Auttakaa! Miten lopetan väittelyn narsistimieheni kanssa?

Tiedän, että on turha ajautua väittelyyn narsistin kanssa, koska narsisti ei välitä reilusta pelistä vaan kääntää vaikka mustan valkoiseksi ja luikertelee valheistaan kuin käärme. Silti en voi sille mitään, että mieheni saa minut raivostumaan epäreiluilla väitteillään ja sillä, että hän väittää minun haukkuneen häntä, vaikka olen vain kertonut, mikä hänen käytöksessään tekee minut surulliseksi. Minulla on vahva oikeudenmukaisuuden taju enkä voi asioiden vain olla ja alistua hänen tahtoonsa. 

Tällä hetkellä olemme etäsuhteessa ja olemme toisiimme yhteydessä pääasiassa sähköpostin ja chatin välityksellä. Hän on aikaisemmin käyttänyt lievää väkivaltaa  minua kohtaan muutaman kerran. Niistä on aikaa 1-2 vuotta ja olen yrittänyt unohtaa ne tapaukset, koska sen jälkeen hän näytti "parantavansa" tapansa (= käyttää "vain" henkistä väkivaltaa minuun). Olen kuitenkin masentunut vakavasti suhteen aikana ja väkivallan tapaukset kummittelevat edelleen mielessäni. Niistä ei koskaan puhuttu, mutta nyt viimein uskalsin ottaa tapaukset esille mieheni kanssa. 

Hän jopa myönsi yhden tapauksista, jossa hän piti minua aloillaan hänen raivokohtauksensa aikana pitämällä otteen kaulastani. Hän pahoitteli ja sanoi sen olleen väärin ja vaikutti suorastaan rypevänsä syyllisyydessä. Minun kävi häntä sääliksi ja yritin lohduttaa sanomalla, ettei hän ole väkivaltainen mies vaan ainoastaan mies, joka on turvautunut joskus väkivaltaisiin keinoihin.

Nyt hän sitten kirjoitti pitkän viestin minulle, jossa hän väittää, ettei muka ole tehnyt mitään väkivaltaista, vaan olen vain tulkinnut hänet väärin. Hän on vain pitänyt kättä harteillani ja pyrkinyt pitämään minut paikoillani, jotta kuuntelisin häntä. Ja itsehän sanoin, että hän ei ole väkivaltainen. Just! Vaikka hän oli chatissa myöntänyt väkivallan tekonsa!

Lisäksi viestissä oli minun syyllistämistäni ja hänen sädekehänsä kiillottamista marttyyrimäisesti.  Viesti oli täynnä valheita ja totuuden vääristelyä. Veri kiehahti sisälläni ja oikeudenmukaisuuden tajuni takia en voinut antaa asian vain olla, vaan oli pakko kirjoittaa pitkä puolustusviesti, jossa syytin häntä valehtelusta perusteluineen. Siihen hän vastasi lyhyesti, että ei viitsi vastata viestiini, koska se on täynnä valheita. Just!

Olen pyytänyt 3 vuoden suhteemme aikana lukuisia kertoja, että hän hakisi itselleen ammattiapua, mutta ei... Sen sijaan hän sai minut jo suhteemme alkuaikoina erään väkivallan teon jälkeen uskoteltua, että minä olen se, joka tarvitsee apua, kun olin masentunut. Mielestäni se oli silloin liioittelua, mutta suostuin hakemaan apua saman tien. Se onkin tullut tarpeeseen, koska suhteen aikana olen masentunut vakavasti. Mutta se ei poista mieheni aggressiivisuutta ja väkivaltaista taipumusta. 

En kestä enää jatkuvaa taistelua, ja sitä, ettei hän ota vastuuta teoistaan, vaan syyttää kaikesta minua. Olemme ajautumassa eroon, joten siitä kai johtuu hänen entistä röyhkeämmät viestit, joista suutun joka kerta enkä saa epäreiluja väitteitä pois mielestäni. Apua, miten saisin pidettyä itseni rauhallisena, enkä provosoituisi hänen epäreiluista viesteistään? Parasta kai olisi jättää kokonaan vastaamatta, mutta silloin hän syyllistää minua siitä, että pidän mykkäkoulua... Teki niin tai näin, aina tekee väärinpäin. Huoh!