Työpaikalle meno ahdistaa päivittäin. Muilla sama ongelma?

Kyllähän teitä kohtalontovereita on. Kurjaa kyllä tällainen. Oma tilanteeni on tosiaan surkea. Pieni firma, mutta silti sisäinen viestintä on käsittämättömän surkeaa. Töitä on hirveän paljon, mutta neuvoja tai ohjeita ei ole koskaan mihinkään annettu. Aina töistä kotiin päästyäni mietin, että miten ihmeessä selvisin tästäkin päivästä. Pomo ei koskaan kehu eikä kannusta, pieleen menneistä asioista kyllä huomautetaan.. Ja jos joskus asiat menee pieleen, johtuu se useimmiten siitä ettei ole neuvottu. Huoh.. Toivottavasti löytäisin pian uuden työpaikan. On tosi epämotivoivaa olla työssä, josta ei saa palautetta. Lisäksi se palkankorotuksen peruminen/mukamas unohtaminen laskee motivaatiota entisestään.. Perkele että on typerä duunipaikka ja surkea ilmapiiri! Ap

On kokemusta, on... Olen jäänyt tekemään rästihommia iltayhdeksään, vääntänyt väkisin valmista, tehnyt ja itkenyt. Viikonloput meni hirveessä hytinässä, kun pelkäsi jo etukäteen maanantaita. Pelkäsin puhelinta ja sähköpostia, pelkäsin sitä tilannetta että tulee se joku tehtäväpyyntö jota en enää ehdi tai jaksa. Tai tulee joku reklamaatio, että olen tehnyt jotain päin persettä.

Toisenlaisiakin työpaikkoja on. Ihan oikeasti. Tämmöisiä, joita osaa arvostaa, kun on nähnyt niitä tuonlaisia.

Terveisin

Onnellinen työntekijä

Täällä ilmoittautuu yksi.. melkolailla sama tilanne. Ikävä kyllä työtilanne Suomessa on mikä on ja "saat olla kiitollinen, että sulla on työpaikka"-asenne on joka puolella, eikä työntekijöiden viihtyvyyteen tai olosuhteisiin panosteta tai kiinnitetä huomiota enää juuri missään. Niissä työpaikoissa missä työntekijöistä vielä välitetään, ei ikävä kyllä koskaan vapaudu uusia paikkoja. Ymmärrettävästi...

Voitko kertoa, millä alalla ja minkätasoisella koulutuksella?

Oletko puhunut pomon kanssa? Kerro sille nuo kaikki.

Eti uus duuni!

Mullakin oli aika vastaavaa, tosin otin lopputilin jokunen vuosi sitten.

Hanki uusi paikka, mutta sano ittes irti vasta kun sulla on uusi paikka! Itse olin niin pitkään että vaan yksi päivä tuli raja vastaan ja sanoin itseni irti kylmiltään. Ja 2 paikkaa peräjälkeen. Toisessa työpaikkakiusaamista ja seuraavassa ukko ei meinannut maksaa palkkaa. joka kk sai kysellä perään ja sanoi kerran kun otettiin asiasta yhteen ja vetosin työsopariin, ettei hänen mistään työsopimuksista tarvii välittää! No sanoin siihen että jos vielä unohtaa maksaa palkan, unohdan minä tulla töihin. Asia parani mutten sitten kuitenkaan viitsinyt sitä touhua enää katsella ja sanouduin irti muutama kk myöhemmin.

Pitempiaikainen työpaikka ja eri syyt, mutta joo ahdisti mennä töihin monta kuukautta, sitten olo romahti. Nyt olen sairauslomalla ja yritän kursia päätäni kokoon :) Oman alan työpaikkoja ei täällä paikkakunnalla ole juuri ollenkaan auki, ja sellaisia edes osittain sopivia vain muutaman kuukauden välein. Uuden koulutusta ja työkokemusta hyödyntävän työpaikan etsiminen on siis käynnissä mutta selvästi pidempiaikainen, hankala projekti ja voi myöhemmin vaatia paikkakunnan vaihtoa.

Samanlainen tilanne täälläkin. Ohjeistusta ei saa vaikka pyytää, minkäänlaista palautetta omasta suoriutumisesta ei ole, ja ilmapiiri todella kylmä. Ahdistaa melkein päivittäin mennä töihin. Onneksi määräaikainen sopimus, etsin koko ajan uutta paikkaa.

Sentään on arvostettu pesti joka tulee näyttämään hyvältä cv:ssä, pakko jaksaa vielä muutama kuukausi. Tänne en kyllä jää vaikka jatkoa tarjottaisiinkin.

Puhu esimiehesi kanssa. Mikäli siitä ei ole apua, ota yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun.

Tiedän tunteen. Joka päivästä selvisin sillä, että ajattelin: No onneksi illalla pääsee kotiin!

Aivan kauheaa! Tilanne oli tosi solmussa ja siksipä teimmekin kolmannen lapsen, kun sopiva väli tuli.. Sittemmin irtisanouduin ja vaihdoimme paikkakuntaa!