Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koulukiusaaja=myös aikuisena huono ihminen?
16.05.2015 |
Olen täällä keskustelupalstalla ja yleisesti havainnut mielipiteen olevan, että koulukiusaajat ovat huonoja, ilkeitä ihmisiä, joista se ilkeys ei lähde pesemälläkään. Aikuisuus, henkinen kasvu ja identiteetin rakentuminen eivät siis voisi muuttaa ihmistä parempaan suuntaan vaan kiusaaja on aina kiusaaja.
.
Aion ilkeiden kommenttienkin uhalla kertoa oman tarinani. Olin koulukiusaaja.
.
Kiusasin ja yllytin muita kiusaamaan erästä luokkamme tyttöä 4-5-luokilla koulussa. Kiusaaminen ei ollut päivittäistä, mutta kuitenkin melko systemaattista ja jatkuvaa. Kiusaaminen oli lähinnä piikittelyä, "merkittäviä katseita" selän takana jne. Hänellä oli kaveri luokassa, joten täysin yksin hän ei ollut. Ja hän vietti vapaa-aikaansa vuotta nuoremman tyttöporukan kanssa. Joskus välituntisin jopa leikimme ihan ystävinä hänen kanssaan, mutta seuraavana päivänä taas kiusasimme.
.
En vieläkään osaa sanoa mikä ajoi meidät kiusaamaan tätä tyttöä? Tyttö oli ns. helppo kohde eli ei paljoa kavereita puolustamassa, vähän epäsosiaalinen/sosiaalisesti kömpelö, hassun näköinen ja hänellä oli aina sotkuinen harjaamaton tukka. Kiusaaminen liittyi varmaan esiteini-iän omaan epävarmuuteen eli omaa asemaa kohotettiin mollaamalla muita. Vallankäytön "huumaan" eli siihen kuinka omalla toiminnalla sai vaikutettua muihin ihmisiin.
.
Tästä on jo vuosia ja olen nykyään 23-vuotias yliopisto-opiskelija. Sanallisen kivityksen uhalla aion vielä kertoa, että olen luokanopettajaopiskelija. Häpeän sitä, että olin kiusaaja. En pysty ymmärtämään mitä sen 11-vuotiaan esimurkun mielessä on liikkunut, kun ryhdyin kiusaamaan tätä tyttöä. En tämän jälkeen ole kiusannut ketään. Suhtaudun kiusaamiseen erittäin vakavasti ja pyrin aina selvittämään kaikki kiusaamistilanteet ja koen olevani melko herkkä huomaamaan nämä tilanteet (oman kokemukseni takia?). Olen siis vuosia toiminut urheiluseurassa valmentajana ja ikävä kyllä sielläkin näkee kiusaamista.
.
Olen nykyään täyspäinen aikuinen, joka ei todellakaan kiusaisi ketään. En välttämättä pidä kaikista ihmisistä, mutta en todellakaan antaisi sen näkyä käytöksessäni, vaan tulen toimeen jokaisen kanssa ja hoidan tilanteet aikuismaisesti. Tulevassa ammatissani aion tehdä kaikkeni kiusaamisen torjumiseksi ja kiusaamistilanteiden ratkaisemiseksi. Minua kauhistuttaa kertomukset, joissa esimerkiksi vanhemmat ovat ottaneet yhteyttä kouluun kiusaamisen takia ja vastaukseksi on vain tullut "ei meillä kiusata"
.
Miksi ajattelet, että kiusaaja ei voi/voi muuttua? Perustele tai kerro omia kokemuksiasi!
Kommentit (91)
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:35"]
Onko raiskaajakin huono ihminen aikuisena? Voiko raiskaajaa pitää hyvänä ihmisenä vuosien jälkeen teosta, jos hän "tekee parannuksen" ja kehittyy? Miettikääpä näitä asioita ja vastatkaa sitten.
Koulukiusaaminen ja raiskaus ovat täysin toisiinsa verrainnollisia. Koulukiusaamista ei pitäisi yhtään vähätellä tai sanoa sen olevan vain lasten leikkiä. Se ei ole, vaan jättää ikuiset traumat. Ja itseasiassa toisin kuin raiskaus tai vaikkapa fyysinen pahoinpitely, kiusaaminen ei yleensä ole kertaluontoinen teko vaan toistuu jatkuvasti viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia. Joten onnea vaan kiusaajat, kiva elää varmaan ittensä kanssa kun on yhtä alhainen kuin raiskaajat ja pedofiilit.
[/quote]
Riippuu teosta ja tekijän iästä, sekä tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaamista vähättelemättä, välillä tulee ihmeteltyä kiusattujen elämänpitusta katkeruutta lapsuuden kiusaamisesta. Jos keskitysleireiltäkin pelastuneet ovat korostaneet anteeksiantamista (ei siis unohtamista) kokemistaan kauheuksista päästäkseen elämässään eteenpäin, miksi se on joillekin niin vaikeaa kun lukee täällä näitä entinen kiusaajani -ketjuja?
Mennyttä ei voi muuttua, mutta sen minkä voit tehdä tulevaisuudessa, on pitää huolta siitä, että sun koulussa ei ikinä kiusattaisi ja että kiusaamiseen puututtaisiin. Siis jos sinusta joskus sattuu tulemaan opettaja.
Vittumaisimpia on mukasuvaitsevaiset tekoälyköt, jotka yrittävät esittää parempaa kuin ovat ja syrjivät kun pelkäävät jäävänsä kiinni tietämättömyydestään. Näitä on ihan yliopistossakin asti.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:47"]
Kiusaamista vähättelemättä, välillä tulee ihmeteltyä kiusattujen elämänpitusta katkeruutta lapsuuden kiusaamisesta. Jos keskitysleireiltäkin pelastuneet ovat korostaneet anteeksiantamista (ei siis unohtamista) kokemistaan kauheuksista päästäkseen elämässään eteenpäin, miksi se on joillekin niin vaikeaa kun lukee täällä näitä entinen kiusaajani -ketjuja?
[/quote]
Mutta onhan se ihan kauheeta jos joku on sanonut läskiksi 25 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:47"]Kiusaamista vähättelemättä, välillä tulee ihmeteltyä kiusattujen elämänpitusta katkeruutta lapsuuden kiusaamisesta. Jos keskitysleireiltäkin pelastuneet ovat korostaneet anteeksiantamista (ei siis unohtamista) kokemistaan kauheuksista päästäkseen elämässään eteenpäin, miksi se on joillekin niin vaikeaa kun lukee täällä näitä entinen kiusaajani -ketjuja?
[/quote] Yksi syy siihen on varmaan se, että asiat on tapahtuneet eri ikäisille. Kiusatun koko maailmankuva saattaa muodostua sellaiseksi, että koko maailma on paha tai että itsessä on jotain vikaa, miksi ei kelpaa muille. Sen sijaan nämä keskitysleirissä olleet ovat jo kerinneet aiemmin muodostaa terveen minäkäsityksen ja maailmankuvan ja ymmärtävät että syy ei ole ollut heissä vaan näissä pahantekijöissä.
Miks joku alapeukuttaa ap:n kommentteja empatiakyvyn kehittymisestä lapsilla? Tottahan se on ja jokainen äiti sen tietää! Ei ne lapset synny empaattisina ja moraalia uhkuvina. Alukshan se käyttäytymisen säätely tulee ulkoa päin meiltä aikuisilta. Äiti Suuttuu=tein jotain pahaa. Ja pikkuhiljaa siitä päästään eteenpäin. Ja vaikka ne säännöt ois mielessä, ei niitä aina noudateta. Kaverilta viedään lelu käsistä, vaikka kysyttäessä osattais kertoa, että se on väärin. Eikä siinä auta kuin kertoa miten ois pitäny toimia ja miltä toisesta tuntuu tällänen toiminta. Sit joku päivä näistä pöhköistä lapsista kasvaa ehkäpä empatiakykysiä aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuosta empatiasta... Kyllä siitä vielä lapsuudessa löytyy (normaaleilta) jossain rajoissa. Siitä eteenpäin vain epävarmat ja ilkeät tai suorastaan pahat sekä psykopaatit yms. haluavat oikeasti aiheuttaa vahinkoa. Nauttivat toisen ahdingosta ja pelosta. Ihan naurettavaa selitellä näiden oman nuoruuteni pilanneiden väkivaltaisten hullujen ansaitsevan anteeksiantoa.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:37"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:21"]Mun on hyvin vaikeaa uskoa, että kiusaaja totaalisesti muuttuisi kasvaessaan. Ei empatia ja kiltteys kasva enää aikuisena tyhjästä vaan ne pitää olla lapsesta saakka. Eikä se ilkeys, pahantahtoisuus ja toisten ihmisten arvostamattomuus noin vaan ihmisestä lähde pois. Voi sitä oppia käyttäytymään suht asiallisesti, mutta luonne on edelleen sama. [/quote] Itse asiassa empatiakyky on iän, sosiaalisten vuorovaikutusten ja kokemusten kautta kehittyvä asia. Kehityksen myötä lapsi pystyy entistä paremmin ajattelemaan myös muiden tunteita ja tarpeita. AP [/quote] Ja siis tunnetaitoja voi ihan opetella! Ja tunnetaitojen opetus esimerkiksi koulussa on ihan tutkitusti parantanut lasten sosiaalisia taitoja ja sosiaalisia suhteita. Lapset oppii näitä taitoja matkimalla ja jäljittelemällä aikuisia, leikkimällä ja puuhaamalla kaveriporukassa. Mutta niitä voidaan harjotella lukemalla vaikka satu lapsille, jossa tapahtuu joku konflikti ja lasten kanssa puhua jälkeenpäin, että miltä sadun henkilöistä mahdolisesti tuntu jne. . Tunnetaitoja, jotka siis on empatian ym. pohja voi siis harjotella, ne ei oo mitään sisäsyntysiä joita lapsilla joko on tai ei. Toki temperamenttipiirteet vaikuttaa lasten käyttäytymiseen ja suhtautumiseen muihin ihmisiin, mutta ne ei ssanele kuitenkaan mitään . AP
[/quote]
Oon kyllä täysin eri mieltä ja eri käsityksessä. Pohja empatialle luodaan lapsen ensimmäisinä vuosina. 4-vuotias osaa jo olla empaattinen. Jos on 10-vuotias eikä empatiaa ole ja kiusaa muita, niin ei se ihminen aikuisenakaan superempaattinen ole. Kodin vaikutus on tärkein, jotkut harjoitteet koulussa ovat toisarvoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:54"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:47"]Kiusaamista vähättelemättä, välillä tulee ihmeteltyä kiusattujen elämänpitusta katkeruutta lapsuuden kiusaamisesta. Jos keskitysleireiltäkin pelastuneet ovat korostaneet anteeksiantamista (ei siis unohtamista) kokemistaan kauheuksista päästäkseen elämässään eteenpäin, miksi se on joillekin niin vaikeaa kun lukee täällä näitä entinen kiusaajani -ketjuja? [/quote] Yksi syy siihen on varmaan se, että asiat on tapahtuneet eri ikäisille. Kiusatun koko maailmankuva saattaa muodostua sellaiseksi, että koko maailma on paha tai että itsessä on jotain vikaa, miksi ei kelpaa muille. Sen sijaan nämä keskitysleirissä olleet ovat jo kerinneet aiemmin muodostaa terveen minäkäsityksen ja maailmankuvan ja ymmärtävät että syy ei ole ollut heissä vaan näissä pahantekijöissä.
[/quote]
Tuo on totta, että keskitysleireillä kiusaaja oli aate, mikä kohdistui ihmisryhmiin. Yleensä lapsikin kasvaessaan kykenee suhteuttamaan kokemuksiaan ajan myötä ja maailmankuva muutuu. Eikä se vika olekaan kiusatussa, kuten ei ollut vangeissakaan. Mutta pitemmän päälle anteeksiantaminen on välttämätöntä.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:54"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:47"]
Kiusaamista vähättelemättä, välillä tulee ihmeteltyä kiusattujen elämänpitusta katkeruutta lapsuuden kiusaamisesta. Jos keskitysleireiltäkin pelastuneet ovat korostaneet anteeksiantamista (ei siis unohtamista) kokemistaan kauheuksista päästäkseen elämässään eteenpäin, miksi se on joillekin niin vaikeaa kun lukee täällä näitä entinen kiusaajani -ketjuja?
[/quote]
Mutta onhan se ihan kauheeta jos joku on sanonut läskiksi 25 vuotta sitten.
[/quote]
Luitko yhtään viestejä tässä ketjussa. Itsehän totesin, että mielummin mitä tahansa nimittelyä kuin muutaman vanhemman tytön pieksentä heti kun valvova silmä välttää.
Toivottavasti saat turpaasi kadullla niin tiedät mistä puhut. Ja ai niin, olet sentään aikuinen ja sinulla on jotain mahdollisuuksia puollustautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin on tuollainen maailmankuva, vaikkei ole "kiusatun identiteettiä". Ehkä siksi, että näen ihmisissä helposti vastenmielisiä piirteitä, ja siitä tulee eräänlainen kierre? Ja kun niiden kusipäisimpien tyyppien näkee porskuttavan vuodesta toiseen vahvojen tukijoukkojensa voimalla, niin vaikea muodosta muunkaanlaista maailmankuvaa.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:54"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:47"]Kiusaamista vähättelemättä, välillä tulee ihmeteltyä kiusattujen elämänpitusta katkeruutta lapsuuden kiusaamisesta. Jos keskitysleireiltäkin pelastuneet ovat korostaneet anteeksiantamista (ei siis unohtamista) kokemistaan kauheuksista päästäkseen elämässään eteenpäin, miksi se on joillekin niin vaikeaa kun lukee täällä näitä entinen kiusaajani -ketjuja? [/quote] Yksi syy siihen on varmaan se, että asiat on tapahtuneet eri ikäisille. Kiusatun koko maailmankuva saattaa muodostua sellaiseksi, että koko maailma on paha tai että itsessä on jotain vikaa, miksi ei kelpaa muille. Sen sijaan nämä keskitysleirissä olleet ovat jo kerinneet aiemmin muodostaa terveen minäkäsityksen ja maailmankuvan ja ymmärtävät että syy ei ole ollut heissä vaan näissä pahantekijöissä.
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 00:00"][quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:37"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:21"]Mun on hyvin vaikeaa uskoa, että kiusaaja totaalisesti muuttuisi kasvaessaan. Ei empatia ja kiltteys kasva enää aikuisena tyhjästä vaan ne pitää olla lapsesta saakka. Eikä se ilkeys, pahantahtoisuus ja toisten ihmisten arvostamattomuus noin vaan ihmisestä lähde pois. Voi sitä oppia käyttäytymään suht asiallisesti, mutta luonne on edelleen sama. [/quote] Itse asiassa empatiakyky on iän, sosiaalisten vuorovaikutusten ja kokemusten kautta kehittyvä asia. Kehityksen myötä lapsi pystyy entistä paremmin ajattelemaan myös muiden tunteita ja tarpeita. AP [/quote] Ja siis tunnetaitoja voi ihan opetella! Ja tunnetaitojen opetus esimerkiksi koulussa on ihan tutkitusti parantanut lasten sosiaalisia taitoja ja sosiaalisia suhteita. Lapset oppii näitä taitoja matkimalla ja jäljittelemällä aikuisia, leikkimällä ja puuhaamalla kaveriporukassa. Mutta niitä voidaan harjotella lukemalla vaikka satu lapsille, jossa tapahtuu joku konflikti ja lasten kanssa puhua jälkeenpäin, että miltä sadun henkilöistä mahdolisesti tuntu jne. . Tunnetaitoja, jotka siis on empatian ym. pohja voi siis harjotella, ne ei oo mitään sisäsyntysiä joita lapsilla joko on tai ei. Toki temperamenttipiirteet vaikuttaa lasten käyttäytymiseen ja suhtautumiseen muihin ihmisiin, mutta ne ei ssanele kuitenkaan mitään . AP
[/quote]
Oon kyllä täysin eri mieltä ja eri käsityksessä. Pohja empatialle luodaan lapsen ensimmäisinä vuosina. 4-vuotias osaa jo olla empaattinen. Jos on 10-vuotias eikä empatiaa ole ja kiusaa muita, niin ei se ihminen aikuisenakaan superempaattinen ole. Kodin vaikutus on tärkein, jotkut harjoitteet koulussa ovat toisarvoisia.
[/quote]
Siis tottakai empatiakyvylle luodaan pohja jo aivan pienenä. Itse asiassa jo 1-vuotiaista voidaan havaita empaattisia piirteitä. Kuitenkin lapsia tulee hyvin erilaisista sosioekonomisita taustoista, joten myös sen empatiakyvyn kehitys voi olla hyvin eritasoista. Koulussa tunnetaitoja voi ja pitää opetella esimerkiksi ap:n mainitsemien satujen tai draaman tai ihan sen päivittäisen toiminnan kautta. Minä luotan käsityksesi sijaan tutkimustuloksiin, että tunnetaitoja voidaan opetella vielä lapsuudessa ja nuoruudessa ja että niiden harjoittelu lisää kouluviihtyvyyttä, luo yhteishenkeä ja parantaa lasten sosiaalisia taitoja.
Lo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siis tullut hakemaan mitään synninpäästöä täältä, vaan muuttamaan keskustelun suuntaa entisistä kiusaajista. Keskustelu on vähän jo lähtenyt käsistä ja muuttunut vihamieliseksi, joten minä poistun takavasemmalle.
AP
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 00:06"][quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:54"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:47"]
Kiusaamista vähättelemättä, välillä tulee ihmeteltyä kiusattujen elämänpitusta katkeruutta lapsuuden kiusaamisesta. Jos keskitysleireiltäkin pelastuneet ovat korostaneet anteeksiantamista (ei siis unohtamista) kokemistaan kauheuksista päästäkseen elämässään eteenpäin, miksi se on joillekin niin vaikeaa kun lukee täällä näitä entinen kiusaajani -ketjuja?
[/quote]
Mutta onhan se ihan kauheeta jos joku on sanonut läskiksi 25 vuotta sitten.
[/quote]
Luitko yhtään viestejä tässä ketjussa. Itsehän totesin, että mielummin mitä tahansa nimittelyä kuin muutaman vanhemman tytön pieksentä heti kun valvova silmä välttää.
Toivottavasti saat turpaasi kadullla niin tiedät mistä puhut. Ja ai niin, olet sentään aikuinen ja sinulla on jotain mahdollisuuksia puollustautua.
[/quote]
Samalla linjalla, kuin ylempi kommentoija. Tyypillisen kiusaajan kommentti :) olisikin ollut vai kerran Läskiksi haukkumista. Tosiaan kun sitä väkivaltaa tehtiin henkisellä sekä fyysisellä puolella JATKUVASTI, vuosien ajan, ei se ole todellakaan mitenkään sallittavaa käytöstä ihmiseltä. Suorastaan eläimiä nuo kiusaajat. Joka päivä esimerkiksi 6. luokalla eräs kiusaajista RAAPI käteni verille? Kuulostaa varmaan täysjärkisen teolta?
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 00:11"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 00:00"][quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:37"] [quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:21"]Mun on hyvin vaikeaa uskoa, että kiusaaja totaalisesti muuttuisi kasvaessaan. Ei empatia ja kiltteys kasva enää aikuisena tyhjästä vaan ne pitää olla lapsesta saakka. Eikä se ilkeys, pahantahtoisuus ja toisten ihmisten arvostamattomuus noin vaan ihmisestä lähde pois. Voi sitä oppia käyttäytymään suht asiallisesti, mutta luonne on edelleen sama. [/quote] Itse asiassa empatiakyky on iän, sosiaalisten vuorovaikutusten ja kokemusten kautta kehittyvä asia. Kehityksen myötä lapsi pystyy entistä paremmin ajattelemaan myös muiden tunteita ja tarpeita. AP [/quote] Ja siis tunnetaitoja voi ihan opetella! Ja tunnetaitojen opetus esimerkiksi koulussa on ihan tutkitusti parantanut lasten sosiaalisia taitoja ja sosiaalisia suhteita. Lapset oppii näitä taitoja matkimalla ja jäljittelemällä aikuisia, leikkimällä ja puuhaamalla kaveriporukassa. Mutta niitä voidaan harjotella lukemalla vaikka satu lapsille, jossa tapahtuu joku konflikti ja lasten kanssa puhua jälkeenpäin, että miltä sadun henkilöistä mahdolisesti tuntu jne. . Tunnetaitoja, jotka siis on empatian ym. pohja voi siis harjotella, ne ei oo mitään sisäsyntysiä joita lapsilla joko on tai ei. Toki temperamenttipiirteet vaikuttaa lasten käyttäytymiseen ja suhtautumiseen muihin ihmisiin, mutta ne ei ssanele kuitenkaan mitään . AP [/quote] Oon kyllä täysin eri mieltä ja eri käsityksessä. Pohja empatialle luodaan lapsen ensimmäisinä vuosina. 4-vuotias osaa jo olla empaattinen. Jos on 10-vuotias eikä empatiaa ole ja kiusaa muita, niin ei se ihminen aikuisenakaan superempaattinen ole. Kodin vaikutus on tärkein, jotkut harjoitteet koulussa ovat toisarvoisia. [/quote] Siis tottakai empatiakyvylle luodaan pohja jo aivan pienenä. Itse asiassa jo 1-vuotiaista voidaan havaita empaattisia piirteitä. Kuitenkin lapsia tulee hyvin erilaisista sosioekonomisita taustoista, joten myös sen empatiakyvyn kehitys voi olla hyvin eritasoista. Koulussa tunnetaitoja voi ja pitää opetella esimerkiksi ap:n mainitsemien satujen tai draaman tai ihan sen päivittäisen toiminnan kautta. Minä luotan käsityksesi sijaan tutkimustuloksiin, että tunnetaitoja voidaan opetella vielä lapsuudessa ja nuoruudessa ja että niiden harjoittelu lisää kouluviihtyvyyttä, luo yhteishenkeä ja parantaa lasten sosiaalisia taitoja. Lo
[/quote]
Miten helkutissa sosioekonominen tausta vaikuttaa mitenkään empatian kehitykseen? Siivooja tai siivoojan lapsi voi olla superempaattinen, ei rahalla tai koulutuksella ole mitään asian kanssa tekemistä. Ne rikkaimmathan on yleensä empatiakyvyttömimpiä, ei hyviin asemiin kiltteydellä päästä.
Kyllä ne harjoitteet jotain voivat auttaa mutta edelleenkin vanhempien rooli on ehdottomasti tärkein.
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:54"]
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:47"]
Kiusaamista vähättelemättä, välillä tulee ihmeteltyä kiusattujen elämänpitusta katkeruutta lapsuuden kiusaamisesta. Jos keskitysleireiltäkin pelastuneet ovat korostaneet anteeksiantamista (ei siis unohtamista) kokemistaan kauheuksista päästäkseen elämässään eteenpäin, miksi se on joillekin niin vaikeaa kun lukee täällä näitä entinen kiusaajani -ketjuja?
[/quote]
Mutta onhan se ihan kauheeta jos joku on sanonut läskiksi 25 vuotta sitten.
[/quote]
Nii, ja onhan seki ihan kauheeta jos joku on raiskannut 5v sitten tai käyttänyt lapsena hyväksi. Kyllä ovat säälittäviä näistä asioista traumatisoituneet ihmiset, kun jaksavat vielä vuosien päästä tuollaisesta valittaa.
":D"
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 00:29"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 00:11"]
[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 00:00"][quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:37"] [quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:30"][quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 23:21"]Mun on hyvin vaikeaa uskoa, että kiusaaja totaalisesti muuttuisi kasvaessaan. Ei empatia ja kiltteys kasva enää aikuisena tyhjästä vaan ne pitää olla lapsesta saakka. Eikä se ilkeys, pahantahtoisuus ja toisten ihmisten arvostamattomuus noin vaan ihmisestä lähde pois. Voi sitä oppia käyttäytymään suht asiallisesti, mutta luonne on edelleen sama. [/quote] Itse asiassa empatiakyky on iän, sosiaalisten vuorovaikutusten ja kokemusten kautta kehittyvä asia. Kehityksen myötä lapsi pystyy entistä paremmin ajattelemaan myös muiden tunteita ja tarpeita. AP [/quote] Ja siis tunnetaitoja voi ihan opetella! Ja tunnetaitojen opetus esimerkiksi koulussa on ihan tutkitusti parantanut lasten sosiaalisia taitoja ja sosiaalisia suhteita. Lapset oppii näitä taitoja matkimalla ja jäljittelemällä aikuisia, leikkimällä ja puuhaamalla kaveriporukassa. Mutta niitä voidaan harjotella lukemalla vaikka satu lapsille, jossa tapahtuu joku konflikti ja lasten kanssa puhua jälkeenpäin, että miltä sadun henkilöistä mahdolisesti tuntu jne. . Tunnetaitoja, jotka siis on empatian ym. pohja voi siis harjotella, ne ei oo mitään sisäsyntysiä joita lapsilla joko on tai ei. Toki temperamenttipiirteet vaikuttaa lasten käyttäytymiseen ja suhtautumiseen muihin ihmisiin, mutta ne ei ssanele kuitenkaan mitään . AP [/quote] Oon kyllä täysin eri mieltä ja eri käsityksessä. Pohja empatialle luodaan lapsen ensimmäisinä vuosina. 4-vuotias osaa jo olla empaattinen. Jos on 10-vuotias eikä empatiaa ole ja kiusaa muita, niin ei se ihminen aikuisenakaan superempaattinen ole. Kodin vaikutus on tärkein, jotkut harjoitteet koulussa ovat toisarvoisia. [/quote] Siis tottakai empatiakyvylle luodaan pohja jo aivan pienenä. Itse asiassa jo 1-vuotiaista voidaan havaita empaattisia piirteitä. Kuitenkin lapsia tulee hyvin erilaisista sosioekonomisita taustoista, joten myös sen empatiakyvyn kehitys voi olla hyvin eritasoista. Koulussa tunnetaitoja voi ja pitää opetella esimerkiksi ap:n mainitsemien satujen tai draaman tai ihan sen päivittäisen toiminnan kautta. Minä luotan käsityksesi sijaan tutkimustuloksiin, että tunnetaitoja voidaan opetella vielä lapsuudessa ja nuoruudessa ja että niiden harjoittelu lisää kouluviihtyvyyttä, luo yhteishenkeä ja parantaa lasten sosiaalisia taitoja. Lo
[/quote]
Miten helkutissa sosioekonominen tausta vaikuttaa mitenkään empatian kehitykseen? Siivooja tai siivoojan lapsi voi olla superempaattinen, ei rahalla tai koulutuksella ole mitään asian kanssa tekemistä. Ne rikkaimmathan on yleensä empatiakyvyttömimpiä, ei hyviin asemiin kiltteydellä päästä.
Kyllä ne harjoitteet jotain voivat auttaa mutta edelleenkin vanhempien rooli on ehdottomasti tärkein.
[/quote]
Paitsi että hyvin usein kiusaajien vanhemmat ovat mukavia ja empaattisia ihmisiä. Monet kiusatun vanhemmat ovat olleet yllättyneitä siitä, miten mukavia kiusaajien vanhemmat ovat. Allekirjoittanut mukaanlukien.
Ei se kaikki lapsen käytöksessä vaan ole kotikasvatuksen ja vanhempien syytä. Kyllä esim. 10v lapsi jo itse osaa päättää, tekeekö tai sanooko jotain, puhumattakaan nyt 15 vuotiaasta. Täysin vanhemman esimerkkiä seurataan ehkä siinä päiväkoti-iässä mutta ei kyllä enää vanhempana.
Eli ei ole aina vanhempien vika, jos lapsi on kiusaaja. Voi olla ihan luonteeltaan paha ja kusipää. Tämän todistaa jo sekin miten saman perheen lapset voivat olla niin erilaisia keskenään.
en jaksa lukea koko ketjua, mutta yksi juttu tulevaan työhösi liityen: älä ikinä käytä huutojakoja liikuntatunneilla. ikinä.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="16.05.2015 klo 22:23"]
Minäkin joskus ihmettelen miten täällä ei tehdä mitään eroa sen välillä onko kiusannut alaluokilla 9-10-vuotiaana vai esimerkiksi yläaste/lukioiässä, 16-18v.
[/quote]
Yksi syy siihen voi olla se, että lukiossa kiusanneet pojat on menestyneet myöhemminkin elämässään, ja heistä on tullut siis "ihanan lutuisia" (eli statusta löytyy). Oikeasti on varmaan aika kova paikka myöntää itselleen jos oma puoliso on vaikkapa röyhkeä, häikäilemätön, julma, vaan mieluummin kai sanoo kunnianhimoiseksi, päämäärätietoiseksi, kilpailulliseksi jne.