lenkille, niin seksi kanssani alkaa maistua. Liian usein puolisoa kohdellaan aivan toisin kuin naista tai miestä, jonka kanssa haluaa seksiä ja jota haluaa ennen kaikkea miellyttää. 

Kiitos hyvästä palautteesta! Myönnän, että varmasti on kommunikoinnissa haasteita ja helposti asiat menee juupas-eipäs väittelyksi, joka ei johda mihinkään. Olen itsekin miettinyt terapiaa, mutta en ole sitä rohjennut ehdottaa, koska luultavasti puolisoni ottaa sen heti eron merkkinä, mitä se ei ainakaan minulle missään nimessä ole, päinvastoin. Ja kiitos hyvästä vinkistä lähestyä asiaa kuin puhtaalta pöydältä. Tämän laitan varmasti korvan taakse. Kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli olet vihjannut hänen tarvitsevan lenkkeilyä ja laihtumista, jonka jälkeen ihmettelet, ettei seksi maistu. Voi teitä miehiä, etkö nyt oikeasti tajua missä mättää! Tuollaisia juttuja on vielä oikeasti vaikea enää korjata, kun epäsuorasti moititaan ulkonäköä.

En ole vihjannut enkä ole pyytänyt laihduttamaan. Olen kertonut ja osoittanut hänelle lukuisia kertoja, että on haluttava juuri sellaisena kuin on. Olen vain vastannut hänen omiin pohdiskeluihinsa, että pitäisi aloittaa tekemään jotain, kun ei ole tyytyväinen ulkomuotoonsa ja olotilaansa, mutta silti mikään mitä ehdottaa ei ota tuulta alleen ja aikaakin olen luvannut järjestää, että pääsee harrastamaan vaikka jotain muutakin kuin liikuntaa. On käynyt joskus aiemmin jumpissa satunnaisia pyrähdyksiä, mutta sitä on kestänyt maksimissaan vuoden ajan, jonka jälkeen innostus on loppunut. Ollaan treenattu yhdessä salilla ja käyty lenkillä, mutta sekään ei ole innostanut muutamaa kertaa enempää.

Viimeinen pari vuotta on ollut juuri tuota sohvalle käpertymistä ja valitettavasti lisääntynyttä roskaruuan napostelua ja sen päälle nukahtamista. Kun olisi mahdollisuus harrastaa seksiä niin on aina liian väsy, aikainen herätys, jotain paikkaa kolottaa tai ei vain ole sopiva hetki. Vasta kun lapset ovat yökylässä, niin mahdollisuus seksille aukenee, mutta moittii välillä siitäkin, kun on "pakko" harrastaa seksiä juuri silloin.

-Ap

Ymmärrän, ettet ole tarkoittanut loukata, mutta vaimosi on silti voinut loukkaantua. Liikunnan lisääminen ei ongelmaan auta, se on varma. Syyt ovat muualla ja siitä pitäisi päästä puhumaan.

Seksin tyydyttävyys vaimolle on tietysit yksi asia, sitten ovat ne monet muut asiat, jotka elämäänne vaikuttavat ja joita ei voi erottaa seksistä. Sen voin veikata, että vaimosi näkee asiat aika tavalla toisin kuin sinä, joka näet vaimon liikkumattomuuden olevan "helppo" syypää tilanteeseen.

Molempien pitäisi nyt ottaa vastuuta suhteen sujumisesta ja osata asettua toisen asemaan, kuunnella toista sen sijaan. Toimivan suhteen luomiseksi tarvitaan laajempaa keskustelua kuin pelkästään seksielämän kuihtuminen ja siinä tapahtuneet asiat. Hankkikaa tuohon apua terapiasta.

Kotikonsteina voisi yrittää tuota mitä jo aiemmin kirjoitin eli tehdä niitä kivoja asioita yhdessä, joita ennen olette tehneet, sanoa niitä kivoja asioita, joita sanoisitte, jos ette olisi tunteneet toisianne 20 vuotta, vaan tapaisitte vasta. Tuskin sanoisit uudelle naiselle, että lähdepä lenkille, niin seksi kanssani alkaa maistua. Liian usein puolisoa kohdellaan aivan toisin kuin naista tai miestä, jonka kanssa haluaa seksiä ja jota haluaa ennen kaikkea miellyttää. 

Siis: kuunnella toista sen sijaan, että esittää valmiita ratkaisuja.

Et ole huomannut, että vaimosi käytös viestittää jo sinunkin kertomanasi väsyneisyyttä, alavireisyyttä, sinua häiritsee vain se, että et saa seksiä eli yhteytenne katkeaminen näkyy jo ihan lyhyestä ja itse laatimastasi tekstinpätkästä. En tarkoita syyttää sinua, vaan huomauttaa, että väsynyt ja alavireinen ihminen ei ole myöskään seksuaalisesti vireä. Miten olet toiminut auttaaksesi vaimoasi kertomaan omista fiiliksistään, autttanut häntä käytännössä, onko hänellä jopa hoitamista vaativa masennus? 

En tarkoita vihjata, että tilanne olisi sinun syytäsi, ei se ole, mutta tässä on tilaisuus päivittää suhdettanne syvemmäksi ja sitä kautta saada myös seksielämä uuteen kukoistukseen. Jokin asia vaimosi mieltä painaa ja se on ongelma.

Tämä on varmasti totta, koska huomaan hänen välillä olevan ajatuksissaan ja kun kysyn mitä miettii, niin tyypillinen vastaus on: "en mitään", vaikka selkeästi jokin asia vaivaa. Ainakin työasioitaan vatvoo välillä, siitä olen tietoinen, mutta miettii myös muutakin. Hänellä on ollut myös aina vaikea sanoittaa seksiin liittyviä asioita, kun olen hänelle sanonut, että ohjaisi minua esimerkiksi suuseksin tai yhdynnän aikana, jotta tietäisin miltä hänestä tuntuu. Vastaus on usein , ettei osaa sanoa tai selittää, mutta jotenkin minun pitäisi vain tietää. Tämä on ollut aina haaste.

-Ap 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo minunkin korvaani kuulostaa ennenkaikkea kommunikaatio-ongelmalta. Parisuhteessa olisi hyvä, että molemmat voi avoimesti kertoa mieltään askarruttavat asiat ja toinen myös aidosti kuuntelee. Kun se toimii molempiin suuntiin, syntyy siitä antoisia keskusteluita, jotka johtavat ehkä ratkaisuihin, ehkä siihen että toteatte olevanne asioiden suhteen eri mieltä. Sekin on parempi kuinvaieta, kiukutella torjutuksi tulemisista, osoittaa hiljaa mieltään tai vaikka arvostella toisen liikkumattomuutta. Eikä se useimmille meistä ole helppoa, mutta sellaista parisuhteen taustatyötä jota pitäisi jaksaa tehdä, nostaa kissa pöydälle silloin kun se on tarpeen.

Silläkin on merkityksensä, miten asiat muotoillaan, kaiken kaikkiaan syyttävä sävy tai toisen puhuttelu tyyliin sinä sitä, sinä tätä, sinä et koskaan tätä, on vahingollista. Sen sijaan omien toiveiden esittäminen, haluaisin että meillä olisi enemmän näin, toivoisin minua kosketettavan näin, listaa helppo jatkaa, toimii paljon rakentavammin.

Samoin ihan senkin asian kysyminen, miten toinen voi ja voisinko auttaa jotenkin vähentämään kuormitustaan tai kaipaako vaikkapa työpaikan vaihtoa vähemmän kuormittavaan, vaihtelua elämänsä sisältöön, arki puuduttaa. Joskus pieni lomanenkin voisi piristää ja vaikka itsellesi on vaikeaa olla erityisesti tilanteen salliessa tekemättä aloitteita seksiin, sellaisen kärsivällisyyden osoittaminen voi joskus maksaa itsensä moninkertasisesti takaisin.

Seuraava asia, jonka nostaisin esiin on se, kokeeko hän yhteisen seksinne olevan nautinto vain sinulle, hänen toimiessaan alustana seksinautinnoillesi, mutta jää itse ilman tyydytystä. Saako hän orgasmeja, mahdollistaako seksinne sellaiset edes, kun moni nainen ei saa orgasmia pelkässä yhdynnässä. Tarjoatko mahdollisuutta saada suuseksiä tai käsihyväilyjä orgasmiin saakka. Hyväksytkö lelut mukaan seksileikkeihinne, sallitko edes sellaisten olemassaolon kotonanne?

Joskus tosiaan voi olla hyvä turvautua ulkopuolisen asiantuntijan palveluihin, eli hakeutua parisuhdeterapeutin luokse. Ei se ole häpeä, mikä vain saaa perheet pysymään ehjinä, on takuulla yrittämisen arvoisia tuollaisessa tilanteessa joka teillä on.

Työasiat vaivaavat välillä, sen tiedän ja olen pyytänytkin häntä harkitsemaan vaihtoa jo vaihtelunkin vuoksi. Ei vain ota tuulta alleen ja on jotenkin ehkä jumissa nykyisessä paikassa. 

Kun meillä on seksiä, hän saa aina useammin kuin kerran. Yleensä jo suuseksissä ja sen jälkeen vielä yhdynnässä, usein melko rajustikin. Minä saan yleensä viimeisenä ja joskus yhtäaikaa. On kommentoinut, että usein tuntuu vielä seuraavana päivänäkin hyvältä. Leluja ja asujakin on monenlaisia ja niitä käytetään usein kun harrastamme seksiä. Itse hän ei niitä käytä ja ei muutenkaan itsetyydytä juuri koskaan.

Terapia voisi olla kohdallamme hyvä vaihtoehto, jos hän ei pysty sanoittamaan ajatuksiaan minulle, mutta haaste on pelkästään ehdottaa tätä hänelle.

- Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo minunkin korvaani kuulostaa ennenkaikkea kommunikaatio-ongelmalta. Parisuhteessa olisi hyvä, että molemmat voi avoimesti kertoa mieltään askarruttavat asiat ja toinen myös aidosti kuuntelee. Kun se toimii molempiin suuntiin, syntyy siitä antoisia keskusteluita, jotka johtavat ehkä ratkaisuihin, ehkä siihen että toteatte olevanne asioiden suhteen eri mieltä. Sekin on parempi kuinvaieta, kiukutella torjutuksi tulemisista, osoittaa hiljaa mieltään tai vaikka arvostella toisen liikkumattomuutta. Eikä se useimmille meistä ole helppoa, mutta sellaista parisuhteen taustatyötä jota pitäisi jaksaa tehdä, nostaa kissa pöydälle silloin kun se on tarpeen.

Silläkin on merkityksensä, miten asiat muotoillaan, kaiken kaikkiaan syyttävä sävy tai toisen puhuttelu tyyliin sinä sitä, sinä tätä, sinä et koskaan tätä, on vahingollista. Sen sijaan omien toiveiden esittäminen, haluaisin että meillä olisi enemmän näin, toivoisin minua kosketettavan näin, listaa helppo jatkaa, toimii paljon rakentavammin.

Samoin ihan senkin asian kysyminen, miten toinen voi ja voisinko auttaa jotenkin vähentämään kuormitustaan tai kaipaako vaikkapa työpaikan vaihtoa vähemmän kuormittavaan, vaihtelua elämänsä sisältöön, arki puuduttaa. Joskus pieni lomanenkin voisi piristää ja vaikka itsellesi on vaikeaa olla erityisesti tilanteen salliessa tekemättä aloitteita seksiin, sellaisen kärsivällisyyden osoittaminen voi joskus maksaa itsensä moninkertasisesti takaisin.

Seuraava asia, jonka nostaisin esiin on se, kokeeko hän yhteisen seksinne olevan nautinto vain sinulle, hänen toimiessaan alustana seksinautinnoillesi, mutta jää itse ilman tyydytystä. Saako hän orgasmeja, mahdollistaako seksinne sellaiset edes, kun moni nainen ei saa orgasmia pelkässä yhdynnässä. Tarjoatko mahdollisuutta saada suuseksiä tai käsihyväilyjä orgasmiin saakka. Hyväksytkö lelut mukaan seksileikkeihinne, sallitko edes sellaisten olemassaolon kotonanne?

Joskus tosiaan voi olla hyvä turvautua ulkopuolisen asiantuntijan palveluihin, eli hakeutua parisuhdeterapeutin luokse. Ei se ole häpeä, mikä vain saaa perheet pysymään ehjinä, on takuulla yrittämisen arvoisia tuollaisessa tilanteessa joka teillä on.

Erittäin hyvää asiaa tässä viestissä myös monessakin suhteessa.

Siitä onko seksielämä myös toiselle ollut ihan oikeasti tyydyttävää on yksi vaikeimpia asioita keskustella keskenään. Ulkopuolisen avun turvin tuonkin asian voisi turvallisesti käsitellä. Jos toisen kiinnostus seksiin on aina ollut vähäisempää, hän on aina ollut vähemmän aloitteellinen, on hänen suhteensa omaan kehoon ja koko seksuaalishistoria ehkä käsittelemättä. Se on hänen omalla vastuullaan haluaako hän sitä käsitellä ja kenen kanssa. Suhteen koko seksuaalihistoria on myös erillinen oma kokonaisuutensa, mitä siinä on tapahtunut kummankin mielestä, jos näistä asioista ei paljon ole puhuttu muuten kuin pinnallisella yhdyntäkertojen tai seksitoiveiden tasolla. 

Tämä on totta ja vaikka hän nähtävästi nauttii seksikerroistamme, niin jokin saattaa vaivata silti. Hän on ollut aina meistä selkeästi vähemmän aktiivinen seksin suhteen ja vaikka sanoo nauttivansa siitä, niin vaivaako häntä vielä jokin, niin en tiedä. Eri tavoin olen tätä yrittänyt selvittää, mutta jotenkin tuntuu, että ei siltikään kerro kaikkea. Ehkä ulkopuolinen voisi tässä asiassa auttaa ,mutta kuten sanoit ketään ei voi tähän pakottaa, ellei halua.

-Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo minunkin korvaani kuulostaa ennenkaikkea kommunikaatio-ongelmalta. Parisuhteessa olisi hyvä, että molemmat voi avoimesti kertoa mieltään askarruttavat asiat ja toinen myös aidosti kuuntelee. Kun se toimii molempiin suuntiin, syntyy siitä antoisia keskusteluita, jotka johtavat ehkä ratkaisuihin, ehkä siihen että toteatte olevanne asioiden suhteen eri mieltä. Sekin on parempi kuinvaieta, kiukutella torjutuksi tulemisista, osoittaa hiljaa mieltään tai vaikka arvostella toisen liikkumattomuutta. Eikä se useimmille meistä ole helppoa, mutta sellaista parisuhteen taustatyötä jota pitäisi jaksaa tehdä, nostaa kissa pöydälle silloin kun se on tarpeen.

Silläkin on merkityksensä, miten asiat muotoillaan, kaiken kaikkiaan syyttävä sävy tai toisen puhuttelu tyyliin sinä sitä, sinä tätä, sinä et koskaan tätä, on vahingollista. Sen sijaan omien toiveiden esittäminen, haluaisin että meillä olisi enemmän näin, toivoisin minua kosketettavan näin, listaa helppo jatkaa, toimii paljon rakentavammin.

Samoin ihan senkin asian kysyminen, miten toinen voi ja voisinko auttaa jotenkin vähentämään kuormitustaan tai kaipaako vaikkapa työpaikan vaihtoa vähemmän kuormittavaan, vaihtelua elämänsä sisältöön, arki puuduttaa. Joskus pieni lomanenkin voisi piristää ja vaikka itsellesi on vaikeaa olla erityisesti tilanteen salliessa tekemättä aloitteita seksiin, sellaisen kärsivällisyyden osoittaminen voi joskus maksaa itsensä moninkertasisesti takaisin.

Seuraava asia, jonka nostaisin esiin on se, kokeeko hän yhteisen seksinne olevan nautinto vain sinulle, hänen toimiessaan alustana seksinautinnoillesi, mutta jää itse ilman tyydytystä. Saako hän orgasmeja, mahdollistaako seksinne sellaiset edes, kun moni nainen ei saa orgasmia pelkässä yhdynnässä. Tarjoatko mahdollisuutta saada suuseksiä tai käsihyväilyjä orgasmiin saakka. Hyväksytkö lelut mukaan seksileikkeihinne, sallitko edes sellaisten olemassaolon kotonanne?

Joskus tosiaan voi olla hyvä turvautua ulkopuolisen asiantuntijan palveluihin, eli hakeutua parisuhdeterapeutin luokse. Ei se ole häpeä, mikä vain saaa perheet pysymään ehjinä, on takuulla yrittämisen arvoisia tuollaisessa tilanteessa joka teillä on.

Erittäin hyvää asiaa tässä viestissä myös monessakin suhteessa.

Siitä onko seksielämä myös toiselle ollut ihan oikeasti tyydyttävää on yksi vaikeimpia asioita keskustella keskenään. Ulkopuolisen avun turvin tuonkin asian voisi turvallisesti käsitellä. Jos toisen kiinnostus seksiin on aina ollut vähäisempää, hän on aina ollut vähemmän aloitteellinen, on hänen suhteensa omaan kehoon ja koko seksuaalishistoria ehkä käsittelemättä. Se on hänen omalla vastuullaan haluaako hän sitä käsitellä ja kenen kanssa. Suhteen koko seksuaalihistoria on myös erillinen oma kokonaisuutensa, mitä siinä on tapahtunut kummankin mielestä, jos näistä asioista ei paljon ole puhuttu muuten kuin pinnallisella yhdyntäkertojen tai seksitoiveiden tasolla. 

Tämä on totta ja vaikka hän nähtävästi nauttii seksikerroistamme, niin jokin saattaa vaivata silti. Hän on ollut aina meistä selkeästi vähemmän aktiivinen seksin suhteen ja vaikka sanoo nauttivansa siitä, niin vaivaako häntä vielä jokin, niin en tiedä. Eri tavoin olen tätä yrittänyt selvittää, mutta jotenkin tuntuu, että ei siltikään kerro kaikkea. Ehkä ulkopuolinen voisi tässä asiassa auttaa ,mutta kuten sanoit ketään ei voi tähän pakottaa, ellei halua.

-Ap

Olet selvästikin yrittänyt parhaasi ja tilanne alkaa käydä voimillesi kuten aloituksessakin toit ilmi. Myös vaimosi varmaankin kokee tilanteen hankalana, mutta peittelee pelkojaan, aloituksessahan toit ilmi, että hän on huolissaan urheiluharrastuksestasi, mikä vaikuttaisi äkkiseltään menettämisen pelolta ja mustasukkaisuudelta. 

Mitä jos koettaisit tuoda ilmi omaa tunnettasi sen suhteen mitä torjunta tekee sinulle, itsetunnollesi, seksuaalisuudelle, ja toisit ilmi, että sinäkin tarvitset tunnetta halutuksi tulemisesta. Ei ole tasapainoista joutua aina ikään kuin houkuttelemaan toista seksiin: eihän kukaan sellaista jaksa. Voisit esimerkiksi todeta, että sinun keinosi eivät riitä, koet tarvitsevasi ulkopuolista näkökulmaa seksiin ja siihenkin mikä häntä oikein vaivaa, kun näet, ettei hän voi hyvin, ettekä pysty keskustelemaan yhdessä riittävän hyvin. Onko masennusta, jota hän ei itsekään tunnista ja se ilmenee lamaantumisena, ehkä ajoittaisena kiukkuisuutena (tosin ärsyyntyneisyys on useimmiten miesten masennusoire), joka tapauksessa olet huomannut, ettei kaikki välillänne kaikki ole kunnossa, mikä sitten oirehtii seksin alueella. Jos tuot ilmi vahvasti myös sen mikä suhteessanne on hyvää, että rakastat, olet halukas selvittämään asioita, oletko tahtomattasi loukannut, niin hän ei ehkä koe tilannetta niin uhkaavana.

Meidän ihmisten pelot vaikuttavat paljon siihen mistä uskalletaan puhua kumppanin kanssa. Menettämisen pelko on suurimpia syitä siihen, että väistellään asioista puhumista, mutta sitten on myös salaisuuksia, joista kasvaa vuosien mittaan isoja salakuoppia yhteiseen matkaan. Toisaalta myös oman lapsuudenperheen malli vaikuttaa tapaan mitä pelkää ja kuinka ongelmia ratkaistaan. Jos ongelmia ei uskalleta käsitellä sen pelossa, että toinen hylkää (erimielisyys ja oman tahdon ilmaiseminen on ylipäätään vaarallista niin kuin turvattomalla lapsella aikoinaan), niin siihen auttaa pelkojen hälventäminen, suhteen ja rakkauden vahvuuksien kohottaminen paremmin esille arjessa. Salaisuudet ovat paljon vaikeampia, esimerkiksi seksuaalihistoriaan tai uskottomuuteen liittyvät.

Voit mennä terapiaan yksinkin, tosin usein käy niin, että kun toinen osapuoli menee terapiaan, haluaa sinne toinenkin tulla, vaikka alkuun vain kuuntelemaan. Kannattaa valita sellainen psykoterapeutti, jolla on vahva kokemus ja koulutus paripsykoterapiasta. Pelkkä seksuaaliterapeutin koulutus ei nykyään edellytä pohjakoulutusta terapia-alalta, joten sellaista en suosittelisi. Seksuaalisuuden käsittely pariterapiassa on melko vaativaa ja voi aiheuttaa isoja vahinkoja, jos pohjalla ei ole tietämystä parisuhteen dynamiikasta. Sinuna tai teinä valitsisin pitkään alalla töitä tehneen ihmisen: siis henkilön, jonka koulutus ja kokemus koskee nimenomaan parisuhteita ja perhettä, ei yksilöpsykoterapiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli olet vihjannut hänen tarvitsevan lenkkeilyä ja laihtumista, jonka jälkeen ihmettelet, ettei seksi maistu. Voi teitä miehiä, etkö nyt oikeasti tajua missä mättää! Tuollaisia juttuja on vielä oikeasti vaikea enää korjata, kun epäsuorasti moititaan ulkonäköä.

En ole vihjannut enkä ole pyytänyt laihduttamaan. Olen kertonut ja osoittanut hänelle lukuisia kertoja, että on haluttava juuri sellaisena kuin on. Olen vain vastannut hänen omiin pohdiskeluihinsa, että pitäisi aloittaa tekemään jotain, kun ei ole tyytyväinen ulkomuotoonsa ja olotilaansa, mutta silti mikään mitä ehdottaa ei ota tuulta alleen ja aikaakin olen luvannut järjestää, että pääsee harrastamaan vaikka jotain muutakin kuin liikuntaa. On käynyt joskus aiemmin jumpissa satunnaisia pyrähdyksiä, mutta sitä on kestänyt maksimissaan vuoden ajan, jonka jälkeen innostus on loppunut. Ollaan treenattu yhdessä salilla ja käyty lenkillä, mutta sekään ei ole innostanut muutamaa kertaa enempää.

Viimeinen pari vuotta on ollut juuri tuota sohvalle käpertymistä ja valitettavasti lisääntynyttä roskaruuan napostelua ja sen päälle nukahtamista. Kun olisi mahdollisuus harrastaa seksiä niin on aina liian väsy, aikainen herätys, jotain paikkaa kolottaa tai ei vain ole sopiva hetki. Vasta kun lapset ovat yökylässä, niin mahdollisuus seksille aukenee, mutta moittii välillä siitäkin, kun on "pakko" harrastaa seksiä juuri silloin.

-Ap

Ymmärrän, ettet ole tarkoittanut loukata, mutta vaimosi on silti voinut loukkaantua. Liikunnan lisääminen ei ongelmaan auta, se on varma. Syyt ovat muualla ja siitä pitäisi päästä puhumaan.

Seksin tyydyttävyys vaimolle on tietysit yksi asia, sitten ovat ne monet muut asiat, jotka elämäänne vaikuttavat ja joita ei voi erottaa seksistä. Sen voin veikata, että vaimosi näkee asiat aika tavalla toisin kuin sinä, joka näet vaimon liikkumattomuuden olevan "helppo" syypää tilanteeseen.

Molempien pitäisi nyt ottaa vastuuta suhteen sujumisesta ja osata asettua toisen asemaan, kuunnella toista sen sijaan. Toimivan suhteen luomiseksi tarvitaan laajempaa keskustelua kuin pelkästään seksielämän kuihtuminen ja siinä tapahtuneet asiat. Hankkikaa tuohon apua terapiasta.

Kotikonsteina voisi yrittää tuota mitä jo aiemmin kirjoitin eli tehdä niitä kivoja asioita yhdessä, joita ennen olette tehneet, sanoa niitä kivoja asioita, joita sanoisitte, jos ette olisi tunteneet toisianne 20 vuotta, vaan tapaisitte vasta. Tuskin sanoisit uudelle naiselle, että lähdepä lenkille, niin seksi kanssani alkaa maistua. Liian usein puolisoa kohdellaan aivan toisin kuin naista tai miestä, jonka kanssa haluaa seksiä ja jota haluaa ennen kaikkea miellyttää. 

Siis: kuunnella toista sen sijaan, että esittää valmiita ratkaisuja.

Et ole huomannut, että vaimosi käytös viestittää jo sinunkin kertomanasi väsyneisyyttä, alavireisyyttä, sinua häiritsee vain se, että et saa seksiä eli yhteytenne katkeaminen näkyy jo ihan lyhyestä ja itse laatimastasi tekstinpätkästä. En tarkoita syyttää sinua, vaan huomauttaa, että väsynyt ja alavireinen ihminen ei ole myöskään seksuaalisesti vireä. Miten olet toiminut auttaaksesi vaimoasi kertomaan omista fiiliksistään, autttanut häntä käytännössä, onko hänellä jopa hoitamista vaativa masennus? 

En tarkoita vihjata, että tilanne olisi sinun syytäsi, ei se ole, mutta tässä on tilaisuus päivittää suhdettanne syvemmäksi ja sitä kautta saada myös seksielämä uuteen kukoistukseen. Jokin asia vaimosi mieltä painaa ja se on ongelma.

Tämä on varmasti totta, koska huomaan hänen välillä olevan ajatuksissaan ja kun kysyn mitä miettii, niin tyypillinen vastaus on: "en mitään", vaikka selkeästi jokin asia vaivaa. Ainakin työasioitaan vatvoo välillä, siitä olen tietoinen, mutta miettii myös muutakin. Hänellä on ollut myös aina vaikea sanoittaa seksiin liittyviä asioita, kun olen hänelle sanonut, että ohjaisi minua esimerkiksi suuseksin tai yhdynnän aikana, jotta tietäisin miltä hänestä tuntuu. Vastaus on usein , ettei osaa sanoa tai selittää, mutta jotenkin minun pitäisi vain tietää. Tämä on ollut aina haaste.

-Ap 

Tästä tuli vielä mieleen haluttomuuden anatomiaa eli halussahan on kyse tahdosta ja rajoista. Haluton asettaa rajan siihen, ettei tahdo seksiä, mutta muuten oma tahto ja draivi on usein kateissa. Haluttomuudelle on sisäinen lupa, mutta tahtomiselle ja rajan asettamiselle muuten ei - mikä on seksuaalisuuden ydintä. Siinä mielessä haluton nainen on paradoksi, koska "en halua seksiä kanssasi juuri nyt" on vahvimpia keinoja mitä parisuhteessa voi parisuhdedynamiikan kautta käyttää. Se voi olla jopa tietoista vallankäyttöä joskus (ei varmaankaan vaimosi kohdalla).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuo minunkin korvaani kuulostaa ennenkaikkea kommunikaatio-ongelmalta. Parisuhteessa olisi hyvä, että molemmat voi avoimesti kertoa mieltään askarruttavat asiat ja toinen myös aidosti kuuntelee. Kun se toimii molempiin suuntiin, syntyy siitä antoisia keskusteluita, jotka johtavat ehkä ratkaisuihin, ehkä siihen että toteatte olevanne asioiden suhteen eri mieltä. Sekin on parempi kuinvaieta, kiukutella torjutuksi tulemisista, osoittaa hiljaa mieltään tai vaikka arvostella toisen liikkumattomuutta. Eikä se useimmille meistä ole helppoa, mutta sellaista parisuhteen taustatyötä jota pitäisi jaksaa tehdä, nostaa kissa pöydälle silloin kun se on tarpeen.

Silläkin on merkityksensä, miten asiat muotoillaan, kaiken kaikkiaan syyttävä sävy tai toisen puhuttelu tyyliin sinä sitä, sinä tätä, sinä et koskaan tätä, on vahingollista. Sen sijaan omien toiveiden esittäminen, haluaisin että meillä olisi enemmän näin, toivoisin minua kosketettavan näin, listaa helppo jatkaa, toimii paljon rakentavammin.

Samoin ihan senkin asian kysyminen, miten toinen voi ja voisinko auttaa jotenkin vähentämään kuormitustaan tai kaipaako vaikkapa työpaikan vaihtoa vähemmän kuormittavaan, vaihtelua elämänsä sisältöön, arki puuduttaa. Joskus pieni lomanenkin voisi piristää ja vaikka itsellesi on vaikeaa olla erityisesti tilanteen salliessa tekemättä aloitteita seksiin, sellaisen kärsivällisyyden osoittaminen voi joskus maksaa itsensä moninkertasisesti takaisin.

Seuraava asia, jonka nostaisin esiin on se, kokeeko hän yhteisen seksinne olevan nautinto vain sinulle, hänen toimiessaan alustana seksinautinnoillesi, mutta jää itse ilman tyydytystä. Saako hän orgasmeja, mahdollistaako seksinne sellaiset edes, kun moni nainen ei saa orgasmia pelkässä yhdynnässä. Tarjoatko mahdollisuutta saada suuseksiä tai käsihyväilyjä orgasmiin saakka. Hyväksytkö lelut mukaan seksileikkeihinne, sallitko edes sellaisten olemassaolon kotonanne?

Joskus tosiaan voi olla hyvä turvautua ulkopuolisen asiantuntijan palveluihin, eli hakeutua parisuhdeterapeutin luokse. Ei se ole häpeä, mikä vain saaa perheet pysymään ehjinä, on takuulla yrittämisen arvoisia tuollaisessa tilanteessa joka teillä on.

Erittäin hyvää asiaa tässä viestissä myös monessakin suhteessa.

Siitä onko seksielämä myös toiselle ollut ihan oikeasti tyydyttävää on yksi vaikeimpia asioita keskustella keskenään. Ulkopuolisen avun turvin tuonkin asian voisi turvallisesti käsitellä. Jos toisen kiinnostus seksiin on aina ollut vähäisempää, hän on aina ollut vähemmän aloitteellinen, on hänen suhteensa omaan kehoon ja koko seksuaalishistoria ehkä käsittelemättä. Se on hänen omalla vastuullaan haluaako hän sitä käsitellä ja kenen kanssa. Suhteen koko seksuaalihistoria on myös erillinen oma kokonaisuutensa, mitä siinä on tapahtunut kummankin mielestä, jos näistä asioista ei paljon ole puhuttu muuten kuin pinnallisella yhdyntäkertojen tai seksitoiveiden tasolla. 

Tämä on totta ja vaikka hän nähtävästi nauttii seksikerroistamme, niin jokin saattaa vaivata silti. Hän on ollut aina meistä selkeästi vähemmän aktiivinen seksin suhteen ja vaikka sanoo nauttivansa siitä, niin vaivaako häntä vielä jokin, niin en tiedä. Eri tavoin olen tätä yrittänyt selvittää, mutta jotenkin tuntuu, että ei siltikään kerro kaikkea. Ehkä ulkopuolinen voisi tässä asiassa auttaa ,mutta kuten sanoit ketään ei voi tähän pakottaa, ellei halua.

-Ap

Olet selvästikin yrittänyt parhaasi ja tilanne alkaa käydä voimillesi kuten aloituksessakin toit ilmi. Myös vaimosi varmaankin kokee tilanteen hankalana, mutta peittelee pelkojaan, aloituksessahan toit ilmi, että hän on huolissaan urheiluharrastuksestasi, mikä vaikuttaisi äkkiseltään menettämisen pelolta ja mustasukkaisuudelta. 

Mitä jos koettaisit tuoda ilmi omaa tunnettasi sen suhteen mitä torjunta tekee sinulle, itsetunnollesi, seksuaalisuudelle, ja toisit ilmi, että sinäkin tarvitset tunnetta halutuksi tulemisesta. Ei ole tasapainoista joutua aina ikään kuin houkuttelemaan toista seksiin: eihän kukaan sellaista jaksa. Voisit esimerkiksi todeta, että sinun keinosi eivät riitä, koet tarvitsevasi ulkopuolista näkökulmaa seksiin ja siihenkin mikä häntä oikein vaivaa, kun näet, ettei hän voi hyvin, ettekä pysty keskustelemaan yhdessä riittävän hyvin. Onko masennusta, jota hän ei itsekään tunnista ja se ilmenee lamaantumisena, ehkä ajoittaisena kiukkuisuutena (tosin ärsyyntyneisyys on useimmiten miesten masennusoire), joka tapauksessa olet huomannut, ettei kaikki välillänne kaikki ole kunnossa, mikä sitten oirehtii seksin alueella. Jos tuot ilmi vahvasti myös sen mikä suhteessanne on hyvää, että rakastat, olet halukas selvittämään asioita, oletko tahtomattasi loukannut, niin hän ei ehkä koe tilannetta niin uhkaavana.

Meidän ihmisten pelot vaikuttavat paljon siihen mistä uskalletaan puhua kumppanin kanssa. Menettämisen pelko on suurimpia syitä siihen, että väistellään asioista puhumista, mutta sitten on myös salaisuuksia, joista kasvaa vuosien mittaan isoja salakuoppia yhteiseen matkaan. Toisaalta myös oman lapsuudenperheen malli vaikuttaa tapaan mitä pelkää ja kuinka ongelmia ratkaistaan. Jos ongelmia ei uskalleta käsitellä sen pelossa, että toinen hylkää (erimielisyys ja oman tahdon ilmaiseminen on ylipäätään vaarallista niin kuin turvattomalla lapsella aikoinaan), niin siihen auttaa pelkojen hälventäminen, suhteen ja rakkauden vahvuuksien kohottaminen paremmin esille arjessa. Salaisuudet ovat paljon vaikeampia, esimerkiksi seksuaalihistoriaan tai uskottomuuteen liittyvät.

Voit mennä terapiaan yksinkin, tosin usein käy niin, että kun toinen osapuoli menee terapiaan, haluaa sinne toinenkin tulla, vaikka alkuun vain kuuntelemaan. Kannattaa valita sellainen psykoterapeutti, jolla on vahva kokemus ja koulutus paripsykoterapiasta. Pelkkä seksuaaliterapeutin koulutus ei nykyään edellytä pohjakoulutusta terapia-alalta, joten sellaista en suosittelisi. Seksuaalisuuden käsittely pariterapiassa on melko vaativaa ja voi aiheuttaa isoja vahinkoja, jos pohjalla ei ole tietämystä parisuhteen dynamiikasta. Sinuna tai teinä valitsisin pitkään alalla töitä tehneen ihmisen: siis henkilön, jonka koulutus ja kokemus koskee nimenomaan parisuhteita ja perhettä, ei yksilöpsykoterapiaa. 

Iso kiitos kommentistasi! Mahtavaa, että tältä palstaltakin voi saada näin hyvää tukea. Pitää ottaa nyt tavoitteeksi tuo terapia, koska kuten sanoit, alan olemaan aika väsynyt tilanteeseen ja se ei ainakaan helpota tilanteen ratkaisua. Ja voit olla myös oikeassa lapsuudenperheestä, koska tiedän että hänen kotonaan asioista vaietaan, joten malli voi juontua myös sieltä.

- Ap