Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Perheettömyys masentaa
17.01.2022 |
Kärsin kovasta vauvakuumeesta, haluaisin niin paljon olla äiti. Mies jätti puoli vuotta sitten, siinä romuttui haaveet. Näin kolmekymppisenä pelottaa tosissaan ehtiikö enää löytää kumppania joka myös haluaa perustaa perheen. Ahdistaa ihan kamalasti. T: 32v
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi tilanne kyllä :(
Ymmärrän paniikin hyvin, yli 30v sinkku ja haluaa perheen ja kello tikittää ja kovaa.. Korona aikana vielä kun muutenkin kaikki haperoituu kotiinsa..
Äkkiä kaikki deittipalstat ja Tinderit yms vaan tulille, jos vaikka vuoden sisällä löytäisit suhteen, joka kestänyt edes sen 6kk ja luotat kumppaniin ja hän olis samoilla linjoilla lapsesta (ennättää sitten yrittämään myös 1v. ennen lapsettomuushoitoja, jos niihin tarvetta mennä).
Ja ihan rohkeasti niitä vähn nuorempiakin miehiä 24-29v sitten, sielläkin on varmasti monia jotka nuorena haluaisivat perheen ja uraa jo hetken aikaa tehty. Olettaen että muuten kemiat ja huumori on kohdillaan!
Äläkä nyt vielä hätäile, paniikki nappula käyttöön sitten kun olet 34v jos ei suhdetta ja lasta ole!
Mulla on paniikki nappula jo nyt kun täytin 26v ja oon parisuhteessa :s oon aina ajatellut että hankin lapsia alle 25v niin ahdistaa hitosti, kun täytin 26v.... Eikä yhtään auta että 2 exää hankki toisten naisten kanssa lapset.... Pelkään että en oo miesten silmään jostain syystä äiti materiaalia ja muut valitaan mun yli 😞
Elämässä ei pidä tehdä liian tiukkaa aikataulua tapahtumien suhteen, asiat tapahtuvat enimmäkseen sattumalta.
No ei tuo nyt mikään liian tiukka aikataulu ole kun olisi halunnut tulla äidiksi alle 25-vuotiaana.
Toisekseen ne vuodet vierii hurjaa tahtia ja se 30-vuotissynttäri koittaa nopsemmin kuin parikymppisenä osaa edes kuvitella.
Ja siitä eteenpäin vauhti vain kiihtyy.
Jostain syystä nuorille oikein iskostamalla iskostetaan kuinka aikaa on vaikka ja kuinka eikä ole mikään kiire tehdä sitä eikä tätä eikä oikeastaan vielä mitään. Eihän se todellisuudessa noin ole! Elämä ei odota ja kyllä sitä ihan nuoresta asti on elämässä edettävä siihen itselle oikeaan suuntaan ilman vääriä valintoja tai välivuosia. Niitä vuosia kun ei todellisuudessa ole kenenkään elämässä hukkaan heitettäväksi. Ei ainakaan nuorena. Loppupäässä niitä saattaa hyvinkin olla etenkin jos kroppa pettää mutta pää toimisi tai pää pettää mutta kroppa toimisi..
Ihminen, joka ei ole tehnyt vääriä valintoja, ei ole koskaan elänyt. Harva ihminen myöskään tietää pienestä pitäen, mikä on hänelle se "oikea" suunta. Ajan kuluminen on hyvä¨tiedostaa, mutta ihminen, joka on aina tehnyt kaiken "oikein" kuulostaa suoraan sanottuna aika kammottavalta tyypiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi tilanne kyllä :(
Ymmärrän paniikin hyvin, yli 30v sinkku ja haluaa perheen ja kello tikittää ja kovaa.. Korona aikana vielä kun muutenkin kaikki haperoituu kotiinsa..
Äkkiä kaikki deittipalstat ja Tinderit yms vaan tulille, jos vaikka vuoden sisällä löytäisit suhteen, joka kestänyt edes sen 6kk ja luotat kumppaniin ja hän olis samoilla linjoilla lapsesta (ennättää sitten yrittämään myös 1v. ennen lapsettomuushoitoja, jos niihin tarvetta mennä).
Ja ihan rohkeasti niitä vähn nuorempiakin miehiä 24-29v sitten, sielläkin on varmasti monia jotka nuorena haluaisivat perheen ja uraa jo hetken aikaa tehty. Olettaen että muuten kemiat ja huumori on kohdillaan!
Äläkä nyt vielä hätäile, paniikki nappula käyttöön sitten kun olet 34v jos ei suhdetta ja lasta ole!
Mulla on paniikki nappula jo nyt kun täytin 26v ja oon parisuhteessa :s oon aina ajatellut että hankin lapsia alle 25v niin ahdistaa hitosti, kun täytin 26v.... Eikä yhtään auta että 2 exää hankki toisten naisten kanssa lapset.... Pelkään että en oo miesten silmään jostain syystä äiti materiaalia ja muut valitaan mun yli 😞
Elämässä ei pidä tehdä liian tiukkaa aikataulua tapahtumien suhteen, asiat tapahtuvat enimmäkseen sattumalta.
No ei tuo nyt mikään liian tiukka aikataulu ole kun olisi halunnut tulla äidiksi alle 25-vuotiaana.
Toisekseen ne vuodet vierii hurjaa tahtia ja se 30-vuotissynttäri koittaa nopsemmin kuin parikymppisenä osaa edes kuvitella.
Ja siitä eteenpäin vauhti vain kiihtyy.
Jostain syystä nuorille oikein iskostamalla iskostetaan kuinka aikaa on vaikka ja kuinka eikä ole mikään kiire tehdä sitä eikä tätä eikä oikeastaan vielä mitään. Eihän se todellisuudessa noin ole! Elämä ei odota ja kyllä sitä ihan nuoresta asti on elämässä edettävä siihen itselle oikeaan suuntaan ilman vääriä valintoja tai välivuosia. Niitä vuosia kun ei todellisuudessa ole kenenkään elämässä hukkaan heitettäväksi. Ei ainakaan nuorena. Loppupäässä niitä saattaa hyvinkin olla etenkin jos kroppa pettää mutta pää toimisi tai pää pettää mutta kroppa toimisi..
Tuo on pahin valhe mitä nuorille kerrotaan, eli se että aikaa on eikä tarvitse nuorena vielä miettiä elämää sen kummemmin. Eikä ole, se aika menee hukkaan ja kaikki elämän osa-alueet kärsivät siitä jos aloittaa elämänsä myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katso AP suosiolla ulkomaalaista miestä. Varmista miehen olevan oikeasti tosissaan, mieluiten katsoisin suoraan konservatiivisen miehen. Useimmat heistä haluaa perheen ja elättää.
Suomessa näyttää olevan huomattavan paljon pilalle lellittyjä pojankoltiaisia.Suomalaiset ovat myös Euroopan sisäsiittoisin kansa ja meillä on Euroopasta eniten perheitä joissa on vähintään 4 lasta, eli pieni osa sairaan geeniperimän kansasta tuottaa kaikki jälkeläiset.
:)
Syntyvyys on 1,15. Joten, älä valehtele
Totta. Viimeaikoinan vaan on nostettu julkisuuteen näitä perheitä ,joissa on 4 + lasta ja kaikilla jotain neurologisia ongelmia ja perhe elää Kelan tuilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi tilanne kyllä :(
Ymmärrän paniikin hyvin, yli 30v sinkku ja haluaa perheen ja kello tikittää ja kovaa.. Korona aikana vielä kun muutenkin kaikki haperoituu kotiinsa..
Äkkiä kaikki deittipalstat ja Tinderit yms vaan tulille, jos vaikka vuoden sisällä löytäisit suhteen, joka kestänyt edes sen 6kk ja luotat kumppaniin ja hän olis samoilla linjoilla lapsesta (ennättää sitten yrittämään myös 1v. ennen lapsettomuushoitoja, jos niihin tarvetta mennä).
Ja ihan rohkeasti niitä vähn nuorempiakin miehiä 24-29v sitten, sielläkin on varmasti monia jotka nuorena haluaisivat perheen ja uraa jo hetken aikaa tehty. Olettaen että muuten kemiat ja huumori on kohdillaan!
Äläkä nyt vielä hätäile, paniikki nappula käyttöön sitten kun olet 34v jos ei suhdetta ja lasta ole!
Mulla on paniikki nappula jo nyt kun täytin 26v ja oon parisuhteessa :s oon aina ajatellut että hankin lapsia alle 25v niin ahdistaa hitosti, kun täytin 26v.... Eikä yhtään auta että 2 exää hankki toisten naisten kanssa lapset.... Pelkään että en oo miesten silmään jostain syystä äiti materiaalia ja muut valitaan mun yli 😞
Elämässä ei pidä tehdä liian tiukkaa aikataulua tapahtumien suhteen, asiat tapahtuvat enimmäkseen sattumalta.
No ei tuo nyt mikään liian tiukka aikataulu ole kun olisi halunnut tulla äidiksi alle 25-vuotiaana.
Toisekseen ne vuodet vierii hurjaa tahtia ja se 30-vuotissynttäri koittaa nopsemmin kuin parikymppisenä osaa edes kuvitella.
Ja siitä eteenpäin vauhti vain kiihtyy.
Jostain syystä nuorille oikein iskostamalla iskostetaan kuinka aikaa on vaikka ja kuinka eikä ole mikään kiire tehdä sitä eikä tätä eikä oikeastaan vielä mitään. Eihän se todellisuudessa noin ole! Elämä ei odota ja kyllä sitä ihan nuoresta asti on elämässä edettävä siihen itselle oikeaan suuntaan ilman vääriä valintoja tai välivuosia. Niitä vuosia kun ei todellisuudessa ole kenenkään elämässä hukkaan heitettäväksi. Ei ainakaan nuorena. Loppupäässä niitä saattaa hyvinkin olla etenkin jos kroppa pettää mutta pää toimisi tai pää pettää mutta kroppa toimisi..
Monille ei se oikea suunta ole pamahtaa paksuksi alle 20 v ja päätyä kelan elätiksi lapsineen. Kyllä ensiksi kannattaa opiskella ja hankkia ne hyvän elämän puitteet ennenkuin alkaa hankkia elinmahdollusuudet jäisiä velvoitteita lasten muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi tilanne kyllä :(
Ymmärrän paniikin hyvin, yli 30v sinkku ja haluaa perheen ja kello tikittää ja kovaa.. Korona aikana vielä kun muutenkin kaikki haperoituu kotiinsa..
Äkkiä kaikki deittipalstat ja Tinderit yms vaan tulille, jos vaikka vuoden sisällä löytäisit suhteen, joka kestänyt edes sen 6kk ja luotat kumppaniin ja hän olis samoilla linjoilla lapsesta (ennättää sitten yrittämään myös 1v. ennen lapsettomuushoitoja, jos niihin tarvetta mennä).
Ja ihan rohkeasti niitä vähn nuorempiakin miehiä 24-29v sitten, sielläkin on varmasti monia jotka nuorena haluaisivat perheen ja uraa jo hetken aikaa tehty. Olettaen että muuten kemiat ja huumori on kohdillaan!
Äläkä nyt vielä hätäile, paniikki nappula käyttöön sitten kun olet 34v jos ei suhdetta ja lasta ole!
Mulla on paniikki nappula jo nyt kun täytin 26v ja oon parisuhteessa :s oon aina ajatellut että hankin lapsia alle 25v niin ahdistaa hitosti, kun täytin 26v.... Eikä yhtään auta että 2 exää hankki toisten naisten kanssa lapset.... Pelkään että en oo miesten silmään jostain syystä äiti materiaalia ja muut valitaan mun yli 😞
Elämässä ei pidä tehdä liian tiukkaa aikataulua tapahtumien suhteen, asiat tapahtuvat enimmäkseen sattumalta.
No ei tuo nyt mikään liian tiukka aikataulu ole kun olisi halunnut tulla äidiksi alle 25-vuotiaana.
Toisekseen ne vuodet vierii hurjaa tahtia ja se 30-vuotissynttäri koittaa nopsemmin kuin parikymppisenä osaa edes kuvitella.
Ja siitä eteenpäin vauhti vain kiihtyy.
Jostain syystä nuorille oikein iskostamalla iskostetaan kuinka aikaa on vaikka ja kuinka eikä ole mikään kiire tehdä sitä eikä tätä eikä oikeastaan vielä mitään. Eihän se todellisuudessa noin ole! Elämä ei odota ja kyllä sitä ihan nuoresta asti on elämässä edettävä siihen itselle oikeaan suuntaan ilman vääriä valintoja tai välivuosia. Niitä vuosia kun ei todellisuudessa ole kenenkään elämässä hukkaan heitettäväksi. Ei ainakaan nuorena. Loppupäässä niitä saattaa hyvinkin olla etenkin jos kroppa pettää mutta pää toimisi tai pää pettää mutta kroppa toimisi..
Tuo on pahin valhe mitä nuorille kerrotaan, eli se että aikaa on eikä tarvitse nuorena vielä miettiä elämää sen kummemmin. Eikä ole, se aika menee hukkaan ja kaikki elämän osa-alueet kärsivät siitä jos aloittaa elämänsä myöhemmin.
Jollekin se "oikea elämä" on juuri sitä että saa vapaasti tehdä mitä haluaa. Opiskella, harrastaa, hengata kavereiden kanssa, matkustella ja kokea erilaisia asioita. Nämä on paljon helpompi tehdä ilman kakaroita vastuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi tilanne kyllä :(
Ymmärrän paniikin hyvin, yli 30v sinkku ja haluaa perheen ja kello tikittää ja kovaa.. Korona aikana vielä kun muutenkin kaikki haperoituu kotiinsa..
Äkkiä kaikki deittipalstat ja Tinderit yms vaan tulille, jos vaikka vuoden sisällä löytäisit suhteen, joka kestänyt edes sen 6kk ja luotat kumppaniin ja hän olis samoilla linjoilla lapsesta (ennättää sitten yrittämään myös 1v. ennen lapsettomuushoitoja, jos niihin tarvetta mennä).
Ja ihan rohkeasti niitä vähn nuorempiakin miehiä 24-29v sitten, sielläkin on varmasti monia jotka nuorena haluaisivat perheen ja uraa jo hetken aikaa tehty. Olettaen että muuten kemiat ja huumori on kohdillaan!
Äläkä nyt vielä hätäile, paniikki nappula käyttöön sitten kun olet 34v jos ei suhdetta ja lasta ole!
Mulla on paniikki nappula jo nyt kun täytin 26v ja oon parisuhteessa :s oon aina ajatellut että hankin lapsia alle 25v niin ahdistaa hitosti, kun täytin 26v.... Eikä yhtään auta että 2 exää hankki toisten naisten kanssa lapset.... Pelkään että en oo miesten silmään jostain syystä äiti materiaalia ja muut valitaan mun yli 😞
Elämässä ei pidä tehdä liian tiukkaa aikataulua tapahtumien suhteen, asiat tapahtuvat enimmäkseen sattumalta.
No ei tuo nyt mikään liian tiukka aikataulu ole kun olisi halunnut tulla äidiksi alle 25-vuotiaana.
Toisekseen ne vuodet vierii hurjaa tahtia ja se 30-vuotissynttäri koittaa nopsemmin kuin parikymppisenä osaa edes kuvitella.
Ja siitä eteenpäin vauhti vain kiihtyy.
Jostain syystä nuorille oikein iskostamalla iskostetaan kuinka aikaa on vaikka ja kuinka eikä ole mikään kiire tehdä sitä eikä tätä eikä oikeastaan vielä mitään. Eihän se todellisuudessa noin ole! Elämä ei odota ja kyllä sitä ihan nuoresta asti on elämässä edettävä siihen itselle oikeaan suuntaan ilman vääriä valintoja tai välivuosia. Niitä vuosia kun ei todellisuudessa ole kenenkään elämässä hukkaan heitettäväksi. Ei ainakaan nuorena. Loppupäässä niitä saattaa hyvinkin olla etenkin jos kroppa pettää mutta pää toimisi tai pää pettää mutta kroppa toimisi..
Ihminen, joka ei ole tehnyt vääriä valintoja, ei ole koskaan elänyt. Harva ihminen myöskään tietää pienestä pitäen, mikä on hänelle se "oikea" suunta. Ajan kuluminen on hyvä¨tiedostaa, mutta ihminen, joka on aina tehnyt kaiken "oikein" kuulostaa suoraan sanottuna aika kammottavalta tyypiltä.
Lisäksi tämä oikein ennättää elämän eri vaiheissa tarkoittaa eri asioita. Ihminen kasvaa ja kokemukset kehittää. Sääli jos joku jättää elämänsä elämättä ja ryhtyy suoltamaan muksuja nuorena. Ehkäisy on keksitty.
Vierailija kirjoitti:
Minkälaiset typerykset roikkuu näissä '"lapsia myöhemin"äijissä? Jos ei muutamassa vuodessa rupea suoritetta tulemaan niin äijä vaihtoon. Milloin opitte , että "ei vielä lapsia" tarkoittaa en halua lapsia enkä ainakaan sinun kanssa.?
Siinä se. Harva nainenkaan haluaa lapsia "nyt ja heti" kun asia otetaan puheeksi vaan vasta myöhemmin. Tuossahan nimenomaan on tarkoitus keskustella siitä minkälaisena kumpikin oman tulevaisuutensa näkee ja minkälaisella aikataululla sekä mitä siihen kuuluu ja minkälaisia haaveita on.
Tämä on juurikin sitä toiseen tutustumista ja samalla sen arvioimista, että ollaanko me tarpeeksi samanlaisia ja jaetaanko tarpeeksi samanlaiset/yhdistettävissä olevat tulevaisuuden suunnitelmat/haaveet vai onko parempi ettei haaskata enempää toistemme aikaa.
Onpa sitten ihme että "nainen roikkuu" miehessä joka on hänen kanssaan samaa mieltä, että perheenperustaminen kuuluu tulevaisuudensuunnitelmiin ja lapsia hankitaan myöhemmin.
Miksi mies ei voi sanoa rehellisesti, ettei halua lapsia nyt eikä todennäköisesti myöskään myöhemmin jos tuo "myöhemmin" on vain hätävale/vakiofraasi jolla pääsee luistelemaan koko keskustelusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko exäsi myös tällainen tyypillinen "ei ihan vielä lapsia" -tapaus? Sitä hoettu vuositolkulla ja sitten tehdään klassinen eli jätetään yli kolmekymppinen nainen.
Tällaiset miehet vois kasvattaa itselleen pallit ja sano hyvissä ajoossa suoraan, että en halua lapsia. On oikeesti vittumaisinta mitä kumppanilleen voi tehdä, pitää tollasessa löysässä hirressä.
Niin no mies ei voi laittaa deittinettiin että etsin pelkkää seksisuhdetta. Vaihtoehdoksi jää löysä hirsi.
Totta kai voi laittaa. On niitä naisiakin jotka haluaa vain seksisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko exäsi myös tällainen tyypillinen "ei ihan vielä lapsia" -tapaus? Sitä hoettu vuositolkulla ja sitten tehdään klassinen eli jätetään yli kolmekymppinen nainen.
Tällaiset miehet vois kasvattaa itselleen pallit ja sano hyvissä ajoossa suoraan, että en halua lapsia. On oikeesti vittumaisinta mitä kumppanilleen voi tehdä, pitää tollasessa löysässä hirressä.
Niin no mies ei voi laittaa deittinettiin että etsin pelkkää seksisuhdetta. Vaihtoehdoksi jää löysä hirsi.
Totta kai voi laittaa. On niitä naisiakin jotka haluaa vain seksisuhteen.
Huoh... Tiedät itsekin, mikä ero tuossa on. Suhdeluku ei ole 1/1.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi tilanne kyllä :(
Ymmärrän paniikin hyvin, yli 30v sinkku ja haluaa perheen ja kello tikittää ja kovaa.. Korona aikana vielä kun muutenkin kaikki haperoituu kotiinsa..
Äkkiä kaikki deittipalstat ja Tinderit yms vaan tulille, jos vaikka vuoden sisällä löytäisit suhteen, joka kestänyt edes sen 6kk ja luotat kumppaniin ja hän olis samoilla linjoilla lapsesta (ennättää sitten yrittämään myös 1v. ennen lapsettomuushoitoja, jos niihin tarvetta mennä).
Ja ihan rohkeasti niitä vähn nuorempiakin miehiä 24-29v sitten, sielläkin on varmasti monia jotka nuorena haluaisivat perheen ja uraa jo hetken aikaa tehty. Olettaen että muuten kemiat ja huumori on kohdillaan!
Äläkä nyt vielä hätäile, paniikki nappula käyttöön sitten kun olet 34v jos ei suhdetta ja lasta ole!
Mulla on paniikki nappula jo nyt kun täytin 26v ja oon parisuhteessa :s oon aina ajatellut että hankin lapsia alle 25v niin ahdistaa hitosti, kun täytin 26v.... Eikä yhtään auta että 2 exää hankki toisten naisten kanssa lapset.... Pelkään että en oo miesten silmään jostain syystä äiti materiaalia ja muut valitaan mun yli 😞
Elämässä ei pidä tehdä liian tiukkaa aikataulua tapahtumien suhteen, asiat tapahtuvat enimmäkseen sattumalta.
No ei tuo nyt mikään liian tiukka aikataulu ole kun olisi halunnut tulla äidiksi alle 25-vuotiaana.
Toisekseen ne vuodet vierii hurjaa tahtia ja se 30-vuotissynttäri koittaa nopsemmin kuin parikymppisenä osaa edes kuvitella.
Ja siitä eteenpäin vauhti vain kiihtyy.
Jostain syystä nuorille oikein iskostamalla iskostetaan kuinka aikaa on vaikka ja kuinka eikä ole mikään kiire tehdä sitä eikä tätä eikä oikeastaan vielä mitään. Eihän se todellisuudessa noin ole! Elämä ei odota ja kyllä sitä ihan nuoresta asti on elämässä edettävä siihen itselle oikeaan suuntaan ilman vääriä valintoja tai välivuosia. Niitä vuosia kun ei todellisuudessa ole kenenkään elämässä hukkaan heitettäväksi. Ei ainakaan nuorena. Loppupäässä niitä saattaa hyvinkin olla etenkin jos kroppa pettää mutta pää toimisi tai pää pettää mutta kroppa toimisi..
Monille ei se oikea suunta ole pamahtaa paksuksi alle 20 v ja päätyä kelan elätiksi lapsineen. Kyllä ensiksi kannattaa opiskella ja hankkia ne hyvän elämän puitteet ennenkuin alkaa hankkia elinmahdollusuudet jäisiä velvoitteita lasten muodossa.
On kaksi täysin eri asiaa pamahtaa vahingossa paksuksi alle 20-vuotiaana kuin tulla suunnitellusti äidiksi alle 25-vuotiaana. Siinä vaiheessa on ehtinyt jo opiskella ammatin ja olla työelämässäkin ainakin vuoden/kaksi.
Harvempi näistä baareissa riekkujista (eli "oikein" eläjistä) kun heistäkään opiskelee vaikkapa lääkäriksi jolloin opiskeluvuosia on enemmän ahkerallakin opiskelulla vaan ainoastaan eletään jotain omituista ikuista nuoruutta kuvitellen että edelleen ollaan vasta parikymppisiä joilla elämä on vielä edessä.
Ja toisaalta, harvemman elämänlaatua ne toistuvat ryyppyreissut festareille ym krapuloineen ja ties minkä tyypin vierestä heräämisineen varsinaisesti parantaa edes sillä hetkellä. Saati sitten pitkässä juoksussa.
Harvempi niitä myöskään muistelee elämänkokemuksina joilla olisi aidosti arvoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko exäsi myös tällainen tyypillinen "ei ihan vielä lapsia" -tapaus? Sitä hoettu vuositolkulla ja sitten tehdään klassinen eli jätetään yli kolmekymppinen nainen.
Tällaiset miehet vois kasvattaa itselleen pallit ja sano hyvissä ajoossa suoraan, että en halua lapsia. On oikeesti vittumaisinta mitä kumppanilleen voi tehdä, pitää tollasessa löysässä hirressä.
Niin no mies ei voi laittaa deittinettiin että etsin pelkkää seksisuhdetta. Vaihtoehdoksi jää löysä hirsi.
Totta kai voi laittaa. On niitä naisiakin jotka haluaa vain seksisuhteen.
Huoh... Tiedät itsekin, mikä ero tuossa on. Suhdeluku ei ole 1/1.
Niin? Ilman voisit jäädä vaikka suhdeluku olisi mikä. Ja sitten pitääkin olla ilman jos ei sellaista ihmistä tapaa joka haluaa samanlaisen suhteen.
Miksi sen muuten pitää olla nimenomaan nainen jos kerran heitä ei ole riittävästi? Miehelläkin on kaksi reikää ja niillä kyllä pelkkä seksisuhde hoituu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi tilanne kyllä :(
Ymmärrän paniikin hyvin, yli 30v sinkku ja haluaa perheen ja kello tikittää ja kovaa.. Korona aikana vielä kun muutenkin kaikki haperoituu kotiinsa..
Äkkiä kaikki deittipalstat ja Tinderit yms vaan tulille, jos vaikka vuoden sisällä löytäisit suhteen, joka kestänyt edes sen 6kk ja luotat kumppaniin ja hän olis samoilla linjoilla lapsesta (ennättää sitten yrittämään myös 1v. ennen lapsettomuushoitoja, jos niihin tarvetta mennä).
Ja ihan rohkeasti niitä vähn nuorempiakin miehiä 24-29v sitten, sielläkin on varmasti monia jotka nuorena haluaisivat perheen ja uraa jo hetken aikaa tehty. Olettaen että muuten kemiat ja huumori on kohdillaan!
Äläkä nyt vielä hätäile, paniikki nappula käyttöön sitten kun olet 34v jos ei suhdetta ja lasta ole!
Mulla on paniikki nappula jo nyt kun täytin 26v ja oon parisuhteessa :s oon aina ajatellut että hankin lapsia alle 25v niin ahdistaa hitosti, kun täytin 26v.... Eikä yhtään auta että 2 exää hankki toisten naisten kanssa lapset.... Pelkään että en oo miesten silmään jostain syystä äiti materiaalia ja muut valitaan mun yli 😞
Elämässä ei pidä tehdä liian tiukkaa aikataulua tapahtumien suhteen, asiat tapahtuvat enimmäkseen sattumalta.
No ei tuo nyt mikään liian tiukka aikataulu ole kun olisi halunnut tulla äidiksi alle 25-vuotiaana.
Toisekseen ne vuodet vierii hurjaa tahtia ja se 30-vuotissynttäri koittaa nopsemmin kuin parikymppisenä osaa edes kuvitella.
Ja siitä eteenpäin vauhti vain kiihtyy.
Jostain syystä nuorille oikein iskostamalla iskostetaan kuinka aikaa on vaikka ja kuinka eikä ole mikään kiire tehdä sitä eikä tätä eikä oikeastaan vielä mitään. Eihän se todellisuudessa noin ole! Elämä ei odota ja kyllä sitä ihan nuoresta asti on elämässä edettävä siihen itselle oikeaan suuntaan ilman vääriä valintoja tai välivuosia. Niitä vuosia kun ei todellisuudessa ole kenenkään elämässä hukkaan heitettäväksi. Ei ainakaan nuorena. Loppupäässä niitä saattaa hyvinkin olla etenkin jos kroppa pettää mutta pää toimisi tai pää pettää mutta kroppa toimisi..
Ihminen, joka ei ole tehnyt vääriä valintoja, ei ole koskaan elänyt. Harva ihminen myöskään tietää pienestä pitäen, mikä on hänelle se "oikea" suunta. Ajan kuluminen on hyvä¨tiedostaa, mutta ihminen, joka on aina tehnyt kaiken "oikein" kuulostaa suoraan sanottuna aika kammottavalta tyypiltä.
Lisäksi tämä oikein ennättää elämän eri vaiheissa tarkoittaa eri asioita. Ihminen kasvaa ja kokemukset kehittää. Sääli jos joku jättää elämänsä elämättä ja ryhtyy suoltamaan muksuja nuorena. Ehkäisy on keksitty.
Sääli, että jotkut kokee oppimisen olevan mahdollista ja elämänsä tulleen eletyksi vain siten, että on riekkunut vuosikymmenen kännissä baareissa/festareilla/mökeillä/maailmalla ja maannut lukuisten eri miesten patjana larpaten voimaantunutta ja itsenäistä naista.
Toiset tahtoo elämältään enemmän. Jo nuorena. Ja tietää sen ilman tuollaista elämä opettaa-metodiakin joka kuuluu lähinnä näille elämäm kova koulu-tyypeille joita löytyy yllättäen muistakin kuin koulupudokkaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko exäsi myös tällainen tyypillinen "ei ihan vielä lapsia" -tapaus? Sitä hoettu vuositolkulla ja sitten tehdään klassinen eli jätetään yli kolmekymppinen nainen.
Tällaiset miehet vois kasvattaa itselleen pallit ja sano hyvissä ajoossa suoraan, että en halua lapsia. On oikeesti vittumaisinta mitä kumppanilleen voi tehdä, pitää tollasessa löysässä hirressä.
Niin no mies ei voi laittaa deittinettiin että etsin pelkkää seksisuhdetta. Vaihtoehdoksi jää löysä hirsi.
Siis jos minkäänlaista suhdetta haluaa saada.
Niin, että kun on pelko perseessä ettei löydä uutta suhdetta, niin sitten ollaan siinä vanhassa ja annetaan vastapuolen ymmärtää, että joskus joo ehkä lapsia, vaikkei niitä ole aikomustakaan hommata. Kuulostaapa tosi munattomalta touhulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa no omassa kaveripiirissä on varmaan kaikki perheellistyneet vasta kolmenkympin jälkeen, en osaa edes ajatella tuossa olevan mitään erikoista. En tiedä kuinka paljon asuinalue voi vaikuttaa, elämme pk-seudulla.
Tee yksin. Menet klinikalle ja siellä antavat siementä. Homma on hoidettu, eikä tarvi ottaa sietä miestäkään siihen kitisemään.
Ymmärrän kolmekymppisten perheen perustamisesta haaveilevien sinkkunaisten tuskaa. Suhteessa voi helposti kulua vuosi-pari ennen kuin näkee onko miehestä pysyväksi kumppaniksi, ja jos ei, taas on menetetty arvokasta aikaa.
En osaa antaa muuta vinkkiä kuin että opettele tuntemaan itsesi - minkälainen puoliso tekisi sinut onnelliseksi. Ja toisin päin: mitä sinulla on tarjottavana että mies pysyisi onnellisena. Mieti myös että mitä haittapuolia olet valmis sietämään ja mistä voisit olla valmis luopumaan. Sitten mietit paikkoja missä tällaisia puolisoehdokkaita voisi kohdata ja olet oma-aloitteinen. Ujoissa miehissä voi olla oikeita helmiä jotka ovat säilyneet vapaina.
Kolmikymppisenä et ole vielä liian vanha pariutumaan, mutta harha-askelia kannattaa välttää, jos haluaa ehtiä hankkia jälkeläisiä.
Lykkyä matkaan!
Täällä onkin keskustelu käynyt kuumana. Suhteessa kävi niin, että useita vuosia oltiin yhdessä ja myös lapset olivat suunnitelmissa. En olisi itsekään halunnut enkä ollut valmis äidiksi vielä muutamia vuosia sitten, monestakaan syystä. Joten siinä mielessä on koe pahana tässä iässä olla lapseton, kun en olisi niitä kovin paljon aiemmin halunnut tai voinut yrittääkään. Mies sitten kuitenkin kesällä ilmoitti, että haluaakin erota. Todennäköisesti taustalla masennusta ja työuupumusta joihin kehotin jo pitkään turhaan hakemaan apua. Hän sanoi ettei tiedä onko eropäätöksestään varma enää myöhemmin. Minä en silti kokenut voivani jäädä odottelemaan muuttaako hän mielensä ja milloin tämä mahdollisesti tapahtuu. Kyllähän tällä tavalla matto jalkojen alta vedettynä pelottaa loppuuko aika kesken. T: se 32v aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi tilanne kyllä :(
Ymmärrän paniikin hyvin, yli 30v sinkku ja haluaa perheen ja kello tikittää ja kovaa.. Korona aikana vielä kun muutenkin kaikki haperoituu kotiinsa..
Äkkiä kaikki deittipalstat ja Tinderit yms vaan tulille, jos vaikka vuoden sisällä löytäisit suhteen, joka kestänyt edes sen 6kk ja luotat kumppaniin ja hän olis samoilla linjoilla lapsesta (ennättää sitten yrittämään myös 1v. ennen lapsettomuushoitoja, jos niihin tarvetta mennä).
Ja ihan rohkeasti niitä vähn nuorempiakin miehiä 24-29v sitten, sielläkin on varmasti monia jotka nuorena haluaisivat perheen ja uraa jo hetken aikaa tehty. Olettaen että muuten kemiat ja huumori on kohdillaan!
Äläkä nyt vielä hätäile, paniikki nappula käyttöön sitten kun olet 34v jos ei suhdetta ja lasta ole!
Mulla on paniikki nappula jo nyt kun täytin 26v ja oon parisuhteessa :s oon aina ajatellut että hankin lapsia alle 25v niin ahdistaa hitosti, kun täytin 26v.... Eikä yhtään auta että 2 exää hankki toisten naisten kanssa lapset.... Pelkään että en oo miesten silmään jostain syystä äiti materiaalia ja muut valitaan mun yli 😞
Elämässä ei pidä tehdä liian tiukkaa aikataulua tapahtumien suhteen, asiat tapahtuvat enimmäkseen sattumalta.
No ei tuo nyt mikään liian tiukka aikataulu ole kun olisi halunnut tulla äidiksi alle 25-vuotiaana.
Toisekseen ne vuodet vierii hurjaa tahtia ja se 30-vuotissynttäri koittaa nopsemmin kuin parikymppisenä osaa edes kuvitella.
Ja siitä eteenpäin vauhti vain kiihtyy.
Jostain syystä nuorille oikein iskostamalla iskostetaan kuinka aikaa on vaikka ja kuinka eikä ole mikään kiire tehdä sitä eikä tätä eikä oikeastaan vielä mitään. Eihän se todellisuudessa noin ole! Elämä ei odota ja kyllä sitä ihan nuoresta asti on elämässä edettävä siihen itselle oikeaan suuntaan ilman vääriä valintoja tai välivuosia. Niitä vuosia kun ei todellisuudessa ole kenenkään elämässä hukkaan heitettäväksi. Ei ainakaan nuorena. Loppupäässä niitä saattaa hyvinkin olla etenkin jos kroppa pettää mutta pää toimisi tai pää pettää mutta kroppa toimisi..
Ihminen, joka ei ole tehnyt vääriä valintoja, ei ole koskaan elänyt. Harva ihminen myöskään tietää pienestä pitäen, mikä on hänelle se "oikea" suunta. Ajan kuluminen on hyvä¨tiedostaa, mutta ihminen, joka on aina tehnyt kaiken "oikein" kuulostaa suoraan sanottuna aika kammottavalta tyypiltä.
Lisäksi tämä oikein ennättää elämän eri vaiheissa tarkoittaa eri asioita. Ihminen kasvaa ja kokemukset kehittää. Sääli jos joku jättää elämänsä elämättä ja ryhtyy suoltamaan muksuja nuorena. Ehkäisy on keksitty.
Sääli, että jotkut kokee oppimisen olevan mahdollista ja elämänsä tulleen eletyksi vain siten, että on riekkunut vuosikymmenen kännissä baareissa/festareilla/mökeillä/maailmalla ja maannut lukuisten eri miesten patjana larpaten voimaantunutta ja itsenäistä naista.
Toiset tahtoo elämältään enemmän. Jo nuorena. Ja tietää sen ilman tuollaista elämä opettaa-metodiakin joka kuuluu lähinnä näille elämäm kova koulu-tyypeille joita löytyy yllättäen muistakin kuin koulupudokkaista.
Mikäli sitä ihmeestä tulee tämä biletys / festari/ ym vs "oikea elämä kakaroita suoltaen? Oletteko jotain juoppoja , vai?
Itse ainakin halusin kirjoittaa välillä kkärin ensin, työskennellä useammassa ulkomaassa post-doc tutkijana. Matkustella ja harrastaa. Ikinä ei ole ollut tarvetta bilettää tai ryypätä. Ihan hyvin ennätimme lapset tekemään 33-37 ikäisenä. Nytkin on moni lähes 50 v muija paksuna , Kiuru vieläpä ensimmäistä kertaa. Säälittää nämä jotka tekee lapset ennenkuin yhtään on elänyt omaa aikuisten elämää. Siinä sitten 35-40 nä pistetään se "bilevaihde
"päälle kun ollaan kaikesta jääty paitsi kakaroiden takia.
Alue: Aihe vapaa
No ei tuo nyt mikään liian tiukka aikataulu ole kun olisi halunnut tulla äidiksi alle 25-vuotiaana.
Toisekseen ne vuodet vierii hurjaa tahtia ja se 30-vuotissynttäri koittaa nopsemmin kuin parikymppisenä osaa edes kuvitella.
Ja siitä eteenpäin vauhti vain kiihtyy.
Jostain syystä nuorille oikein iskostamalla iskostetaan kuinka aikaa on vaikka ja kuinka eikä ole mikään kiire tehdä sitä eikä tätä eikä oikeastaan vielä mitään. Eihän se todellisuudessa noin ole! Elämä ei odota ja kyllä sitä ihan nuoresta asti on elämässä edettävä siihen itselle oikeaan suuntaan ilman vääriä valintoja tai välivuosia. Niitä vuosia kun ei todellisuudessa ole kenenkään elämässä hukkaan heitettäväksi. Ei ainakaan nuorena. Loppupäässä niitä saattaa hyvinkin olla etenkin jos kroppa pettää mutta pää toimisi tai pää pettää mutta kroppa toimisi..