Harmi,mutta totta

Mulla on ilkeä sisko. Rakastan sitä,mut se on aina yhtäkkiä jotenkin pahansuopanen ja harmittaa,kun on itse kiltti. No koitan hyväksyä tilanteen,kun ei voi toista rakkaudellaankaan muuttaa.

Jos sisarkateus voi aiheuttaa ilkeyttä,en edes ymmärrä mistä,huh kun en itse halua sellaseen kateuteen ees osallistua. Sisarkateutta ei pitäs ees olla olemassa oikeesti. Parasta on aina rakastaa, kyllä rakkaus vielä muuttaa ja jos ei muita niin itseä:)Uskon hyvään, uskon että rakkaus on suurempi voima kuin viha ja anteeksanto on aina askel vapauteen:)

Rakastakaa sisarruksianne, ne on rikkaus ja teidän läheisiä, vaikka välillä ois niiden kanssa vaikeaakin. Toivottavasti mä voin kasvaa ihmisenä, enkä ottaa itseeni niin ilkeitä sanoja ja antaa niiden vaikuttaa olotilaani tai olla itsesäälissä. Voi, mä aina ihailen vahvoja naisia,koska mä haluun olla itsekkin sellainen. Ja naiset haluan viell sanoa, että te jotka pidätte omien lapsienne puolia,kuin leijonaemot olette kyllä niin sankareita ja arvokkaita!Vau!