Lue keskustelun säännöt.
Minulla ei ole paino-ongelmaa.
17.05.2015 |
Uskomatonta kuinka niin moni kamppailee painonsa kanssa. En ole eläessäni laihduttanut. Kaipa minulla on vain sitten niin erinomaiset geenit.
Kommentit (4)
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 20:33"]
Onnea ja menestystä Sinulle!
[/quote]
Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ei ole aina geeneistä kiinni. Paljon on myös kiinni siitä, mitä vanhemmat tekevät lapsilleen.
Esimerkki: Minulle ei lapsena opetettu koskaan säännöllisiä ruokailuaikoja, vaan ruokaa syötiin pitkin päivää, joka päivä herkkuja (vanukkaita, pullaa, jäätelöä, pannaria, lettuja, mehujäitä, you name it). Kotona ei muutenkaan syöty juuri lainkaan terveellistä ruokaa. Ja sitä ruokaa piti syödä _paljon_. Santsaamatta jättäminen oli epäkohteliasta, ja tarkoitti sitä että ruoka oli pahaa. Olin pullukka lapsi ja opin lohtusyöjäksi.
Tämä johtikin sitten teini-iässä bulimiaan, jotta pystyin syömään kaikkea roskaa kuten ennenkin ja silti laihtumaan hoikaksi. Nykyisin aikuisiällä pysyttelen normaalipainon alarajalla, mutta se vaatii kovaa tappelua päivittäin. Mieli kun on totutettu siihen syöpöttelyyn, niin pitää asettaa itsellensä etukäteen rajat tyyliin: "Tällä aterialla syön 100 g broileria ja puoli lautasellista kasviksia". Jos en asettaisi rajoja järjellä, raja ei tulisi koskaan vastaan. Tai no sitten, kun oksentaisin pahasta olosta. Sittenkin söisin vähän ajan päästä lisää.
Hyvä, että sinun mieltäsi ja ruokailutapojasi ei ole pilattu lapsuudessa.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 20:42"]Se ei ole aina geeneistä kiinni. Paljon on myös kiinni siitä, mitä vanhemmat tekevät lapsilleen.
Esimerkki: Minulle ei lapsena opetettu koskaan säännöllisiä ruokailuaikoja, vaan ruokaa syötiin pitkin päivää, joka päivä herkkuja (vanukkaita, pullaa, jäätelöä, pannaria, lettuja, mehujäitä, you name it). Kotona ei muutenkaan syöty juuri lainkaan terveellistä ruokaa. Ja sitä ruokaa piti syödä _paljon_. Santsaamatta jättäminen oli epäkohteliasta, ja tarkoitti sitä että ruoka oli pahaa. Olin pullukka lapsi ja opin lohtusyöjäksi.
Tämä johtikin sitten teini-iässä bulimiaan, jotta pystyin syömään kaikkea roskaa kuten ennenkin ja silti laihtumaan hoikaksi. Nykyisin aikuisiällä pysyttelen normaalipainon alarajalla, mutta se vaatii kovaa tappelua päivittäin. Mieli kun on totutettu siihen syöpöttelyyn, niin pitää asettaa itsellensä etukäteen rajat tyyliin: "Tällä aterialla syön 100 g broileria ja puoli lautasellista kasviksia". Jos en asettaisi rajoja järjellä, raja ei tulisi koskaan vastaan. Tai no sitten, kun oksentaisin pahasta olosta. Sittenkin söisin vähän ajan päästä lisää.
Hyvä, että sinun mieltäsi ja ruokailutapojasi ei ole pilattu lapsuudessa.
[/quote]
Minulla hyvin samantapaiset lapsuusmuistot. Perheessäni kaikkea piti juhlistaa aina syömällä, ja vaikeuksista päästiin herkuilla ja pikaruualla. Äitini kuoli hyvin nuorena elintavoista johtuvista syistä, joten mistään pikku herkkuhetkistä ei ollut kyse. Itse olin todella lihava lapsi ja teini. Aikuisikäkin olisi varmasti jatkunut tuolla viitoitetulla tiellä jos en olisi kotoa muutettuani sisäistänyt että minä olen itse oman elämäni herra, eikä kukaan/mikään enää pakota minua syömään vanhempieni tavoin. Minä en ole vanhempani vaan teen elämästäni juuri sellaisen kuin itse haluan. Pahoittelut kappalejaettomuudesta, puhelin töttöilee.
Onnea ja menestystä Sinulle!