Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koulukiusaaja=myös aikuisena huono ihminen?
16.05.2015 |
Olen täällä keskustelupalstalla ja yleisesti havainnut mielipiteen olevan, että koulukiusaajat ovat huonoja, ilkeitä ihmisiä, joista se ilkeys ei lähde pesemälläkään. Aikuisuus, henkinen kasvu ja identiteetin rakentuminen eivät siis voisi muuttaa ihmistä parempaan suuntaan vaan kiusaaja on aina kiusaaja.
.
Aion ilkeiden kommenttienkin uhalla kertoa oman tarinani. Olin koulukiusaaja.
.
Kiusasin ja yllytin muita kiusaamaan erästä luokkamme tyttöä 4-5-luokilla koulussa. Kiusaaminen ei ollut päivittäistä, mutta kuitenkin melko systemaattista ja jatkuvaa. Kiusaaminen oli lähinnä piikittelyä, "merkittäviä katseita" selän takana jne. Hänellä oli kaveri luokassa, joten täysin yksin hän ei ollut. Ja hän vietti vapaa-aikaansa vuotta nuoremman tyttöporukan kanssa. Joskus välituntisin jopa leikimme ihan ystävinä hänen kanssaan, mutta seuraavana päivänä taas kiusasimme.
.
En vieläkään osaa sanoa mikä ajoi meidät kiusaamaan tätä tyttöä? Tyttö oli ns. helppo kohde eli ei paljoa kavereita puolustamassa, vähän epäsosiaalinen/sosiaalisesti kömpelö, hassun näköinen ja hänellä oli aina sotkuinen harjaamaton tukka. Kiusaaminen liittyi varmaan esiteini-iän omaan epävarmuuteen eli omaa asemaa kohotettiin mollaamalla muita. Vallankäytön "huumaan" eli siihen kuinka omalla toiminnalla sai vaikutettua muihin ihmisiin.
.
Tästä on jo vuosia ja olen nykyään 23-vuotias yliopisto-opiskelija. Sanallisen kivityksen uhalla aion vielä kertoa, että olen luokanopettajaopiskelija. Häpeän sitä, että olin kiusaaja. En pysty ymmärtämään mitä sen 11-vuotiaan esimurkun mielessä on liikkunut, kun ryhdyin kiusaamaan tätä tyttöä. En tämän jälkeen ole kiusannut ketään. Suhtaudun kiusaamiseen erittäin vakavasti ja pyrin aina selvittämään kaikki kiusaamistilanteet ja koen olevani melko herkkä huomaamaan nämä tilanteet (oman kokemukseni takia?). Olen siis vuosia toiminut urheiluseurassa valmentajana ja ikävä kyllä sielläkin näkee kiusaamista.
.
Olen nykyään täyspäinen aikuinen, joka ei todellakaan kiusaisi ketään. En välttämättä pidä kaikista ihmisistä, mutta en todellakaan antaisi sen näkyä käytöksessäni, vaan tulen toimeen jokaisen kanssa ja hoidan tilanteet aikuismaisesti. Tulevassa ammatissani aion tehdä kaikkeni kiusaamisen torjumiseksi ja kiusaamistilanteiden ratkaisemiseksi. Minua kauhistuttaa kertomukset, joissa esimerkiksi vanhemmat ovat ottaneet yhteyttä kouluun kiusaamisen takia ja vastaukseksi on vain tullut "ei meillä kiusata"
.
Miksi ajattelet, että kiusaaja ei voi/voi muuttua? Perustele tai kerro omia kokemuksiasi!
Kommentit (91)
Arvioisin, että ap voi yhä olla sisimmillään kiusaaja. Ainakaan hän ei ole menneisyytensä kanssa sinut, koska on täällä keskustelemassa siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:32"]Ei kannata potea liikaa syyllisyyttä. Olen kuullut alan asiantuntijalta (psykoterapeutti), että kiusaaminen kuuluu ala-asteikäisenä luonnolliseen kehitykseen, vaikka se onkin julmaa. Toisin on yläasteella jolloin kiusaaminen ei ole enää samalla tavalla luonnollinen asia, vaan silloin kiusaamisella on jotkut muut syyt (huono itsetunto yms.). Sanoisin, että nämä yläasteaikaiset kiusaajat on aikuisena varmemmin mätämunia, kuin ala-asteella kiusanneet.
[/quote]
Kiusaaminen ei kuulu minkään ikäisen luonnolliseen kehitykseen!
minua askarruttaa näissä kiusaamisjutuissa se, että onko joku oikeasti yrittänyt puuttua toimintaan? ja olisiko sillä ollut vaikutusta esim. ap:n käytökseen, jos rangaistukset olisi olleet tuntuvia?
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:37"][quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:21"]Mun on hyvin vaikeaa uskoa, että kiusaaja totaalisesti muuttuisi kasvaessaan. Ei empatia ja kiltteys kasva enää aikuisena tyhjästä vaan ne pitää olla lapsesta saakka. Eikä se ilkeys, pahantahtoisuus ja toisten ihmisten arvostamattomuus noin vaan ihmisestä lähde pois. Voi sitä oppia käyttäytymään suht asiallisesti, mutta luonne on edelleen sama.
[/quote]
Itse asiassa empatiakyky on iän, sosiaalisten vuorovaikutusten ja kokemusten kautta kehittyvä asia. Kehityksen myötä lapsi pystyy entistä paremmin ajattelemaan myös muiden tunteita ja tarpeita.
AP
[/quote]
Ja siis tunnetaitoja voi ihan opetella! Ja tunnetaitojen opetus esimerkiksi koulussa on ihan tutkitusti parantanut lasten sosiaalisia taitoja ja sosiaalisia suhteita. Lapset oppii näitä taitoja matkimalla ja jäljittelemällä aikuisia, leikkimällä ja puuhaamalla kaveriporukassa. Mutta niitä voidaan harjotella lukemalla vaikka satu lapsille, jossa tapahtuu joku konflikti ja lasten kanssa puhua jälkeenpäin, että miltä sadun henkilöistä mahdolisesti tuntu jne.
.
Tunnetaitoja, jotka siis on empatian ym. pohja voi siis harjotella, ne ei oo mitään sisäsyntysiä joita lapsilla joko on tai ei. Toki temperamenttipiirteet vaikuttaa lasten käyttäytymiseen ja suhtautumiseen muihin ihmisiin, mutta ne ei ssanele kuitenkaan mitään
.
AP
[/quote]
Sulle niitä ei ole sitten opetettu. Toivottavasti et ole ikinäkoskaan lasteni opettaja.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:42"][quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:35"]Onko raiskaajakin huono ihminen aikuisena? Voiko raiskaajaa pitää hyvänä ihmisenä vuosien jälkeen teosta, jos hän "tekee parannuksen" ja kehittyy? Miettikääpä näitä asioita ja vastatkaa sitten.
Koulukiusaaminen ja raiskaus ovat täysin toisiinsa verrainnollisia. Koulukiusaamista ei pitäisi yhtään vähätellä tai sanoa sen olevan vain lasten leikkiä. Se ei ole, vaan jättää ikuiset traumat. Ja itseasiassa toisin kuin raiskaus tai vaikkapa fyysinen pahoinpitely, kiusaaminen ei yleensä ole kertaluontoinen teko vaan toistuu jatkuvasti viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia. Joten onnea vaan kiusaajat, kiva elää varmaan ittensä kanssa kun on yhtä alhainen kuin raiskaajat ja pedofiilit.
[/quote]
Ei kukaan oo vähätelly ja sanonu kiusaamisen olevan vain lasten leikkiä. En silti rinnastais koulukiusaajaa ja raiskaajaa. Koulukiusaaminen voi olla lasten keskuudessa ns. sosiaalisesti hyväksyttävää. Koulukiusaajalla voi olla tukijoukkoja ja yllyttäjiä. Lapsilla ei vielä moraali ole niin kehittynyt, että ne osais ajatella toisen asemaa oman sijaan. Missä kontekstissa raiskaus on sosiaalisesti hyväksyttävää? Ei missään!
[/quote]
Sosiaalisesti hyväksyttävää.....hyvin hmmästynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:47"]Kiusaamista vähättelemättä, välillä tulee ihmeteltyä kiusattujen elämänpitusta katkeruutta lapsuuden kiusaamisesta. Jos keskitysleireiltäkin pelastuneet ovat korostaneet anteeksiantamista (ei siis unohtamista) kokemistaan kauheuksista päästäkseen elämässään eteenpäin, miksi se on joillekin niin vaikeaa kun lukee täällä näitä entinen kiusaajani -ketjuja?
[/quote]
Tämä sopisi kiusaajille oikein hyvin.
Minua kiusasi koko yläasteen ajan varmaankin noin 60% koulun oppilaista. Heistä suurin osa on kuulemani ja näkemäni mukaan edelleen täysiä mulkkuja, ja se vähempi osuus edelleen melko epämiellyttäviä. Ne muutamat pahimmat omaavat ilmeisesti helvetin hyvän tuurin, sillä heidän nykyisilläänkin elämäntyyleillään heidän täytyisi olla kaltereiden takana, katuojassa tai mullan alla. Muttaku ei. Tässä odotellessa. Nauran paskaisesti, kun se viimein tapahtuu, enkä koe lainkaan huonoa omaatuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 00:44"]minua askarruttaa näissä kiusaamisjutuissa se, että onko joku oikeasti yrittänyt puuttua toimintaan? ja olisiko sillä ollut vaikutusta esim. ap:n käytökseen, jos rangaistukset olisi olleet tuntuvia?
[/quote]
Eikös ap lopettanut kiusaamisen kun siihen puututtiin?
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:42"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:35"]Onko raiskaajakin huono ihminen aikuisena? Voiko raiskaajaa pitää hyvänä ihmisenä vuosien jälkeen teosta, jos hän "tekee parannuksen" ja kehittyy? Miettikääpä näitä asioita ja vastatkaa sitten. Koulukiusaaminen ja raiskaus ovat täysin toisiinsa verrainnollisia. Koulukiusaamista ei pitäisi yhtään vähätellä tai sanoa sen olevan vain lasten leikkiä. Se ei ole, vaan jättää ikuiset traumat. Ja itseasiassa toisin kuin raiskaus tai vaikkapa fyysinen pahoinpitely, kiusaaminen ei yleensä ole kertaluontoinen teko vaan toistuu jatkuvasti viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia. Joten onnea vaan kiusaajat, kiva elää varmaan ittensä kanssa kun on yhtä alhainen kuin raiskaajat ja pedofiilit. [/quote] Ei kukaan oo vähätelly ja sanonu kiusaamisen olevan vain lasten leikkiä. En silti rinnastais koulukiusaajaa ja raiskaajaa. Koulukiusaaminen voi olla lasten keskuudessa ns. sosiaalisesti hyväksyttävää. Koulukiusaajalla voi olla tukijoukkoja ja yllyttäjiä. Lapsilla ei vielä moraali ole niin kehittynyt, että ne osais ajatella toisen asemaa oman sijaan. Missä kontekstissa raiskaus on sosiaalisesti hyväksyttävää? Ei missään!
[/quote]
Se, onko jokin teko sosiaalisesti hyväksyttävä vai ei, ei määrittele sitä kuinka tuhoisa se on uhrille. On maita joissa naisten sukuelinten silpominen on ok, ja usko tai älä, myös maita joissa raiskaus on ok, samoin kuin kotiväkivalta jne. Luuletko, että nämä uhrit eivät traumatisoidu kokemastaan vain sen takia, että suurin osa heidän ympäristöstään hyväksyy sen? Päinvastoin, se että jokin kamala teko on sosiaalisesti ja yleisesti hyväksyttävä tai normaalina pidetty on uhrille vielä pahempi taakka. Silloin hänen tuskaansa vähätellään eikä oteta tosissaan. Juuri niin kuin kiusaamisen kanssa, ja sinun viestisi on tästä vähättelystä loistava esimerkki.
Voisin väittää että raiskattu saa helpommin apua ja sympatiaa kuin koulukiusattu. Jos joku sanoo että hänet on raiskattu niin 99% pitää raiskausta pahana tekona, ihan riippumatta sosiaalisesta taustasta, iästä jne. Asiasta aloitetaan usein rikosoikeudellinenkin tutkinta ja kaikki sympatiat ovat useimmiten uhrin puolella. Ja hyvä niin!!
Jos joku taas ilmoittaa olevansa/olleensa kiusattu, niin aina tulee niitä vähättelijöitä joiden mukaan "kiusaaminen kuuluu lasten väliseen kanssakäymiseen", että se on normaalia, että sellaisesta ei saisi traumatisoitua. Jopa ihan ammattilaisetkin vähättelevät kiusaamista, toisin kuin raiskaustapauksissa. Raiskausta pidetään jopa mystifioidun pahana tekona. Ja niin, kiusaajat eivät joudu rikosoikeudelliseen vastuuseen kuin ääritapauksissa, joissa on tehty ihan selvää ja raakaa väkivaltaa. Paitsi että eivät silloinkaan, jos sattuvat olemaan alle 15-vuotiaita. Raiskauksesta tulee aina jonkinlainen rangaistus ja raiskauksia lähdetään tutkimaan paljon hanakammin kuin kiusaamistapauksia.
Mulla on kokemusta molemmista ja voin sanoa, että ei se kiusaaminen ainakaan ollut helpompi kestää kuin raiskaukset. Pikemminkin päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 00:53"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 00:44"]minua askarruttaa näissä kiusaamisjutuissa se, että onko joku oikeasti yrittänyt puuttua toimintaan? ja olisiko sillä ollut vaikutusta esim. ap:n käytökseen, jos rangaistukset olisi olleet tuntuvia? [/quote] Eikös ap lopettanut kiusaamisen kun siihen puututtiin?
[/quote]
oliko näin? hyvä jos näin oli, koska sehän on hyvä merkki sen suhteen, että kiusaamiselle oikeasti monessa tapauksessa on mahdollista tehdä jotain.
Siltä varalta, että ap vielä kipaisee takaisin: Onko ihan varmaa, ettei siinä vallan huumassa ole takana jonkinlaista pientä pelkoa omasta asemasta? Minua on peruskoulussa kiusattu. Kerran jopa paras kaverini huuteli. Kun toinen kaveri puuttui siihen, hän purskahti itkuun. Konservatiivisessa kodissa oli menossa ruma ja riitainen ero, josta näin jälkikäteen tiedän paljon yksityiskohtia, enkä kanna kaunaa. Miten sinä toimisit tänä päivänä, jos tuntisit olevasi toisten edessä matalassa arvoasemassa? Haittaisiko, jos joku muu saisikin ensimmäisessä kevätjuhlassa isommat kukkapuskat?
Jotkin ala-asteikäisetkään eivät koskaan kiusaa, koska se ei kuulu heidän henkilökohtaiseen kehitykseensä. Kaikki eivät niin hyvin tiedosta sosiaalisia hierarkioita, eivätkä siksi kovin innokkaasti pönkitä omaa asemaansa. Usein heillä on aspergerin syndrooma tai vähintään as-piirteitä. Vaiitettavasti liki jokainen aikuinen, jolla on dg, on tullut lapsena kiusatuksi. Opettajana sinulla on mahdollisuus olla tietoinen tällaisista tilanteista etukäteen ja auttaa lievästi autistisia ja muita oppilaita toimimaan paremmin yhdessä luokassa.
Yksi juttu vielä: kun kohta tarvitset kieltäsi luokanopettajana, niin pikkuista tsemppaamista oikeinkirjoituksen kanssa (sydämeen mahtuu vain yksi m ja sellaista), ei paljoa, mutta vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VOI LUOJA MITÄ JEESUSTELIJOITA!
Täällä palstalla päivittäin mietitään miten kostaa pettävälle miehelle/tehdä miehen uudelle elämä hankalaksi/kouluttaa laiskaa tai tyhmää kollegaa/miten ärsyttää ärsyttävää naapuria/miten olla vittumainen asiakaspalvelijoille/kuinka nauraa typerille asiakkaille jnejne.
(
Silti täällä tuomitaan ap surkeaksi päästäänvialla olevaksi ihmisraunioksi, kun hän 10-vuotiaana kiusas tyttöporukalla jotain tyttöä. Käsi pystyyn ne joilla ei oo tapahtunu 10-14-vuotiaana tyttöporukassa supatteluu selän takana? Jonkun sulkemista ulos? Jep..
(
Ja muistakaa se, että ne ei oo vaan kiusaajia jotka avaa sen suun ja sanoo jotain rumaa tai nostaa ne kädet tönästäkseen. Ne on myös kiusaajia ja kiusaamisen hyväksyjiä, jotka ei puutu siihen kiusaamiseen vaan antaa sen jatkua. Nyt voitte arvioida omaa moraalista ja empaattista kehitystänne alle 14-vuotiaana. Ja se ei riitä että ootte puolustanu sitä bestistänne, vaan toivottavasti ootte puolustanu myös sitä luokan hylkiöö! Sama pätee myös sit aikuisena työyhteisössä ym. tapahtuvaan kiusaamiseen
(
Toivottavasti te KIUSAAJAT ette ikinä ole opettajia/lääkäreitä/sairaanhoitajia/asiakaspalvelijoita/sossun työntekijöitä ymsyms. Sillä te saastutatte tän maailman tolla sairaalla moraalittomuudella
(
Ap, peace. Oot oikeella jäljillä!
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 01:02"]Siltä varalta, että ap vielä kipaisee takaisin: Onko ihan varmaa, ettei siinä vallan huumassa ole takana jonkinlaista pientä pelkoa omasta asemasta? Minua on peruskoulussa kiusattu. Kerran jopa paras kaverini huuteli. Kun toinen kaveri puuttui siihen, hän purskahti itkuun. Konservatiivisessa kodissa oli menossa ruma ja riitainen ero, josta näin jälkikäteen tiedän paljon yksityiskohtia, enkä kanna kaunaa. Miten sinä toimisit tänä päivänä, jos tuntisit olevasi toisten edessä matalassa arvoasemassa? Haittaisiko, jos joku muu saisikin ensimmäisessä kevätjuhlassa isommat kukkapuskat?
Jotkin ala-asteikäisetkään eivät koskaan kiusaa, koska se ei kuulu heidän henkilökohtaiseen kehitykseensä. Kaikki eivät niin hyvin tiedosta sosiaalisia hierarkioita, eivätkä siksi kovin innokkaasti pönkitä omaa asemaansa. Usein heillä on aspergerin syndrooma tai vähintään as-piirteitä. Vaiitettavasti liki jokainen aikuinen, jolla on dg, on tullut lapsena kiusatuksi. Opettajana sinulla on mahdollisuus olla tietoinen tällaisista tilanteista etukäteen ja auttaa lievästi autistisia ja muita oppilaita toimimaan paremmin yhdessä luokassa.
Yksi juttu vielä: kun kohta tarvitset kieltäsi luokanopettajana, niin pikkuista tsemppaamista oikeinkirjoituksen kanssa (sydämeen mahtuu vain yksi m ja sellaista), ei paljoa, mutta vähän.
[/quote]
En ole ap, mutta opettaja kuitenkin. Uskon, että yleensä opettajilla kuten myös ap:lla on kielitaito ihan kohdallaan. Harvoin keskustelupalstalla sitä samalla lailla kirjoittaa kuin luokassa taululle. Itse kirjoitan esimerkiksi whatsapp-viesteihin rumaa murteellista tekstiä ja taas sähköposteihin kirjakieltä. Kielenkäyttö tilanteen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikille muillekin opettajille, jotka tätä ketjua lukee: älkää käyttäkö huutojakoa liikunnassa. se on oikeasti yksi törkeä kiusaamisen muoto, jonka monet opettajat sallivat. muitakin joukkueenjakotapoja on. ikinä ei huutojakoa.
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 01:11"]kaikille muillekin opettajille, jotka tätä ketjua lukee: älkää käyttäkö huutojakoa liikunnassa. se on oikeasti yksi törkeä kiusaamisen muoto, jonka monet opettajat sallivat. muitakin joukkueenjakotapoja on. ikinä ei huutojakoa.
[/quote]
Valmistuin 2 vuotta sitten joensuun okl:ta ja kyllä tota meille terotettiin ihan urakalla jo. Liikunnanriemuahan ei tapa mikään muu enempää kuin huutojaot.
Ei pantteri pääse pilkuistaan ikinä!
Joo, no vaihda maisemaa ja voit "keksiä itsesi uudelleen". Vanhoissa kuvioissa olet aina se kiusaaja, kiusattu, läski, mikä nyt satuitkaan olemaan, vaikka et olisikaan sitä enää.
Jotkut ihmiset kypsyy. Jotkut ei. Jotkut kiusaajat on myöhemmin hyviä ihmisiä. Jotkut ei.
Minunkin korvaani kuulostat hiukan puolustelevalta.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä osa lapsista syntyy empatiakykyisinä, eikä koskaan yritä ottaa lelua toisen kädestä. Mitä opetat tällaiselle lapselle? Että se lapsi, joka vie lelun kädestä, ei ymmärrä? Kerta toisensa jälkeen, vuodesta toiseen? Vai että joskus on ihan ok ottaa myös siltä toiselta lelu, ettei itse jäisi aina ilman, kun ei ne toisen ääliövanhemmat tule koskaan sille psykopaattilapselleen mitään opettamaan. Vai annatko lapsen jäädä ilman lelua ja siihen uskoon, että se viedään häneltä koska hänessä on jotain vikaa?
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:54"]
Miks joku alapeukuttaa ap:n kommentteja empatiakyvyn kehittymisestä lapsilla? Tottahan se on ja jokainen äiti sen tietää! Ei ne lapset synny empaattisina ja moraalia uhkuvina. Alukshan se käyttäytymisen säätely tulee ulkoa päin meiltä aikuisilta. Äiti Suuttuu=tein jotain pahaa. Ja pikkuhiljaa siitä päästään eteenpäin. Ja vaikka ne säännöt ois mielessä, ei niitä aina noudateta. Kaverilta viedään lelu käsistä, vaikka kysyttäessä osattais kertoa, että se on väärin. Eikä siinä auta kuin kertoa miten ois pitäny toimia ja miltä toisesta tuntuu tällänen toiminta. Sit joku päivä näistä pöhköistä lapsista kasvaa ehkäpä empatiakykysiä aikuisia.
[/quote]